Takaisin     Takaisin etusivu

1.4.2002

Rahaa, kateutta ja häiriötä

Veroja kerätään, jotta julkinen sektori - valtio ja kunnat - voivat rahoittaa menonsa. Tämä perustarkoitus tuntuu usein unohtuvan verokeskustelussa.

Verotuksen tarkoitukseksi voidaan hyväksyä myös pyrkimys tulontasaukseen. Julkisen vallan rahantarpeet, tulontasaus ja kolmantena seikkana verojen aina taloudelliseen toimintaan aiheuttama häiriö, ovat verotuksen kolme olennaista kysymystä.

Kahdesta ensimmäisestä  kysymyksestä puhutaan paljon, mutta kolmannesta juuri ei lainkaan. Liukuhihnalta tulee gallupeja, joissa todistellaan, miten ihmiset ovat valmiita maksamaan lisää veroja.

Tulontasauksen osalta keskustelun käyntivoimana ei tunnu olevan
oikeudenmukaisuus, vaan enemmän huonosti naamioitu kateus. Tämä motiivi ei tuota oikeudenmukaista verotusta.

Verotus haittaa aina taloutta. Verot ovat taloudellisen toiminnan häiriötekijä. Tämä haitta pitää saada mahdollisimman pieneksi. Tämä verotuksen vaikutus jää jatkuvasti vähälle huomiolle. Tästä näkökohdasta pitäisi keskustella nykyistä enemmän.

Veroja voidaan kerätä vain taloudellisesta reaalitalouden tuotosta. Jos talouden tulos jää pieneksi, myös verotulot laskevat. Silloin ei auta veroprosentin nosto. Tyhjästä ei voi mitään ottaa, ei myöskään verottaa. Niiden, jotka ovat huolissaan valtion tuloista, kannattaisi kantaa huolta siitä, että verotus häiritsee reaalitaloutta mahdollisimman vähän. Tämä näkökohta tulisi olla tärkein seikka, kun punnitaan verotuksen rakennetta ja verotuksen tasoa.

Suomessa verotuksen rakenteessa on paljon korjattavaa. Verotus rankaisee työntekoa ja aktiivisuutta ja suosii laiskuutta ja passiivisuutta.

Hallitus on päättänyt budjetin kehysriihessä, että palkansaajien
sosiaalivakuutusmaksua nostetaan. Päätös on virheellinen sekä verotuksen rakenteen että tason osalta. Luulen, että hallitus joutuu vielä tästä korotuksesta luopumaan.

Verot ovat niin merkittävä talous- mutta myös valtakysymys, että niistä kannattaa puhua vielä nykyistä enemmän. Mitä enemmän tietoa, niin sitä paremmin selviää verotuksen totuudet. Samalla keskustelu kohdistuu siihen, mitä valtio ja kunnat ottavat kansalaisilta, eikä vain siihen miten rahaa jaetaan.

Risto Kuisma