Takaisin     Takaisin etusivu

Toimitukselle

Kansanedustaja Risto Kuisma (sd) SAK:n Uudenmaan maakuntaryhmän kokouksessa 28.9.2002 klo 10.00 Helsingissä; ote puheesta vapaasti julkaistavaksi.
Lisätietoja: Risto Kuisma, puh. (050) 511 3192

Yst.terv. Risto Kuisma
---------------------------------------------------------- )

Kuisma arvioi tupon mahdollisuuksia

Työmarkkinapolitiikka on ollut Lipposen hallitusten vahva alue. Talouspoliittinen onnistuminen on perustunut pitkälti järkevään tulopolitiikkaan. Pääministerin voimakas panostus työmarkkinasuhteisiin on tuottanut hyvää tulosta sekä taloudellisesti että poliittisesti. Käsite sopimusyhteiskunta on muuttunut todeksi.

Hallituksen uskottavuus saa suuren särön, jos nyt käynnistyvällä työehtosopimuskierroksella ei onnistuta.

Lähestyvät eduskuntavaalit ja niiden aiheuttama yhteiskunnallinen ilmapiiri vaikuttaa tupokierrokseen sitä enemmän, mitä  lähemmäksi vaaleja sopimuksenteko siirtyy. Jos keskitettyä sopimusta ei synny ja  samanaikaisesti vaalikampanjan aikana on käynnissä työtaisteluja, voi tilanteella olla vaikutusta vaalitulokseen. Millaisia vaikutuksia; sitä voi vain arvailla.

Työmarkkinoiden ja kansantalouden, mutta myös poliittisten puolueiden kannalta olisi hyvä, jos työmarkkinaratkaisu syntyisi hyvissä ajoin ennen vaaleja. Tulopoliittinen sopu on erityisen tärkeä hallituspuolueille, mutta myös työmarkkinajärjestöjen kannalta sopimusratkaisujen siirtyminen yli vaalien luo epävarmuutta.

Työmarkkinoiden sisäisistä kysymyksistä tuporatkaisua vaikeuttaa AKAVAn eriseuraisuus ja lääkärilakon heijastusvaikutukset erityisesti julkisen sektorin palkkaratkaisuun.

Maan hallituksen taholta on myös heitetty kapuloita tupon rattaisiin, kun liikenneministeri Sasi on jälleen ryhtynyt ajamaan  halpatyövoiman käytön vapauttamista merenkulkuun. Sasin hanke on täysin  perusteeton ja myös poliittisesti tyhmä, kun se vaarantaa vähintään sopimusratkaisun aikataulun ja ärsyttää tarpeettomasti ammattiyhdistysliikettä.

Yhtä tärkeää kuin palkan suuruus on sen oikeudenmukaisuus eri ihmisten, ryhmien ja alojen välillä. Työnteon kannattavuutta pitää kohottaa. Palkkojen lisäksi verotus- ja työmatkakulut ovat keino lisätä työntekemisen kannattavuutta.

Minimityöaika ja irtisanomisraha ovat pitkäaikaisia tavoitteita, joista on aika päästä sopimukseen. Palvelu- ja muiden työvoimavaltaisten alojen arvonlisäveron alennus olisi keino vähentää työttömyyttä. Aikuiskoulutus, työssä jaksaminen ja työttömyysturvan epäkohtien korjaaminen vaativat hallituksen ja eduskunnan päätöksiä.