Takaisin     Takaisin etusivu

Kansanedustaja Risto Kuisma
Pornaisten kunnan ja seurakunnan
itsenäisyyspäivän juhlassa
6.12.2002 klo 12 00 Pornaisissa

Arvoisat kuulijat !

Osana itsenäisyyttä on myös paikallinen itsehallinto. Pornaisten kunnan jäsenenä arvostan suuresti sitä, että saan pitää juhlapuheen oman kotikuntani itsenäisyyspäivän juhlassa.

Omassa, rakkaassa, isänmaassamme Suomessa, on paljon hyvää ja säilyttämisen arvoista. Vaikka olemme monissa kansainvälisissä vertailuissa sijoittuneet kärkitiloille ja jopa ensimmäiseksi, kun valtioita ja kansoja on vertailtu, on meillä vielä paljon epäkohtia ja parannettavaa. Yhteiskunnallisten rakennustyötä tarvitaan edelleen.

Suomi liittyi Euroopan Unionin jäseneksi vuoden 1995 alusta lukien sen jälkeen kun liittyminen oli saanut neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä enemmistön kannatuksen. EU:n jäsenmaana maamme kehitys ei ole enää yhtä suuressa määrin omissa kansallisissa käsissä, kun oli ennen jäsenyyttä. Toisaalta jäsenmaana me voimme omalta osaltamme vaikuttaa koko Euroopan kehitykseen. Euroopan Unioni ei ole enää sama yhteisö kuin se oli silloin, kun kahdeksan vuotta sitten liityimme Unioniin.

Vaikka suomalaisten kokemukset jäsenyydestä ovat valtaosin myönteisiä, ei ole mitenkään itsestään selvää, että Euroopan Unionin ja Suomen kehitys on tulevaisuudessa yhtä hyvää. EU:n voimakas laajeneminen ja kehitys kohti liittovaltiota vaikuttaa välittömästi Suomen asemaan. Itsenäisyyspäivänä voi hyvin perustein kysyä, millainen on Suomen asema ja itsenäisyys muuttuvassa Euroopassa.

Euroopan Unioni suunnittelee peräti 15 uuden valtion hyväksymistä jäsenikseen. Pääosa uusista jäsenmaista liittyy Unioniin vuonna 2004, jos periaatepäätökset toteutuvat. Jokainen, joka on vieraillut näissä, niin sanotuissa hakijamaissa, on omin silmin havainnut, miten kaukana niiden olot ja talous on nykyisistä EU-maista.

Hakijamaiden välillä on suuria eroja. Meille suomalaisille tuttu Viro on hakijamaiden ehdotonta parhaimmistoa, kun arvioidaan valtioiden edellytyksiä liittyä EU:hun.

Viro, Slovenia, Latvia, Liettua, Unkari ovat suhteellisen pieniä ja kehittyneitä maita, jotka nykyisen EU:n taloudelliset voimavarat huomioiden voidaan sopeuttaa Unioniin. Esimerkiksi Puola, Slovakia ja Romania ovat taas kooltaan maita, jotka ovat osoittautumassa liian suuriksi haasteeksi nyky- EU:lle.

Hakijamaiden ja nyky- EU:n väliset erot elintasossa ovat suuret. Hakijamaiden talous on vielä kaukana terveestä markkinataloudesta. Kansantaloudet ovat heikkoja. Sosialismin kaudesta on liian vähän aikaa, jotta talous olisi voinut tervehtyä.

Vaikka hakijamaissa lainsäädäntöä on sopeutettu EU:n vaatimuksiin, ei pelkkä pykälien muutos riitä. Uusia säännöksiä pitäisi myös noudattaa. Siihen ei noiden valtioiden mahdollisuudet vielä riitä.

Hakijamaissa on suurena vaikeutena se, ettei niissä yleisesti ymmärretä, mistä markkinataloudessa on kysymys. Sosialistinen järjestelmä onnistui tuhoamaan yksityisen omistusoikeuteen perustuvan järjestelmän, joka on markkinatalouden perusta. Kun markkinatalousjärjestelmän perusteita ei ole kunnolla sisäistetty, eivät myöskään esimerkiksi työmarkkinat toimi siten kuin EU-jäsenyys edellyttäisi.

Itä-Saksan sulautuminen Länsi-Saksaan on hyvä esimerkki siitä, miten taloudellisesti raskas urakka on entisten sosialistimaiden sulautuminen EU:hun.

Uusien jäsenmaiden liittyminen unioniin on paljon suurempi urakka kuin Saksojen yhtyminen. Kuitenkin DDR:n sulautuminen vei Saksan vaikeuksiin, joista se ei ole toipunut. EU ei ole taloudellisesti suhteellisesti yhtä vahva kuin entinen Länsi-Saksa ja ero EU:n ja hakijamaiden välillä on suurempi, mitä Saksojen välillä oli.

Siirtyminen kapitalismista sosialismiin on kuin tekisi lihasta makkaraa, mutta siirtyminen sosialismista takaisin kapitalismiin on kuin tekisi makkarasta lihaa. Tämä vertaus osoittaa osuvasti, miten vaikeaa on palaaminen markkinatalouteen sosialismin kauden jälkeen.

EU:n laajentumisen perusteet ovat poliittiset. Tavoite estää Euroopan uusi kahtiajako on sinänsä hyväksyttävä. Koko Euroopan käsittävä EU on luonnollisesti vakautta ja rauhaa edistävä ratkaisu. Ongelmana on, riittävätkö EU:n voimavarat laajentumiseen.

Mitä seuraa, jos EU:n ja EU-maiden talous ei selviä haasteista ? Voiko EU:n ja Euroopan talous romahtaa ? Mitä seurauksia EU:lle on, jos laajeneminen osoittautuu virheeksi ? Mitä hyötyä hakijamaille on, jos ne ovat jäseniä EU:ssa, joka kamppailee suurissa vaikeuksissa?

Mitä laajeneminen vaikuttaa Suomeen ja suomalaisiin ? Syvenevätkö Suomen maatalouden ongelmat entisestään ?

EU:n johtajien tulisi palauttaa jalat maahan, vaikka pää olisikin edelleen komeiden unelmien pilvissä. EU:n nopea laajeneminen suunnitellussa laajuudessa on suuri riski. Tuo riski voi osoittautua kohtalokkaaksi koko Euroopalle ja sen asukkaille.

Euroopan Unionilla on jo yhteinen raha, yhteistä ulkopolitiikkaa kehitetään ja nyt laaditaan EU:lle omaa perustuslakia. EU:sta on tulossa liittovaltio. Liittovaltion tunnusmerkkeinä pidetään yhteistä rahaa, perustuslakia, ulkopolitiikkaa, puolustusta sekä valtion päämiestä. Nyt nämä kaikki tunnusmerkit ovat toteutumassa.

Jos EU:sta tulee liittovaltio, niin asian kääntöpuoli on se, että Suomesta tulee osavaltio. Samantapainen osavaltio kuin Amerikan Yhdysvaltojen osavaltiot nyt ovat.

Vaikka olin vuonna 1989 ensimmäisiä suomalaisia, joka julkisesti esitti Suomen EU-jäsenyyttä, en halua, että Suomesta tulee Euroopan Yhdysvaltojen osavaltio. Liittovaltion muodostaminen nyt tai lähitulevaisuudessa on virhe Euroopalle.

Suomi, muttei myöskään muu Eurooppaa, ole valmis liittovaltioon. Euroopan poliittisten johtajien ei tule haihatella kaukana kansalaisten arjen yläpuolella, vaan palata kansalasten todellisten ongelmien ratkaisuun. Komeiden poliittisten rakennelmien pystyttäminen on hienoa, mutta järkevämpää on pureutua Euroopan todellisiin ajankohtaisiin ongelmiin. EU:n ja sen jäsenvaltioiden päättäjien kannattaa muistaa se, mitä tapahtui itäiselle suurvallalle, Neuvostoliitolle, vuosikymmen sitten.

Historia osoittaa, miten lyhytikäisiä ovat suurvallat, jotka eivät perustu kansalaisten tarpeeseen, vaan kunnianhimoisten päättäjien haaveisiin.

Vaikka me suomalaiset olemme pieni kansa, olemme menestyneet hyvin maailman kansojen joukossa. Eräs Suomen menestystekijä on ollut yhteistyö. Yhteistyötä, yhteisiä ponnistuksia ja yhteisymmärrystä tarvitaan edelleen vähintään yhtä suuresti kuin menneinä vuosina.

Oikeudenmukaisuus, ahkeruus, rehellisyys, luotettavuus ja suvaitsevaisuus ovat menestyvän Suomen tärkeitä arvoja. Sukupuolten välinen tasa-arvo on osa oikeudenmukaisuutta yhtä hyvin kuin vanhuuden kokemusten arvostus ja nuorten tasa-arvo. Luonnon ja ympäristön kunnioittaminen on erottamaton osa suomalaisuutta. Me suomalaiset tarvitsemme tervettä itsetuntoa. Terve ja vahva itsetunto mahdollistaa, että me otamme vastuun itsestämme, läheisistämme ja omasta yhteiskunnastamme. Suomi tarvitsee luovia aktiivisia ihmisiä, jotka tekevät työtä maamme ja samalla oman menestyksen puolesta.

Hyvinvointivaltion kansalaisina meillä on paljon oikeuksia. On laskettu, että suomalaisilla on 25 subjektiivista tai sitä vastaavaa oikeutta suhteessa julkiseen valtaan. Oikeudet voivat toteutua vain, jos on olemassa vastaavat velvollisuudet.

Meidän kannattaa kansalaisina oikeuksien ohella kiinnittää huomiota myös velvollisuuksiin isänmaatamme kohtaan. Jos säädämme liikaa oikeuksia, joista pidämme kiinni, tulevat velvollisuudet liian raskaaksi, jotta yhteiskuntamme voisi niistä selviytyä. Presidentti John F Kennedyä mukaillen; Älkäämme miettikö vain sitä, mitä Suomi voi tehdä meidän hyväksi, vaan miettikäämme, mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi.

Suomalainen yhteiskunta on kehittynyt paljon enemmän, mitä itse nuoruudessa rohkenin haaveilla. Kaikki me, jotka olemme tätä maata rakentaneet, voimme olla ylpeitä työstämme.

Aivan erityinen kiitos on kohdistettava sotiemme veteraaneille, jotka kaiken muun ohella kantoivat ylimääräisen ja vaikean sodan taakan tuoman velvollisuuden. Syvä kunnioitus veteraaneille ja heidän läheisilleen.

Hyvät kansalaiset;

Meillä on kaunis ja hyvä isänmaa. Haluan lopettaa runontekijän sanoin: Herra intoa anna meille, ain´ maatamme rakastamaan.