Takaisin     Takaisin etusivu

19.5.2002

Israel, EU ja Suomi

Tunnen myötätuntoa Israelia kohtaan. Syynä lienee luontainen taipumus asettua puolustamaan pientä ja alakynnessä olevaa. Suomi on pieni maa, joten meillä on edellytyksiä ymmärtää pienten valtioiden ongelmia. Pienet maat saavat harvoin oikeudenmukaista kohtelua suurempien maiden taholta. Suomen historia on tästä meille tuttu esimerkki. Nyt meillä menee hyvin samoin kuin toisella pienellä maalla, Virolla. Historian valossa Suomen, Viron ja myös Israelin itsenäisyys on uusi, vielä lyhytaikainen ilmiö.

Israel on demokraattinen valtio. Ympäröivät arabimaat eivät sitä ole. Israel on väestöltään ja pinta-alaltaan vain sadasosa arabimaista. Historiallisesti juutalaisilla on täysi oikeus nykyisen Israelin valtion alueeseen. Tämä oikeus vahvistettiin kansainvälisesti jo viime vuosisadan alussa.

Israelin todellinen vastapuoli eivät ole palestiinalaiset, vaan muut arabivaltiot. Palestiinalaisilla ei ole koskaan ollut itsenäistä valtiota ja asemansa erillisenä kansana on vähintään kyseenalainen. Arabimaiden toimesta on ylläpidetty tilannetta, jossa jo kolme sukupolvea palestiinalaisia on syntynyt ja asunut pakolaisleireissä. Palestiinalaisia pakolaisia on vuosikymmenien varrella karkotettu milloin mistäkin arabimaasta. Ei ihme, että palestiinalaisten keskuudessa elää syvä katkeruus ja viha. Lähi-idän kriisi ei ole ratkennut, koska liian moni on pitänyt kriisin jatkumista omille pyrkimyksilleen edullisena. Arabimaiden öljyyn perustuva suunnaton varallisuus on tehnyt taloudellisesti mahdolliseksi tilanteen jatkumisen. Toisaalta öljy on hiljentänyt monta kriittistä tahoa länsimaissa.

Oman lisäsävyn Lähi-idän kriisiin on tuonut uskonto. Oma uskonto on oikeuttanut sellaisia toimia, jotka muuten olisivat minkä tahansa moraalin vastaisia.

Israelin olemassaolo on nojannut maailmanlaajuisen juutalaisyhteisön tukeen. Tuo poliittisesti ja taloudellisesti vahva yhteisö on vaikuttanut merkittävästi erityisesti Yhdysvaltojen politiikkaan. Toisaalta juutalaisvastaisuus - antisemitismi - on toiminut Israelia vastaan.

Itsemurhaiskut ovat olleen nykyisen kriisin uusi tekijä. Nuo iskut ovat vastoin ihmisarvoa. Terveelle ihmiselle ei voi olla mitään hyväksyttävää syytä surmata kanssaihmisiä itsemurhaiskuilla. Itsemurhaiskuja on vaikea, lähes mahdoton torjua millään normaalin toimin. Toisen maailmansodan lopussa japanilaisten kamikaze - itsemurhalentäjien - hyökkäykset olivat eräs syy, miksi USA käytti atomipommia Japania vastaan.

EU:n politiikka on ollut palestiinalaisia tukevaa. EU on palestiinalaisten merkittävä rahoittaja. EU:n rahoilla rakennetut rakennukset ja rakennelmat ovat käytännössä nyt kaikki tuhoutuneet. Palestiinalaisten hallinto on erittäin korruptoitunut, joten tältäkin osin EU:n rahat ovat menneet hukkaan. Palestiinalaishallinto maksaa itsemurhaiskujen omaisille rahapalkkioita. Kun Suomi on osa EU:ta ja suomalaiset maksavat osan palestiinalaisille menevistä rahoita, on EU:n Lähi-idän politiikka myös suomalainen kysymys.

Lähi-idän kriisi olisi saatava loppumaan. Vuosikymmeniä jatkunut väkivallan ja koston kierre olisi katkaistava. Tähän asti ratkaisu on osoittautunut mahdottomaksi. Ratkaisua tuskin voidaan saada aikaan ilman, että toisaalta arabimaat ja toisaalta länsimaat vilpittömästi pyrkivät tilanteen normalisointiin. Valitettavasti tällaista tilannetta ei ole näkyvissä. Suomen tulee EU:n jäsenmaana pyrkiä siihen, että EU:n Lähi-idän politiikka on nykyistä tasapuolisempaa. EU:n oman Lähi- idän politiikan järkevyys on syytä laittaa kyseenalaiseksi. Tuon politiikan tuloksista ei ole mitään hyvää näyttöä. Suomen ja EU:n kannattaa keskittää ponnistukset YK:n kautta tapahtuvaan toimintaan.
Erityisen tärkeää on, että myös YK saavuttaisi nykyistä arvostetumman aseman kaikkien Lähi-idän osapuolten piirissä.

Risto Kuisma