Takaisin     Takaisin etusivu

21.11.2002

Onko EU:lla mahdollisuus laajentua ja syventyä?

Euroopan unioni suunnittelee peräti 10-12 uuden valtion hyväksymistä jäsenikseen. Kaikki tai pääosa uusista jäsenmaista liittyy Unioniin vuoden 2004 alusta, jos EU periaatepäätökset toteutuvat. Jokainen, joka on vieraillut näissä, niin sanotuissa hakijamaissa, on omin silmin havainnut, miten kaukana niiden talouselämä on EU-maista.

Hakijamaiden välillä on suuria eroja. Meille suomalaisille tuttu Viro on hakijamaiden ehdotonta parhaimmistoa, kun arvioidaan valtioiden edellytyksiä liittyä EU:hun. Tosin pelkkää Tallinnaa tarkastelemalla Virosta saa helposti liian hyvän kuvan.

Viro, Slovenia, Latvia, Liettua, Unkari ovat suhteellisen pieniä ja kehittyneitä maita, jotka nykyisen EU:n taloudelliset voimavarat huomioiden voidaan sopeuttaa Unioniin. Esimerkiksi Puola, Slovakia, Romania ovat taas kooltaan maita, jotka ovat osoittautumassa liian suuriksi haasteeksi nyky-EU:lle.

Hakijamaiden ja nyky-EU:n väliset erot elintasossa ovat suuret. Hakijamaidentalous on vielä kaukana terveestä markkinataloudesta. Kansantaloudet ovat heikkoja. Sosialismin kaudesta on liian vähän aikaa, jotta talous olisi voinut tervehtyä.

Vaikka hakijamaissa lainsäädäntöä on ahkerasti sopeutettu EU:n vaatimuksiin, ei pelkkä pykälien muutos riitä. Uusia säännöksiä pitäisi myös noudattaa. Siihen ei noiden valtioiden mahdollisuudet vielä riitä.

Hakijamaissa on suurena vaikeutena se, ettei niissä yleisesti ymmärretä, mistä markkinataloudessa on kysymys. Sosialistinen järjestelmä onnistui tuhoamaan yksityiseen omistusoikeuteen perustuvan järjestelmän, joka on markkinatalouden perusta. Kun markkinatalousjärjestelmän perusteita ei ole kunnolla sisäistetty, eivät myöskään esimerkiksi työmarkkinat toimi siten kuin EU-jäsenyys edellyttäisi.

Itä-Saksan sulauttaminen Länsi-Saksaan on hyvä esimerkki siitä, miten taloudellisesti raskas urakka on entisten sosialististen maiden sulautuminen EU:hun.

Uusien jäsenmaiden liittyminen unioniin on paljon suurempi urakka kuin Saksojen yhtyminen. Kuitenkin DDR:n sulauttaminen vei Saksan suuriin vaikeuksiin, joista se ei ole vieläkään toipunut. EU:lla ei ole taloudellisesti yhtä vahva kuin entinen Länsi-Saksa ja ero EU:n ja hakijamaiden välillä on suurempi, mitä Saksojen välillä oli.

Siirtyminen kapitalismista sosialismiin on kuin tekisi lihasta makkaraa, mutta siirtyminen sosialismista takaisin kapitalismiin on kuin tekisi makkarasta lihaa. Tämä vertaus osoittaa osuvasti, miten vaikeaa on palaaminen markkinatalouteen pitkän sosialismin kauden jälkeen.

EU:n laajentumisen perusteet ovat poliittiset. Tavoite estää Euroopan uusia kahtiajako on sinänsä hyväksyttävä. Koko Euroopan käsittävä EU on luonnollisesti vakautta ja rauhaa edistävä ratkaisu. Ongelmana on, riittävätkö EU:n voimavarat nopeaan laajentumiseen.

Mitä seuraa, jos EU:n ja EU-maiden talous ei selviä haasteesta? Voiko EU:n ja Euroopan talous romahtaa? Mitä seurauksia EU:lle on, jos laajeneminen osoittautuu virheeksi ? Mitä hyötyä hakijamaille on, jos ne ovat jäseniä EU:ssa, joka kamppailee suurissa vaikeuksissa?

EU:n johtajien tulisi palauttaa jalat maahan, vaikka pää olisikin edelleen komeiden unelmien pilvissä. EU:n nopea laajeneminen suunnitellussa laajuudessa on suuri riski. Tuo riski voi osoittautua kohtalokkaaksi koko Euroopalle ja sen asukkaille. Taloudellinen varovaisuus on viisautta.

EU:sta liittovaltio?

Euroopan unionilla on jo yhteinen raha, yhteistä ulkopolitiikkaa kehitetään ja nyt laaditaan EU:lle omaa perustuslakia. EU:sta on tulossa liittovaltio. Liittovaltion tunnusmerkkeinä pidetään yhteistä rahaa, perustuslakia, ulkopolitiikkaa, puolustusta sekä valtion päämiestä. Nyt nämä kaikki liittovaltion tunnusmerkit ovat toteutumassa.

Jos EU:sta tulee liittovaltio, niin asian kääntöpuoli on se, että Suomesta tulee osavaltio. Samantapainen osavaltio kuin Amerikan Yhdysvaltioiden osavaltiot nyt ovat.

Vaikka olin vuonna 1989 ensimmäisiä suomalaisia, joka julkisesti esitti Suomen EU-jäsenyyttä, en halua, että Suomesta tulee Euroopan Yhdysvaltojen osavaltio. En ainakaan nyt ja näin nopeasti. Sen paremmin Suomi kuin EU eivät ole vielä siihen valmiita. Liittovaltion muodostaminen nyt tai  lähitulevaisuudessa on virhe Euroopalle.

EU:ssa parhaillaan työskentelevä valmistelukunta (konventti) on väärä tapa laatia EU:lle perustuslaki. Konventtia ei ole valittu suoralla kansanvaalilla eikä konventilla ole selkeää parlamentaarista vastuuta. Konventti ei ole kansanvaltaisen, parlamentaarisen järjestyksen mukainen toimielin.

Konventissa on hallitusten, EU-parlamentin ja kansallisten parlamenttien valitsemia jäseniä. Konventin jäsenillä on toisen tai kolmannen asteen välillinen valtuutus tehtäväänsä. Konventilla ei ole yksinkertaisesti laillista valtuutusta - legitimiteettiä - perustuslain laatimiseen.

Perustuslain valmistelu ja säätäminen on suoraan kansan valitseman täysivaltaisen parlamentin tai vielä laajemman erityisen perustuslakia säätävän kokouksen tehtävä.

Nyt konventti on tosiasiallisesti ja osittain myös omavaltaisesti säätämässä EU:lle perustuslain, jonka Hallitusten välinen kokous (HVK) vain muodollisesti vahvistaa. Tällä tavalla valmisteltu ja vahvistettu perustuslaki ei täytä niitä edellytyksiä, jotka demokraattisessa valtiossa on perustuslaille asetettava.

Konventin työ on paitsi menettelytavan niin myös sisällön osalta virheellinen. Esitykset perustuslaista, omasta puolustuksesta (armeijasta) ja EU:n presidentistä ylittävät konventille annetun toimivallan.

Suomi muttei myöskään muu Eurooppa ole valmis liittovaltioon. Euroopan poliittisten johtajien ei tule haihatella kaukana kansalaisten arjen yläpuolella, vaan palata kansalaisten todellisten ongelmien ratkaisuun. Komeiden poliittisten rakennelmien pystyttäminen on hienoa, mutta järkevämpää on pureutua Euroopan todellisiin ajankohtaisiin ongelmiin. EU:n ja sen jäsenvaltioiden päättäjien kannattaa muistaa se, mitä tapahtui itäiselle suurvallalle, Neuvostoliitolle, vuosikymmen sitten.

Historia osoittaa, miten lyhytikäisiä ovat suurvallat, jotka eivät perustu kansalaisten tarpeeseen, vaan kunnianhimoisten päättäjien haaveisiin.

Risto Kuisma
Kirjoittaja on kansanedustaja (sd)