Takaisin     Takaisin etusivu

26.2.2002

Arvot ja unelmat

Mikä on oikeaa politiikkaa eduskunnassa, kunnanvaltuustossa tai
sosialidemokraattisessa puolueessa, ei ole, eikä saa olla, mikään itsestäänselvyys. Liian helposti oikeaksi ratkaisuksi tulee se mikä on muodinmukaista, nykyaikaista tai tuntuu käytännölliseltä ja mahdolliselta.
Pelkkä pragmaattinen ajanvirralla ajelehtiminen ei riitä poliittisen toiminnan ja vielä vähemmän poliittisen puolueen toimintalinjaksi. Tarvitaan periaatteita ja yhdessä pohdittuja, hyväksyttyjä arvoja.

x x x

"Alussa oli suo kuokka ja Jussi", alkaa Väinö Linnan tunnetun romaanitrilogian "Täällä Pohjantähden alla " ensimmäinen osa. Romaani on paitsi suomalaisen yhteiskunnan kehityksen ja nykyhistorian kuvaus, myös julistus niistä arvoista, joita kirjailija Linna piti tärkeänä.

Nuo torpparin arvot ovat osoittautunet myös minun arvoikseni. Vaikka olen niitä välillä epäillyt ja horjunut, olen aina näihin perinteisiin suomalaisiin arvoihin palannut.

Aina ei ole helppoa ratkaista, mikä on oikein ja mikä väärin. Itse olen ollut ja olen totuuden etsijä, joka ei ole pitänyt juuri mitään itsestään selvänä.
Kaikkea olen epäillyt. Monesti epäilyt ja kyseenalaistaminen eivät ole olleet turhaa. Työ, ahkera työnteko, on tärkeä arvo ihmisen ja yhteiskunnan kannalta.
Oikeudenmukaisuus on yhtä tärkeä asia. Yhteiskunnallisista ja poliittisista arvoista se on tärkein. Ilman vapautta ihminen ei voi elää oikeaa elämää.

Väinö Linnan puhutteleva kertomus Koskelan perheen elämästä on kuvausta sitkeästä työstä oikeudenmukaisuuden ja vapauden puolesta.

Torpparin asema oli epäoikeudenmukainen. Torpparin vapautta rajoitti maanomistajien valta. Kysymys oli yhteiskunnallisesta vääryydestä. Pelkästään ahkeralla työnteolla torppari ei saanut korjausta vääryyteen eikä voinut saavuttaa vapautta. Tarvittiin lainsäädäntöä, tarvittiin politiikkaa.

Koskelan Jussilla oli unelma. Hän halusi jättää lapsilleen menestyvän tilan, jonka hän omin raskain ponnistuksin raivasi pappilan suosta. Perhe oli Jussille tärkeä. Hän halusi kuulua johonkin. Hän tarvitsi yhteisöä. Perhe on jokaisen ihmisen paras, arvokkain ja luonnollisin yhteisö. Perhe on enemmän kuin ydinperhe. Suku, kylä, työyhteisö, ystävät ovat meille jokaiselle välttämättömiä yhteisöjä.

x x x

Elämä ilman tavoitteita, unelmaa, on epätoivoista. Unelma voi olla vaatimaton.
Monelle ihmiselle unelmana voi olla selviäminen ajankohtaisista vaikeuksista.
Elämä tarvitsee tarkoituksen. Jos ihmisellä ei ole omalla toiminnallaan mielekästä tarkoitusta, on hänen elämänsä hukassa. Unelmat antavat sen voiman, jolla selviämme arjen aherruksesta vaikeuksineen.

Jokainen ihminen haluaa jättää elämästään jonkun jäljen. Se voi olla korvesta raivattu tila, kuten Jussi Koskelalla. Se jälki voi olla patsas, kuten suurmiehillä. Usein se jättämämme jälki on läheisillemme jättämä muisto.
Meidän elämämme jälki on usein se, mikä jää meistä elämään perheessä, suvussa ja lähiyhteisössä.

Terveellä ihmisellä on kaipaus olla osa jostakin. Vaikka monet meistä arvostavat suuresti omaa yksilöllistä vapautta, on meille kaikille tärkeää olla hyväksyttävä osa jotain suurempaa. Yksin emme menesty. Tarvitsemme yhteisöä.
Koskelan suvulle se yhteisö oli perheen ohella torppariliike ja työväenliike.
Yhdessä saa enemmän aikaan kuin yksin. Yhteisössä voi tehdä oman osansa hyvin ja tuloksena on suurempi saavutus, mitä parhainkaan yksilö voi saada aikaan.
Ahkeruus, työnteko, rehellisyys, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu ja vapaus ovat niitä Väinö Linnan kuvaamia arvoja, jotka ovat myös oman elämäni kannalta keskeisiä asioita. Näiden kristillisyyteen perustuvien "torpparin arvojen" perusteella ratkaisen, mikä on mielestäni oikein ja väärin. Noiden arvojen perustalta yritän elää jokapäiväistä elämääni ja tehdä sen työn, joka on minun osani perheessä ja yhteiskunnassa.