Takaisin     Takaisin etusivu

22.9.2002

Otteita kansanedustaja Risto Kuisman talousarviopuheesta

(Hallituksen esitys HE 132/2002 vp valtion talousarvioksi vuodelle 2003)

" Kun on työntekijänä ja yhteiskunnallisena aktiivina rakentanut hyvinvointivaltiota muutaman vuosikymmenen, niin rohkenee sitä arvioida. Itse näen hyvinvointivaltiolla olevan monia uhkia.

Ehkä suurin uhka on se, että hyvinvointivaltio yhä suuremmassa määrin passivoi kansalaisia. Liian monet ihmiset ajattelevat, että aktiivisuus ja työnteko eivät enää kannata.

Hyvinvointivaltio on kallis. Julkisen sektorin osuus meidän kansantuotteestamme on hyvin suuri. Se on johtanut korkeisiin veroihin, ja se myös johti huonona taloudellisena aikana massiiviseen velkaantumiseen.

Eivät korkeat verot takaa mitään hyvää. Jos se olisi näin  yksinkertaista, niin kauppias nostaisi kaupassa makkaran hintaa 10 prosentilla, jos asiakas siitä tulisi tyytyväiseksi. Itse asiassa terve talous on hyvinvointivaltion ehdoton edellytys.

Millä tavalla hyvinvointivaltiota pitäisi vahvistaa ja parantaa? Työn veroja alemmaksi, ei pelkästään rahan. vaan sen takia, että ihmiset tuntisivat, että työnteko, ahkeruus, oman ammattitaidon kehittäminen ja kaikki muu yhteistä hyvää rakentava on kannattavaa, arvostettavaa ja sitä myös yhteiskunta palkitsee.
Erityisesti pienituloisten työn osalta verotus pitäisi poistaa kokonaan. Ei ole mitään työtä, joka on vähäarvoista. On suuri erehdys luulla, että se työ, josta saa pientä palkkaa, olisi jotenkin huonompaa,  päinvastoin. Työllä olisi aina saatava selvästi sosiaaliturvaa parempi tulotaso. Ei ihmistä rohkaise lähteä kovaan työelämään ja nähdä vaivaa, jos hän näkee, että hänen oma asemansa ei siitä parane.

Paljon on puhuttu kannustinloukuista, mutta ei juuri mitään ole tehty. Kannustinloukkuja olisi todella poistettava. Myös muita keinoja työnteon suosimiseksi olisi kehitettävä.

Liikenteen verotusta alentamalla voisimme parantaa kansalaisten motiivia hakeutua työhön silloinkin, kun sitä ei löydy kotikulmilta.

Kun keskustellaan hyvinvointivaltiosta, ajatellaan usein, että on jokin valmis hyvinvointivaltion pöytä, johon tullaan ja josta jokainen itselleen ja kavereilleen jakaa sitä yhteistä hyvää. Se on se hyvinvointivaltio. Ne, ketkä ovat tuottaneet hyvän hyvinvointivaltion pöydälle ja sen kattaneet, jätetään erittäin vähälle arvostukselle.

Kun poliittista keskustelua seuraa, monta kertaa tuntuu, että karhua ollaan nylkemässä, ennen kuin karhu on kaadettukaan eli hyvinvointivaltion tuloksia ollaan jakamassa, ennen kuin tulokset ovat syntyneet. Me emme voi jakaa yhtään enempää kuin tuotetaan. Mitä useampi meistä tuottaa, sitä enemmän on jaettavaa. Jokainen ymmärtää, että jos työllisyysaste nousisi 10 prosenttia, meillä olisi vähintään se 10 prosenttia enemmän jaettavaa ja sen lisäksi meidän sosiaaliturvamenomme laskisivat, eli meillä olisi vielä paljon enemmän jakamista. Mitä vähemmän meillä on yhteisen taakan kantajia, sitä pienempi jaettava määrä on.

Suomessa, meidän rakkaassa isänmaassamme, on paljon hyvää. Me olemme tutkitusti ja varmasti suomalaisten mielestä maailman paras maa. Vaikka meillä on vielä paljon epäkohtia ja paljon parannettavaa, jokainen, joka on tätä hyvinvointivaltiota rakentanut, voi olla  ansaitusti ylpeä työstään."