Takaisin     Takaisin etusivu

3.8.2002

Jokapäiväinen leipä

Maanviljelys on tärkein ammatti. Ilman ruokaa kukaan meistä ei elä. Syötävän - jokapäiväisen leivän - tuottaminen on tärkein elinkeino. Tämä itsestäänselvyys on unohtunut, kun kaupan hyllyt notkuvat syötävää ja asiantuntijat puhuvat ylituotannon ongelmista.

Enemmistö maailman ihmisistä näkee nälkää, mutta samanaikaisesti EU:n maatalouspolitiikan suurimpana ongelmana pidetään ruuan ylituotantoa. Jo tämä tosiasia osoittaa, miten kauas terveestä järjestä  maatalouspolitiikka on etääntynyt.

Ennen Suomen EU-jäsenyyttä meillä kirottiin maatalouden kallista tukipolitiikkaa. Nyt EU-aikana tuo Suomen oma kansallinen maatalouspolitiikka näyttää nykymenoon verrattuna järkevältä.

EU:n maatalouspolitiikka on väärää ja tulee erittäin kalliiksi veronmaksajille. Muutosta ja korjausta tarvitaan. Ei kuitenkaan sellaisia muutoksia, joita komissio nyt ehdottaa.

Suomalainen ja yleensä EU:n maanviljelijä on ajautunut torpparin asemaan. Pääosa tuloista tulee erilaisina julkisen vallan tukina ja avustuksina eikä tuloina työn tuloksen eli tuotteiden myynnistä. Julkisen vallan tuet ovat väistämättä tuoneet maatiloille byrokratian, joka musertaa alleen terveen maatalouden.

Maanviljelijä on jo saanut esimakua "orwellilaisesta" yhteiskunnasta, johon kuuluvat peltojen satelliittivalvonta ja muut tehokontrollin keinot.

Komission uusi ehdotus veisi maanviljelyn tilanteeseen, jossa tulot tulisivat näennäisviljelystä. Tulot eivät riippuisi siitä mitä ja miten paljon tuotettaisiin, vaan siitä miten paljon on saanut tukea edellisinä vuosina.

Uudistus veisi motiivin harjoittaa kunnollista maataloutta. Tulot eivät tulisi ammattitaitoisen toiminnan tuloksista eli tuotteista, vaan siitä, että omistaa tai hallitsee maatilaa maanviljelijänä. Eittämättä tulee mieleen kommunismin aikainen kolhoosimaatalous, joka ei tosiaan aiheuttanut ylituotanto-ongelmia, vaan vakavaa pulaa elintarvikkeista.

Näennäisviljely tuhoaa ennen pitkään maatalouden ja hävittää siihen tarvittavan ammattitaidon. Se tulee myös erittäin kalliiksi meille kuluttajille, jotka maksamme sen kustannukset.

Ruoka on ihmisen tärkein perustarve. Ilman jokapäiväistä leipää tulevaisuudessakaan emme elä. Vaikka elektroniikkateollisuus "nokioineen" on tärkeä juttu, ei kännyköitä voi syödä.

Oma maatalous on myös turvallisuuskysymys. Elintarvikkeiden omavaraisuus on Suomelle kansallinen kysymys. Me emme voi jättäytyä vain tuonnin varaan. Maailmanlaajuisesti elintarvikkeista on kova pula ja on selvää, että pitkällä tähtäimellä halpaa tuontiruokaa ei ole olemassa. Kaikki kriisit, muutkin kuin sotilaalliset, voivat nopeasti sotkea tuontiin perustuvan elintarvikehuollon.

Näennäisviljely ei pelkästään romahduta maataloustuotannon määrää, vaan uhkaa myös elintarvikkeiden laatua. Kun laatua ja turvallisuutta ei enää palkita paremmilla tuotteiden hinnoilla, motivaatio häviää. EU-komission esitykset laadun kohottamiseksi tukiaispolitiikan ja valvonnan avulla, ovat kelvottomia. Ne maksavat järjettömästi eivätkä toimi sen paremmin kuin nykyinen järjestelmä.

Euroopan unionin tärkeä periaate on kilpailun esteiden poistaminen ja vapaan, terveen talouden edistäminen. Komission ehdotus maatalouspolitiikaksi veisi kehitystä täsmälleen päinvastaiseen suuntaan. Komission ehdotus osoittaa myös, miten kaukana EU:n asiantuntijat ja korkeat päättäjät ovat kansalaisten arkipäivästä ja maailman nälkäänäkevästä enemmistöstä.

Risto Kuisma