Takaisin     Takaisin etusivu

8.12.2002

Juhlapuhe Savonlinnassa Kallislahden koulun 100-vuotisjuhlassa

Hyvät Kuulijat !

Koulu on elämän perusta. Opiskelu ja oppiminen antaa mahdollisuuden tehdä työtä ja rakentaa omalta osaltaan yhteiskuntaa. Hyvä yleissivistys ei ole tärkeää vain työn, vaan koko elämän kannalta.

Arvostan suuresti sitä, että voin pitää juhlapuheen lapsuuteni kansakoulun 100 -vuotisjuhlassa. Tässä koulussa kävin koko kansakoulun ensimmäisestä seitsemänteen luokkaa vuosina 1953-60.

Lapsuus on elämän tärkein aika. Kun vuosia karttuu, ymmärtää yhä selvemmin  lapsuuden merkityksen. Lapsuuden Kallislahti on painunut syvälle mieleeni. Vaikka olen ollut täältä pois lähes 40-vuotta, pidän Kallislahtea ja Savonlinnaa edelleen kotipaikkanani. Olen aina verrannut ja vertaan muita paikkakuntia lapsuuden Kallislahteen.

Elämä on kuljettanut minut täältä Kallislahdelta Saimaan Kanavan rakennustyömaan kautta ensin Pohjois-Kymenlaaksoon ja sitten Helsinkiin. Viimeisen vuosikymmenen olen elänyt Helsingin lähistöllä Pornaisten Laukkoskella. Ei ole varmaan aivan sattumaa, että valitsin kotini paikan kylästä, joka muistuttaa monessa suhteessa Kallislahtea.

Kallislahden koulusta minä, kuten niin monet oppilaat kuluneen sadan vuoden aikana ovat saaneet, sain evääksi oppia ja oppimisen halun. Vaikka silloin ei ollut mahdollisuus mennä oppikouluun, niin myöhemmin tuo täältä saatu opinhalu kantoi ylioppilaaksi ja akateemiseen loppututkintoon asti.

Ennen kaikkea sain tästä koulusta ja sen opettajilta halu lukea ja kirjoittaa. Uteliaisuus ja tiedonjano historiaa, nykypäivää ja tulevaisuutta kohtaan on kansakoulusta lähtöisin.

Vaikka kaikki koulumuistot eivät ole hauskoja, niin monet kipeätkin muistot ovat siivittäneet yhteiskunnallista toimintaani politiikassa ja ammattiyhdistysliikkeessä. Se mikä ei tapa, on vahvistukseksi, on varmaan selittänyt osaltaan uraani ammattiyhdistysjohtajana ja nyt kansanedustajana.

Suomalainen koululaitos on huippuluokkaa maailmassa. Kansainväliset vertailut ovat nostaneet sen oppimistulokset aivan maailman kärkitiloille. Me voimme olla ylpeitä koulustamme. Suomalaisina kansakoulu aiemmin ja nyt peruskoulu on ollut suuri menestystarina.

Kuten oma henkilöhistoriani kertoo, arvostan suuresti koulua, koulutusta ja oppimista. Edellisellä vaalikaudella toimin eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsenenä. Koko koululainsäädäntö uudistettiin. Kymmenien lakien säätämisessä kuunneltiin eduskunnassa vuoden aikana monta sataa asiantuntijaa. Halusin osallistua tähän tärkeään prosessiin ja hakeuduin valiokunnan jäseneksi, kun siihen tarjoutui mahdollisuus.

Suomalaisen peruskoulun vahvuus on ollut tasa-arvossa. Peruskoulu on antanut mahdollisuuden kaikille kansalaisille. Hyvä yleissivistävä koulutus on ollut alueellisesti ja sosiaalisesti tasa-arvoista. Kaikkiin suomalaisiin ulottuva peruskoulu on taannut myös sen, että pienelle maalle tärkeät lahjakkuusreservit on otettu laajasti käyttöön. Tehokas, laaja koulujärjestelmä on ollut tärkeä tekijä Suomen menestykselle. Peruskoulun alueellisesta ja sosiaalisesta tasa-arvosta on pidettävä edelleen hyvää huolta.

Hyvää yleissivistystä tarvitsevat kaikki. Laaja yleistietämys nostaa elämisen laatua. Yleissivistys on peruskoulun ja lukion varassa.

Yleissivistyksen lisäksi tarvitaan ammatillista koulutusta. Hyvien ammattimiesten ja -naisten tarve on kasvamassa. Meillä ihannoidaan liiaksi korkeakoulutusta eikä anneta arvoa yhtä tärkeälle  ammattikoulutukselle. Yliopistojen ja korkeakoulujen osalta viralliset opiskelijamäärätavoitteet ovat ylimitoitettuja. Yliopistoissa ja korkeakouluissa pitäisi määrän ohella panostaa nykyistä enemmän opiskelun korkeaan laatutasoon.

Ammattikorkeakoulut ovat uusi organisaatio, joka ei ole vielä löytänyt paikkaansa. Niillä riittää tehtävää ammatillisen osaamisen nostajina. Ammattikorkeakoulujen tulee pysyä omassa tehtävässään eikä pyrkiä varsinaisten tiedekorkeakoulujen ja yliopistojen toimikentälle.

Itse arvostan suuresti maaseutua, jossa elin lapsuuteni ja jossa elän tällä hetkellä. Olennainen osa maaseudun elämää on kyläkoulu. Nykyisessä kotikylässäni on myös kyläkoulu. Laukkosken ala-aste on ollut erityisen mielenkiinnon kohteena, kun pojanpoikani Joonas on ollut esikoulusta alkaen siellä oppilaana jo neljättä vuotta. Olen vakuuttunut, että pienet kyläkoulut ovat vähintään yhtä hyviä kuin suuremmat asutuskeskusten oppilaitokset. Kyläkouluja tulisi arvostaa nykyistä enemmän. Ne ovat tarpeellisia ja turvallisia opinahjoja.

Lähdin aikanaan työn perässä Kallislahdesta ja Savonlinnasta maailmalle. Saman tien on kulkenut moni muu Itä-Suomessa syntynyt. Täällä on kaikki, mutta ei kaikille töitä. Jos työtä olisi tarjolla, moni lähtijä palaisi. Oma verikin vetää takaisin synnyinseuduille. Olen ollut vuosia paikallisen sanomalehden tilaaja ja ahkera lukija. Viime vuosina olen käynyt Savonlinnassa melko tiheästi, mutta työ pitää minut Helsingin liepeillä. Ehkä joskus myöhemmin on mahdollisuus palata tänne pysyvämmin ainakin osaksi aikaa; olen ajatellut.

Lapsuuden Kallislahdesta on jäänyt mieleen kesäinen Miehikko - järvi, onkiminen ja uiminen. Pellot, metsät, mäet ja vedet kuuluvat rakkaisiin muistoihin. Koulusta muistuu koulukirjasto, talviset hiihdot välitunneilla ja muutoinkin. Aika kultaa muistot. Ikävät asiat ovat unohtuneet. Tosin vajaa kymmenen vuotta sitten, kun kirjoitin omaelämänkerrallista kirjaa, niin noita harmaita muistoja löysi tiensä kirjan sivuille asti. Ehkä elämässä kuten räsymatossa pitää olla erivärisiä raitoja, jotta se olisi kaunis.

Vaikka suomalainen koululaitos on hyvä ja oppimistulokset kansainvälistä huippuluokkaa, on meillä edelleen haasteita. Paikalleen jääminen merkitsee käytännössä taantumista. Koulukaan ei voi pysähtyä, vaikka se olisi monesti niin houkuttelevaa.

Tulevaisuudessa yhä tärkeämpi lohko on koulun ja kodin yhteistyö. Nyt kouluille ollaan antamassa liian suurta tehtävää lasten ja nuorten kasvatuksesta. Vastuu lasten kasvatuksesta kuuluu vanhemmille. Sitä kasvatusvastuuta vanhemmat eivät voi siirtää millekään muulle taholle.

Koulu, poliisi eivätkä muutkaan viranomaiset voi paikata sitä, jos vanhemmat laiminlyövät tehtävänsä ja kasvatusvastuunsa. Koulu tulisi kaiken muun ohella opettaa nuoria siinä, mitä merkitsee olla vanhempi ja lasten isä ja äiti. Tässä asiassa näyttää olevan suurta  tietämättömyyttä. Itse olen usein todennut, että elämän vaikein ja tärkein tehtävä on vanhempana kasvattaa lasta. Yhteiskunnan
tulisi nykyistä enemmän tukea ja arvostaa kansalaisten tehtävää vanhempana. Samalla perheen arvostusta tulisi kohottaa. Perhe on yhteiskunnan perusta.

Hyvä juhlaväki !

Sydämelliset onnittelut Kallislahden koululle ja koko kylälle tänä 100-vuotisjuhlapäivänä. Parhainta menestystä koululle, kylälle ja Savonlinnalle.