Takaisin     Takaisin etusivu

15.12.2001

Miksi työnantajista on pulaa?

Henkinen kynnys ryhtyä työnantajaksi on monella yrittäjälle suurempi kuin kynnys siirtyä työntekijästä yrittäjäksi. Ensimmäisen työntekijän palkkaamista lykätään ja sille etsitään muita vaihtoehtoja. Työnanta­jakynnystä kierretään käyttämällä ostopalveluja, alihankintaa ja muita vastaavia järjestelyjä, joissa työvoi­ma ei ole työsuhteessa.

Epätyypillisten työsuhteiden yleistymisen tärkeä, mutta ei ainoa, syy on halu lievittää sitä riskiä, mikä työnantajilla on. Epätyypillisillä työsuhteilla tarkoitetaan muita kuin normaaleja vakinaisia, kokoaikaisia työsuhteita. Työnantajakynnystä pehmennetään palkkaamalla työntekijät määräaikaiseksi tai muutoin tilapäiseksi.

Moni yrittäjä etsii ratkaisua työvoimaongelmiinsa oman perheensä piiristä, jotta välttyy vieraan palkkaa­misesta.

Työnantaja-aseman välttämisellä on nykytilanteessa paljon oikeaa ja tervettä varovaisuutta. Yrittämisen riskit ovat melko siedettävät, jos ei käytä palkkatyövoimaa eikä tarvitse ottaa velkaa. Näiden ehtojen mukainen yrittäminen ei kuitenkaan ole mahdollista kuin verraten harvoissa tapauksissa. Ilman ulkopuo­lista rahoitusta ja työvoimaa yritys jää myös pieneksi.

Vaikka yksinyrittämisessä on paljon hyviä puolia, on siinä myös monta varjopuolta. Yksityisyrittäminen on yleensä erittäin sitovaa ja monesti pitemmän päälle henkisesti raskasta.

Yhteiskunnan kannalta olisi luonnollisesti hyvä, että yritykset kasvaisivat. Työnantajakynnystä kannattaisi alentaa. Osittain kyse on myös henkisestä kynnyksestä. Pelätään työnantajan asemaa ja siihen liittyviä riskejä. Osittain pelko on liioiteltua, mutta paljon siihen on myös todellista aihetta.

Työnantajaksi ryhtyminen tuo yrittäjälle lisää joukon byrokraattisia velvollisuuksia, joita muutoinkin on jo liikaa. Tämä ei kuitenkaan ole suurin syy. Enemmän pelottaa työlainsäädännön ja työehtosopimusten tuomat velvoitteet ja niihin liittyvät riskit.

Työelämän säännöt ovat aivan liian monimutkaisia ja laajoja. Niiden oikea soveltaminen ei onnistu ilman erityistä asiantuntemusta. Lait ja sopimukset on kirjoitettu siihen maailmaan, johon kuuluvat yritysten työsuhdejuristit sekä tuhannet työmarkkinajärjestöjen toimitsijat ja lakimiehet.

Tämän päivän Suomessa, jossa vallitsee edelleen joukkotyöttömyys ja jossa yrittäjien määrä vähenee, on välttämätöntä alentaa työantajakynnystä. Se on valtion tehtävä. Työantajakynnyksen alentaminen ei vie valtion varoja. Se merkitsee työlainsäädännön ja työehtosopimusjärjestelmän yksinkertaistamista siten, että toisaalta yritykset uskaltavat kasvaa ja toisaalta työntekijöiden turva säilyy. Selkeyttäminen ei merkit­se järjestöjen merkityksen heikkenemistä, vaikka ne sitä pelkäävät. Suomessa on laaja kannatus ns. sopimusyhteiskunnalle, mutta tuota kannatusta ei kannata menettää kohtuuttomalla toimintalinjalla.

Risto Kuisma