Takaisin     Takaisin etusivu

1.10.2001

Isku ihmiskunnalle

Lievästikin sanottuna tiistaina 11. syyskuuta tapahtunut terrorihyökkäys Yhdysvaltoihin järisytti maailmaa. Mitä muuta kuin valtavaa shokkia koko ihmiskunnalle tuo tapahtumasarja merkitsee?

Pelkkä hirmuteon shokkivaikutus voi johtaa maailman pois raiteiltaan. Näin käy, jos väkivalta jatkuu tai maailman talous romahtaa.

Lähiviikot paljastavat, mikä on tämän ihmiskuntaa kohdanneen iskun pysyvä vaikutus. Riippumatta shokin seurauksista, todennäköistä on, että maailma muuttuu.

Turvallisuus nousee ihmisten arvojärjestyksessä aiempaa korkeammalle. Erityisesti USA, mutta myös muut valtiot, ryhtyvät toimiin, joilla terroriteot voidaan välttää.

Terrorismin torjuminen edellyttää turvallisuusjärjestelyjen lisäystä. Ne aiheuttavat suuria kustannuksia ja suurta haittaa ihmisille ja yhtiöille. Väistämättä ne myös jarruttavat liikkumista sekä ihmisten että tavaroi­den osalta. Ne supistavat myös kansainvälistä kanssakäymistä.

Liikkumisen hankaluus ja kohonneet kustannukset vaikuttavat kielteisesti maailman talouteen. Tämä voi yhdessä muiden tekijöiden kanssa, johtaa maailmantalouden syvään ja pitkäaikaiseen taantumaan.

Terrorismin uhan torjumiseksi joudutaan puuttumaan myös länsimaalaisen kansalaisen perustavanlaatuisiin vapausoikeuksiin. Meidän itsestäänselvyytenä pitämämme vapaudet kaventuvat silloin, kun turvallisuus niin vaatii. Vastaavasti turvallisuusviranomaisten oikeudet lisääntyvät.

Turvallisuuspolitiikan vaatimat muutokset eivät tapahdu hetkessä, mutta ne ovat johtamassa vähitellen toisenlaiseen yhteiskuntaan, jossa yksityisyydellä ja yksilön vapauksilla on nykyistä pienempi merkitys. Tällainen kehitys on erittäin epämiellyttävää. Vapaus voi olla terroritekojen suurin häviäjä.

Suomen, kuten kaikkien länsimaiden, yhteiskunnat perustuvat demokratiaan ja vapauteen. Olennainen osa länsimaista yhteiskuntaa ovat myös kristinuskoon perustuvat arvot. Nämä vapaudet ja arvot eivät, kuten ei demokratiakaan, ole itsestäänselvyys koko maailmassa. Nämä ja muut terroriteot lähtevät piireistä ja yhteiskunnista, joissa ei ole demokratiaa eikä kansalaisvapauksia. Nuo tahot eivät myöskään jaa länsimai­den kristinuskoon perustuvaa arvomaailmaa.

Hirmuteot eivät siten kohdistuneet vain Yhdysvaltoihin poliittisena ja taloudellisena suurvaltana, vaan myös siihen, mikä on läntisille valtioille kaikkein tärkeintä.

Terrorihyökkäys onnistui vain, koska se perustui itsemurhaiskuihin. Meidän ihmiskäsityksemme ja kulttuu­rimme ei mahdollista, että keskuudessamme nousisi itsemurhaterroristeja. Itsemurhahyökkäys on niin jyrkästi ihmisyyden olemassaolon perustetta vastaan, että siihen kasvaminen edellyttää toisenlaista ympäris­töä.

Lähiaikojen suuri kysymys on, pystyykö läntinen maailma takaamaan kansalaisten turvallisuuden ilman, että se menettää omaa luonnettaan.

Tarkoituksella tai vahingossa on syyllisyyden taakkaa vieritetty myös Yhdysvaltojen itsensä päälle. Meillä Suomessa on terrorihyökkäyksen syyksi sanottu enemmän tai vähemmän vahingoniloisena USA:n maail­manlaajuista läsnäoloa maailmanpoliisina. Tähän virkaan Yhdysvallat on joutunut osittain tahtomattaan, koska YK ei ole siihen tehtävään kyennyt.

Maailmanpoliisin virkaa hoitaessaan amerikkalaiset ovat tehneet omien etujensa ohella epäkiitollista työtä koko maailman ja siten myös Suomen hyväksi.

Toiseksi terroriteon syyksi on sanottu presidentti Bushin kovaa poliittista linjaa. Käsitys presidentti Bushin kovuudesta on väärä ja perustuu tietämättömyyteen ja ennakkokäsityksiin.

Bush on tervejärkinen realisti, jolla on jalat maassa. Hän ei yritä ratkaista koko maailman ongelmia silloin, kun siihen eivät edes USA:n voimat riitä. Hän ei ole myöskään innostunut sinänsä hyvistä, mutta epärealis­tisista kansainvälisistä hankkeista, joiden hyödyt ovat kyseenalaisia. Tässä hän poikkeaa edeltäjästään presidentti Clintonista.

Presidentti Bush on henkilökohtaisen kriisin läpikäynyt, siitä noussut ja hengellisesti vakaa ihminen.

Henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella hänellä on hyvät edellytykset maailman ainoan suurvallan johtajaksi myös nyt syvän kriisin hetkellä.

Risto Kuisma