Takaisin     Takaisin etusivu

Kansanedustaja, Eduskunnan Elämäntapa- ja Nuorisoryhmän
puheenjohtaja Risto Kuisma 18.10.2002 klo 9.30

"Huumeet - mitä eduskunta voi tehdä?"- seminaarissa.

Päihteet ovat koko yhteiskunnan ongelma. Huumeidenkäytön yleistyminen ja niihin liittyvä rikollisuus herättävät kansalaisissa pelkoa. Huumeet erityisesti ja päihteet yleisesti tuovat turvattomuutta koko yhteiskuntaan.

Päihteet ovat suuri yhteiskunnallinen ongelma. Tämän ongelman suhteen kehitys ei mene hyvään suuntaa, vaan päihde-, huume- ja viinaongelma pahenee koko ajan. Tulevaisuus ei näytä hyvältä, vaan huonolta, jos mitään uutta ei tehdä, vaan jatketaan nykylinjalla.

Sen lisäksi, että päihteiden käyttö on vaikea yhteiskunnallinen ongelma, on se yksilötasolla niin vaikea asia, että sen voi täysin ymmärtää vain sen omakohtaisesti kokenut.

Kun suomalaisessa yhteiskunnassa alkoholiongelmaisia on 10 - 20 prosenttia väestöstä eli 0,5 miljoonaa - 1 miljoona ihmistä, koskettaa päihdeongelma käytännössä myös henkilökohtaisella tasolla lähes jokaista suomalaista. Lähes jokaisella meistä, jos ei ole itsellään ongelma, on perheessä, tuttavapiirissä tai työpaikalla päihdeongelmainen lähimmäinen. Vaikka päihdeongelma on lähes aina läsnä, ei siitä puhuta. Päihdeongelma on hiljainen vaiettu ongelma.

Alkoholiongelma on liian yleinen, liian koskettava ja henkilökohtainen, että siitä voisi puhua. Viina on olennainen osa kulttuuria ja yhteiskuntaa. Huumeongelmasta onneksi puhutaan. Tällöin yleisin huume, alkoholi, jätetään ulkopuolelle. Kaikista päihdehaitoista noin 90 prosenttia johtuu laillisesta huumeesta, alkoholista ja 10 prosenttia laittomista huumeista.

Päihdepolitiikassa on kolme tärkeää aluetta. Ykkönen ja tärkein asia on ennaltaehkäisy. Jos ihmiset eivät aloita viinan juontia tai huumeiden käyttöä, ei mitään ongelmaa voi syntyä. Vähäiset kokeilutkin ovat vaarallisia.

Toinen alue päihdepolitiikassa on säätely, valvonta ja seuraamukset. Erityisesti laittomien päihteiden osalta tämä on tärkeä alue. Rangaistuksilla ei ihmisiä paranneta, mutta niillä on tärkeä ennaltaehkäisevä vaikutus. Tätä pelotevaikutusta ei tulisi heikentää, vaan päinvastoin tehostaa.

Päihteiden koukkuun joutuneiden kannalta tärkeä alue  päihdepolitiikassa on hoito. Päihdehoito tarvitsee järkeistämistä, tutkimusta ja lisää voimavaroja.

Kaikilla päihdepolitiikan alueilla tarvitaan tehostamista, Suomi tarvitsee Valtioneuvoston tasolla hyväksytyn, pitkäaikaisen päihdeohjelman, johon osoitetaan tuntuvat määrärahat.

Nykyinen päihdepolitiikka on paljolti näpertelyä. Kokonaisnäkemys puuttuu ja voimavarat ovat vähäiset ja hajallaan. Voimavarojen riittävyydestä johtuen on kymmeniä ja satoja erilaisia päihdeprojekteja, laitoksia ja järjestöjä, joita ilmestyy ja häviää kuin sieniä syksyllä. Tarvitaan vakiintumista, pysyvyyttä ja enemmän ammatillista otetta. Halua ja innostusta on erityisesti kolmannen
sektorin järjestöissä, mutta voimavarat puuttuvat.