Takaisin     Takaisin etusivu

9.4.2002

Väärää huumepolitiikkaa

Virallinen huumepolitiikka on osin virheellistä ja lyhytnäköistä. Se perustuu pinnalliseen asiantuntemukseen.

Yhteiskunnan toimesta tapahtuva ilmaisten huumeruiskujen jako ja huumeidenkäyttäjien ylläpitohoito ovat molemmat vain huumeongelman seurausten hoitoa. Näennäisesti sekä ruiskujen jako että ylläpitohoito tuottavat tulosta. Kyse on kuitenkin pinnallisesta ja suppeasta, lyhyen aikavälin näkökulmasta. Itse huumeongelmaan nämä toimenpiteet tuovat ehkä enemmän vahinkoa kuin hyötyä.

Huumeruiskujen jako vähentää jossain määrin tartuntatauteja. Se on hyvä. Toisaalta ruiskujen jako antaa väärän viestin yhteiskunnan suhtautumisesta huumeisiin. Tämä viesti alentaa huumeiden käyttökynnystä ja siten osaltaan lisää huumeiden käyttöä. Lopputuloksena käyttäjien määrän lisääntyessä myös huumeruiskuihin liittyvät tartuntataudit lisääntyvät. Huumeongelma pahenee.

Ylläpitohoito vähentää huumeriippuvaisten tekemiä omaisuusrikoksia, koska aineen saa ilmaiseksi. Rikollisuuden kannalta tämä näyttää hyvältä. Huumeriippuvaisen kannalta perusongelma säilyy. Laiton huume vaihtuu lailliseen, mutta peruskysymys, elämää tuhoava huumeriippuvuus säilyy. Tilanne muistuttaa samaa jos alkoholistille jaettaisiin terveyskeskuksissa ilmaista viinaa. Huumeongelma pahenee.

Korvaava ylläpitohoito voi osaltaan myös alentaa huumeiden käyttökynnystä. Se vähentää huumeisiin liittyvää pelkoa ja antaa väärän viestin suhtautumisesta huumeisiin. Tehokkaimmat huumehoidot ovat niitä, joissa ei käytetä lääkkeitä.

Suomessa huumeiden- ja laillisen huumeen - alkoholin - käyttö kasvaa nopeasti. Osasyy ongelman pahenemiseen meillä on löysä huumepolitiikka. Hyvää tarkoittava pehmeä huumepolitiikka on epäonnistunut. Huumepolitiikassa tarvitaan uudelleenarviointia.

Toipuneet huumeidenkäyttäjät ja heidän järjestönsä kannattavat varsin yleisesti tiukempaa huumepolitiikkaa. Huumeruiskujen jakoon he ja järjestöjen huumetyöntekijät suhtautuvat kriittisesti.

Huumeongelmaiseksi ei tule muuten kuin käyttämällä huumeita. Huumeiden käyttö ei ole lääketieteellinen kysymys. Sen sijaan huumeiden käyttö synnyttää suuria henkilökohtaisia ja  kansanterveydellisiä ongelmia, joita voidaan lievittää lääketieteen keinoin. Lääketieteessä ongelmia hoidetaan perinteisesti lääkkeillä eli kemialla. Päihdeongelmissa kysymys on kemiallisten aineiden
väärinkäytöstä, joka on terveydelle vaarallista ja huumeiden osalta myös laitonta. Kemiallista riippuvuutta on vaarallista hoitaa kemialla, joka jatkaa tai synnyttää uuden riippuvuuden.

Päihdeongelmia voidaan estää aivan toisella tavoin kuin sairauksia. Huumeongelmasta ei tulisi tehdä lääketieteellistä asiaa siinä määrin kuin meillä ollaan tekemässä. Laittomien huumeiden käytön estäminen on esimerkiksi mitä suuremmassa määrin poliisi- ja laillisuuskysymys. Jos huumetyön voimavarat ja huomio keskitetään vain päihteiden seurauksiin, itse ongelma kasvaa lumivyöryn tavoin. Ainoaa tehokasta huume- ja päihdetyötä on ennaltaehkäisevä työ. Tämä työ tarvitsee sekä viranomaistasolla että vapaaehtoistoimintaan lisää voimavaroja.

Kun itse olen tehnyt vuosikymmenen vapaaehtoista päihdetyötä, en voi kannattaa lepsua nykylinjaa. Sen täytyy olla erehdys. Linja perustuu puutteelliseen ja pinnallisen asiantuntemukseen. Vaikea, kasvava päihdeongelma tarvitsee maan hallituksen ja eduskunnan, koko yhteiskunnan syvällistä käsittelyä