Takaisin     Takaisin etusivu

25.7.2002

Lomastressiä

Juuri, kun oppi olemaan lomalla, se loppui, on tuttu tunne monelle lomalaiselle. Näin toistuvasti itse totesin silloin, kun minulla oli vielä oikea loma. Vaimoni havaintojen mukaan olin kuin kissa pistoksissa kaksi ensimmäistä lomaviikkoa ennen kuin opin löysäämään.

Niiden kahdenkymmenen vuoden aikana, jotka olin  ammattiyhdistysliikkeen palveluksessa, opin, että kunnon loma oli välttämätön, jotta jaksaisi taas tehdä vuoden työtä. Kuukausi kalenteri tyhjänä kesämökillä, oli koeteltu lomamalli. Ennen nykyistä kännykkäkulttuuria ja sähköpostia työasiat pysyivät taka-alalla. Asiaa auttoi myös se, että koko ay-liike ja melkein koko Suomi oli heinäkuun kiinni.

Nyt on toisin. Kansanedustajalla ei ole oikeaa lomaa. Täysistunnoissa on reilun kahden kuukauden tauko, joten eduskuntatalolla ei ole heinä-elokuussa tarvetta päivittäin käydä. Tosin heti tauon aluksi olin viikon Pohjoismaiden Neuvoston kokouksessa ja heti perään kielikurssilla, joten lomanvietto tuli ajankohtaiseksi vasta heinäkuun puolivälissä. EU ei lomaile heinäkuussa, joten pari heinäkuun keskiviikkoa meni eduskunnan Suuren valiokunnan kokouksen merkeissä.

Nyt olisi pari, kolme viikkoa vapaata, jos ei olisi itse sopinut kaikenlaisia menoja ja jos ne lukemattomat kesäksi lykätyt työt eivät odottaisi tekijäänsä. Odottavat ja tekemättömät työt alkavat aiheuttaa lomastressiä.

Talven aikana kerääntyneet paperimäärät pitäisi käydä läpi ja saada johonkin järjestykseen. Kun rästiä on jäänyt edellisiltä kesiltä, on edessä ikävä urakka. Muutama kirjoitustyö olisi tehtävä, jos aikaa ja voimia suinkin löytyy. Paljon on paperia ja selvitystä, jotka pitäisi lukea. Vaalit lähestyvät. Sitäkin asiaa pitäisi miettiä, suunnitella ja valmistella.

Elokuussa on eduskuntaryhmien kokoukset, valiokuntien kesäkokoukset ja muut menot ja kalenteri alkaa näyttää muutenkin täydeltä. Mutta lomaa pitäisi pitää ja rentoutua, jotta jaksaisi olla hyvä ja tehokas kansanedustaja ja jaksaisi käydä läpi ensi talven  eduskuntavaalikampanjan. Mistä sitä energiaa löytyy lisää, on monen lomalaisen stressiä aiheuttava kysymys?

Kansanedustaja voisi pitää lomaa, jos uskaltaisi tai osaisi. Mutta kun haluaa vielä tulla uudelleen valituksi, ei uskalla. Lomaa ei osaa pitää, kun päässä pyörivät yhteiskunnan asiat ja takaraivossa kytee epäilys siitä, olenko tehnyt työni riittävän hyvin ?

Joskus muistelen kaiholla niitä vuosia, kun tein tavallista ruumiillista työtä, jolloin vapaa-aikana ei tarvinnut työasioita murehtia. Työ oli tosin ikävää, raskasta ja palkka pieni, mutta työmurheet päättyivät silloin, kun leimasi kellokortin. Nyt on mielenkiintoinen tehtävä, joka pitää otteessaan ympäri vuorokauden ja vuoden. Ihminen tarvitsee työn ohella lepoa. Kokemuksen kautta olen päätynyt siihen, että pyhitän lepopäiväni eli vietän yhden päivän viikossa vapaata. Tämä on onnistunut kansanedustajavuosinakin melko hyvin. Sen sijaan  todellisen loman viettämisessä en ole onnistunut. En ole päässyt työstäni irti siten, että olisin tuntenut olevani lomalla.

Lomalla pitää olla hauskaa ja mukavaa. Lomalla on sitten aikaa tehdä ne välttämättömät työt, joita talvella ei ole ehtinyt. Kun lisäksi lomakaudeksi kasataan täyteen erilaisia menoja, ei ole ihme, jos lomastressi iskee. Odotuksia ladataan liikaa lomalle ja loma epäonnistuu. Lomastressi on työstressin peilikuva. Molemmat ovat nyky-yhteiskunnan kasvavia ongelmia niille, jotka ovat työelämässä mukana.

Oman lomani valopilkku on ollut se, että olen pystynyt nyt kolmen kuukauden pakollisen tauon jälkeen aloittamaan liikunnan. Nilkka kestää jo lyhyet juoksulenkit. Omalta kohdaltani kuntoilu kohottaa fyysisen kunnon lisäksi ennen kaikkea henkistä kuntoa. Se henkisen kunnon ylläpito on myös viikoittaisen lepopäivän ja vuosittaisen loman tarkoitus.

Risto Kuisma