Takaisin     Takaisin etusivu

7.11.2002

Eurooppalaisiin työehtosopimuksiin ?

Yhteinen raha - euro - kiihdyttää Euroopan unionin tiivistymistä. Toisaalta siirtyminen yhteiseen valuuttaan kertoo, että EU on mennyt pitkälle kohti valtion rakennetta. Talousliitosta on muodostunut yhä enemmän valtio. EU:sta ei kenties tule tavanomaista liittovaltiota eikä kansallisvaltiota, vaan aivan uudentyyppinen yhteisö, joka kuitenkin vastaa kiinteydeltään valtiota.

Euro kiihdyttää talouden  yhdentymistä. Talouden yhdentyminen puolestaan nopeuttaa työmarkkinoiden yhdentymistä. Kun hinnat ovat samat, paineet samoihin palkkoihin lisääntyvät. Palkkataso yhdentyy.

Markkinatalous vaikuttaa myös työmarkkinoihin. Sitä enemmän eurooppalainen markkinatalous muovaa työmarkkinoita, mitä passiivisempia työmarkkinajärjestöt ovat. Vaikka tänä päivänä EU-tason työehtosopimukset voivat tuntua kaukaisilta tai utopistisilta, ne voivat olla jo 5-10 vuoden kuluttua todellisuutta.

Eurooppalaiset työehtosopimukset eivät synny itsestään. Todennäköisesti työnantajat eivät edes sellaisia halua. Ammattiyhdistysliikkeen on ensin kamppailtava EU-tason sopimusoikeus. Se luultavasti edellyttää myös järjestörakenteiden kehittämistä.

Alkuaan työehtosopimukset syntyivät ensin työpaikka- ja yritystasolla. Ammattiyhdistysliike joutui taistelemaan pitkään, ennen kuin päästiin solmimaan valtakunnallisia työehtosopimuksia. Nyt edessä on todennäköisesti taas ponnistus laajemmalle tasolle; eurooppalaisiin työehtosopimuksiin. Niitä varten tarvitaan myös eurooppalaista lainsäädäntöä.

Kehitys ei välttämättä johda itsestään eurooppalaisiin sopimuksiin. Päinvastoin, kuten hyvin viime vuosilta tiedetään, sopimusten painopiste on suuntautunut kohti paikallista ja yrityskohtaista tasoa. Vaikka hintataso tulee lähivuosina voimakkaasti yhdentymään, eivät hinnat EU:ssa tule täysin yhdentymään. Samalla tavoin palkoissa tulee säilymään eroja.

Aivan samoin kuin nyt eri yrityksissä ja eri alueilla palkat ja työehdot poikkeavat toisistaan, tulevat palkat EU:n sisällä säilymään osittain eritasoisina.

Viime vuosina EU:sta on kehittynyt yhä tiiviimpi talousyhteisö. Myös työelämää koskeva lainsäädäntö on yhdentynyt. Samalla kansallisen työmarkkinapolitiikan liikkumavara on kaventunut.

Jos EU laajenee, kuten on päätetty, tiivistyminen vähintään hidastuu. Mahdolliset uudet jäsenet poikkeavat monessa suhteessa nykyisistä jäsenmaista. Työmarkkinat ja erityisesti työmarkkinajärjestöjen merkitys on uusissa jäsenmaissa oleellisesti vähäisempi kuin Suomessa ja EU:ssa yleensä.

Ammattiyhdistysliikkeelle mahdollinen EU-tason sopimustoiminta on suuri haaste. Vaikka monilla aloilla, esimerkiksi kuljetusaloilla, on pitkä kokemus kansainvälisestä ammattiyhdistystoiminnasta, on tilanne vaativa. Mahdollinen Euroopan laajuinen sopimustoiminta vaikuttaa myös tuntuvasti ammattiyhdistysliikkeen  järjestörakenteeseen.

Kansallinen keskitetty tulopolitiikkaa saattaa olla menneisyyttä, kun siirrytään EU-tason  sopimustoimintaan. Ammattiyhdistysliikkeeltä EU:n taloudellinen yhdentyminen ja EU:n valtiokehitys vaatii uutta strategiaa.

Risto Kuisma