Takaisin     Takaisin etusivu

29.6.2002

Työt ja verot

Työttömyys on jälleen nousemassa politiikan ykköskysymykseksi; hyvä niin. Pääministeri Lipponen kokoaa uuden asiantuntijaryhmän ratkomaan työllisyysongelmia. Jotta  asiantuntijoiden suunnitelmat voivat toteutua, on etujärjestöt saatava mukaan sitoutumaan  ratkaisuehdotuksiin. Päätökset tekee hallitus ja eduskunta; silloin kysymys on poliittisesta tahdosta, arvoista ja asioiden tärkeysjärjestyksestä.

Työttömyys on meillä Suomessa edelleen erittäin korkealla tasolla. OECD totesi äskettäin todelliseksi  työttömyysasteeksi 18 prosenttia. Se on paljon. Avoin tilastoitu työttömyys on vain puolet todellisesta  työttömyydestä. Erotus selittyy niin sanotuilla työllisyyspoliittisilla toimilla. Puolet työttömistä on yhteiskunnan toimin ja julkisilla varoilla siirretty pois  työttömyystilastoista erilaisiin tukitöihin, työllisyyskoulutuksiin ja muihin järjestelyihin.

Vaikka nämä työvoimapoliittiset toimet ovat välttämättömyys, ei niillä voida ratkaista työttömyyttä. Ne tarjoavat vain tilapäistä lievitystä pahaan ongelmaan. Työvoimapoliittiset toimet tulevat yhteiskunnalle myös kalliiksi. Työttömille erilaiset tukityöt ja työllisyyskoulutus eivät merkitse työttömyydestä irtipääsyä. Vain oikea työpaikka päättää työttömyyden; niin ihmisen kuin yhteiskunnan kannalta.

Nykyinen työttömyys on lähes kokonaan rakennetyöttömyyttä. Se ei poistu itsestään sen mukaan, kun ajat ja taloustilanne paranevat. Päinvastoin talousnäkymät ovat heikentymässä ja samalla meitä uhkaavat suhdannetyöttömyys ja työttömyyslukujen kasvu.

Rakenteellisen työttömyyteen voidaan vaikuttaa vain rakenteellisilla muutoksilla. Näitä muutoksia tarvitaan, vaikka sanalla rakennemuutos on huono maine.

Työstä ei ole pulaa. Pulaa on työpaikoista. Tai oikeammin pulaa on sellaisesta työstä, josta voi saada riittävän suuren tulon joko palkan tai yrittäjätulon muodossa. Perimmäinen ongelma ei ole työn puute, vaan työnteon kannattavuuden puute.

Työtulojen verojen alentaminen on tehokkain rakennemuutos, jolla työttömyyttä voidaan vähentää. Pienten työtulojen radikaali veroalennus palauttaa nopeasti monen nyt kannattamattoman työn kannattavuuden. Vaikka kaikki veronalennukset laskevat julkisen vallan tuloja, niin toisaalta työllisyyspoliittiset toimet ja myös työttömyyskorvaukset ovat kalliita. Työttömyyden vähentäminen työn verotusta vähentämällä on vähänkin nenää pidemmälle katsovalle valtiolle ja kunnille kannattava muutos.

Kansantalouden kannalta työttömyyden nujertaminen on vielä hyödyllisempää kuin julkiselle taloudelle. Mutta kuitenkin kaikkein paras asia työtulojen verotuksen rakennemuutos on työttömälle. Työttömyydestä oikeaan työpaikkaan sijoittuminen merkitsee rahan lisäksi paljon muutakin; taloudellista vapautta, itsenäisyyttä ja turvallisuutta, itsetunnon kohoamista ja toivottavasti myös aitoa työn iloa.

Pienten työtulojen verotuksen alentaminen on tärkeää ei pelkästään työttömyyden takia, vaan myös työnteon motiivin palauttamiseksi. Nyt monen pienipalkkaisen kohdalla työstä ei jää käteen mitään lisärahaa työttömyyteen verrattuna. Tämä tosiseikka ei ole omiaan lisäämään työmotiivia eikä työniloa. Työnteon huono kannattavuus vähentää myös motiivia kunnon, ahkeraan työntekoon.

Vaikka niin sanotuista  kannustinloukuista on puhuttu paljon, on ongelma täysin ratkaisematta. Sanoista tulee siirtyä tekoihin. Verotus on tässäkin suhteessa tärkein muutoskohde.

Työttömyyden poisto ja työnteon kannattavuuden palauttaminen ei ole vain taloudellinen kysymys. Kyse on koko yhteiskunnan terveestä rakenteesta. Ja tärkeintä on kuitenkin se, että jokainen kansalainen voi itse omalla työllään saavuttaa taloudellisen vapauden ja turvallisuuden. Siihen tarvitaan kunnollinen työpaikka, jossa hyvä ahkera työnteko kannattaa. Se on työntekijöiden, yritysten ja koko yhteiskunnan etu.

Risto Kuisma