Takaisin     Takaisin etusivu

7.5.2002

Puhutaan viinasta

Työväenliikkeen ensimmäisiä suuria ponnistuksia Suomessa oli viime vuosisadan alun juomalakkoliike. Raittius oli työväenliikkeen keskeinen arvo ja kieltolaki yksi sen tärkeimmistä poliittisista tavoitteista.

Vaikka tänään ei olla enää kaikkein innokkaammassa " viinit maitokauppaan "-vaiheessa, ovat yleiset asenteet kaukana vuosisadan alun raittiusihanteista. Nyt puhutaan elämäntavoista ja elämänhallinnasta, kun puhutaan asioista, joissa kysymys on raittiudesta.

Vuosisadan alussa raittius merkitsi edistyksellisyyttä, nyt se merkitsee
monille vanhoillisuutta ja ahdasmielisyyttä. Työväenliikkeen julkikuvassa raittius on vaihtunut vapaamieliseen alkoholi- ja päihdepolitiikkaan. Aikaisemmin viinanjuonti oli suuri yhteiskunnallinen kysymys, nyt se on enää ihmisten henkilökohtainen ongelma.

Raittius liitettiin aikaisemmin voimakkaasti vasemmistoon ja työväenliikkeeseen. Tänään raittiuskysymyksissä ovat aktiivisempia oikeisto ja porvarit. Työväenliike ajoi yhdessä kirkon kanssa läpi radikaalin kieltolain. Nyt tiukkaa alkoholi- ja huumepolitiikkaa ajavat etupäässä porvarit.

x x x

Viinasta puhutaan vähän. Nyt on muotia puhua huumeista. Huumeet ovatkin uusi, suuri ja pelottava ongelma. Alkoholi aiheuttaa kuitenkin vielä 90 prosenttia kaikista päihdeongelmista. Huumeongelma on meillä Suomessakin vaikea, mutta alkoholiongelma on vielä kymmenen kertaa vaikeampi. Viinaongelma on niin yleinen, että siitä on vaikea puhua. Turvallisempaa on puhua huumeongelmasta, joka on etäisempi asia. Kun varovaisesti arvioiden joka kymmenes suomalainen kärsii alkoholiongelmasta, merkitsee se, että lähes jokaisella meistä on lähipiirissään; perheessä, tuttavapiirissä, työpaikalla; alkoholisti.

Vaikenemalla alkoholiongelma ei häviä yksilötasolla eikä yhteiskunnallisena ongelmana. Yksilötasolla moni juoppo pelastuisi, jos kanssaihmiset puuttuisivat asiaan. Puuttumattomuus lähimmäisen alkoholiongelmaan ei ole hienovaraisuutta ja yksityisyyden kunnioittamista, vaan välinpitämättömyyttä ja ikävän velvollisuuden laiminlyöntiä. Moni juoppo kuolee viinaan, koska kukaan ei puutu asiaan ajoissa.

Viina, laittomat huumeet ja psyykelääkkeet ovat niin yleisiä, että niiden käyttö on muovannut yhteiskuntaa ja sen etiikkaa ja moraalia. Mielialakemia tarjoaa pakopaikan, jossa ei tarvitse kohdata surua, iloa, häpeää, syyllisyyttä ja muita ihmisten elämään kuuluvia tunteita. Mielialakemia pehmentää ja vähentää myös sitä vastuuta, jota terve ihminen tuntee omista teoistaan. Monien asiantuntijoiden mielestä alkoholi, huumeet, lääkkeet eli mielialakemia uhkaavat jo koko ihmiskunnan tulevaisuutta. Tätä uhkaa verrataan entisaikojen mustaan surmaan ja pidetään vaarallisempana kuin syöpää ja aidsia.

Suomen huumepolitiikka on löysää. Verovaroilla kustannetaan yhä laajemmin huumeruiskuja ja huumeiden korvaushoitoa ollaan laajentamassa voimakkaasti. Huumetestauksesta ei ole saatu aikaan säännöksiä monista komiteoista ja työryhmistä huolimatta. Kaikki tämä edistyksellisyyden nimissä.

x x x

Päihdepolitiikasta on paljon vääriä käsityksiä. Alkoholi- ja huumeongelmaisia voidaan auttaa ja näitä ongelmia estää, jos on riittävästi halua, tahtoa ja voimavaroja. Tässäkin asiassa on kysymys siitä, mihin tärkeysjärjestykseen laitamme asiat. Ennakolta  estämisessä on tärkeää myös esimerkkivaikutus niin yksilö kuin yhteisötasolla. Tarvitsemme esimerkkejä ja malleja myönteisestä päihteettömästä elämäntavasta.

Tarvitsemme yhteiskunnassa tilaa normaalille raittiille elämäntavalle, siten, ettei raitis koe olevansa yksityisissä eikä julkisissa tilaisuuksissa vähemmistöön kuuluva poikkeusyksilö.

Työväenliikkeen, sosialidemokraattien ja ammattiyhdistysliikkeen, kannattaa ottaa alkoholi- ja huumeongelmat nykyistä korkeammalle tärkeysjärjestyksessä. Päihdeasioita ei kannata jättää vain porvareille. Työelämän päihdeongelmia ei kannata jättää vain työnantajan murheeksi. Minullakin totuus viinasta ja päihdeasioista on selvinnyt vasta, kun kaksitoista vuotta sitten törmäsin omiin viinaongelmiini ja sen jälkeen ryhdyin maksamaan kiitollisuudenvelkaani tekemällä vapaaehtoista päihdetyötä.

Risto Kuisma