Takaisin     Takaisin etusivu

13.4.2002

Kansanedustajan perustehtävä

Valta kuuluu Suomessa kansalle. Kansalle kuuluvaa valtaa käyttää valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Näin sanoo perustuslaki. Vallan käyttö koko kansan puolesta on kansanedustajan ja koko eduskunnan perustehtävä.

Kansanedustaja voi käyttää valtaa vain valtiopäiville kokoontuneena eduskuntana. Yksittäisellä kansanedustajalla ei ole mitään virallista päätösvaltaa. Toisaalta eduskunnan enemmistöllä on kaikki valta. Ainoastaan perustuslain muuttamiseen tarvitaan enemmän kuin eduskunnan yksinkertainen enemmistö.

Kaikki muu valta; presidentin, hallituksen, virkamiesten, kunnallisten viranomaisten, on eduskunnan antamaa valtaa. Eduskunta päättää perustuslaista, joka määrää eduskunnan ja muiden vallankäyttäjien vallanjaon.

Rajaton valta eduskuntana, mutta vailla virallista valtaa yksilönä, on eräs kansanedustajan työn ristiriitoja. Kansanedustajan konkreettinen vallankäyttöväline on eduskunnan täysistunnon äänestysnappi. Pelkistetysti kansanedustajan tehtävänä on sanoa kyllä tai ei hallituksen esityksille. Tietenkin eduskunta voi myös muuttaa esityksiä tai tehdä päätöksiä kansanedustajien aloitteista, mutta niiden käytännön merkitys on vähäinen. Toisaalta hallitus voi toimia vain eduskunnan luottamuksen varassa. Eduskunnan enemmistö voi milloin tahansa erottaa hallituksen. Kaikki hallituksen valta on lähtöisin eduskunnasta.

Kansanedustajilla on paljon epävirallista vaikutusvaltaa. Puolueen ja eduskuntaryhmän kautta voi vaikuttaa asioihin jo niiden valmisteluvaiheessa. Kansanedustajille ovat kaikki ovet avoinna. Omalla kohdallani ei ole sattunut yhtään kertaa, että joku taho olisi kieltäytynyt kuuntelemasta, kun olen ottanut yhteyttä. Lisäksi kaikilla viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus antaa kansanedustajalle hänen tarvitsemiaan tietoja.

Tosiasiallisesti kansanedustajan työstä se näkyvä, virallinen osa, eduskunnan täysistunto, on vain pieni väläys. Päätyö on asioihin perehtyminen ja yhteydenpito ihmiseen. Oikeita päätöksiä on mahdotonta tehdä, jos ei tiedä tai ymmärrä asioita. Valtaa kansan puolesta ei voi käyttää, jos ei ole jatkuvassa yhteydessä kansaan. Asioihin perehtyminen ja kanssakäyminen ihmisten kanssa on loputon työsarka. Tekemistä on jatkuvasti enemmän, kun on aikaa ja voimia. Kansanedustaja on jatkuvasti tilanteessa, jossa pitäisi olla monessa paikassa samaan aikaan ja tehdä monta työtä yhtä aikaa. On tehtävä valintoja ja oikeita valintoja.

Eduskuntatyön tuloksia on vaikea nähdä ja mitata. Asiat etenevät hitaasti. Yksin ei kukaan saa juuri mitään aikaan. Toisaalta kaikki lähtee yksilöstä, yksi kansanedustaja on se käyntiin paneva hiiva, joka käynnistää suuretkin asiat.

Jokaisella kansanedustajalla on koko ajan takaraivossa seuraavat vaalit. Se on kuluttavaa. Vaaleissa kansanedustaja punnitaan. Hyvä työ eduskunnassa ei välttämättä näy äänimäärissä. Tämä johtaa siihen, että houkutus käydä jatkuvaa vaalikampanjaa on suuri. Jatkuvaan vaalikampanjaan ja eduskuntatyöhön ei kuitenkaan riitä yhtä aikaa voimia ja aikaa.

Kansanedustajan työ on raskasta ja epäkiitollista, jos vertaa sitä esimerkiksi itselleni tuttuun ammattiyhdistysjohtajan työhön. Palkka ja muut edut ovat ay-johtajia pienemmät. Ammatin arvostuksessakaan ei kansanedustaja taida pärjätä suuren ammattiliiton  puheenjohtajalle. Kuitenkin kansanedustajan tehtävissä on sitä jotakin, joka tekee siitä minulle tärkeän ja arvokkaan tehtävän. Ehkä se on se mahdollisuus käyttää valtaa Suomen kansan puolesta.

Tehtävä on haastava. Ei ole helppo tietää aina mikä on oikein ja mikä väärin. Totuus ei ole aina itsestään selvä. Oma kanta, vaikka se olisi kuinka oikea, ei läheskään aina ole sama kuin päätös. Kansanedustajan perustehtävän hoitaminen siten, että voi muuttaa yhteiskuntaa oikeudenmukaiseksi, on suuri haaste. Tästä
oikeudenmukaisuuden ja totuuden haasteesta en ole vielä selvinnyt. Haaste kiehtoo edelleen. Työ jatkuu.