Takaisin     Takaisin etusivu

7.9.2002

Vastuunpakoilua

Soneran supermöhläys puolustelijat ovat ottaneet avukseen syytökset jälkiviisaudesta. Soneran sotkussa on kyse paljon muustakin kuin jälkiviisaudesta. Syytökset jälkiviisaudesta ovat halpa konsti yrittää estää epämiellyttävä keskustelu virheistä ja vastuista. Kriittistä keskustelua tarvitaan, jotta virheistä otetaan oppia, kun tulevaisuudessa hoidetaan valtion omaisuutta.

Valtion ja kunnan, julkisen vallan, tehtäviä ja omaisuutta varten ovat olemassa omat organisaatiomuodot; virastot ja laitokset. Yksityisellä sektorilla on käytettävissä erilaiset yhtiöt, osuuskunnat, säätiöt ja yhdistykset. Valtion ja kunnan tehtävät ovat julkisia tehtäviä. Niihin eivät sovellu osakeyhtiöt eivätkä muut yksityisen toimintaan tarkoitetut yhteisöt. Vain viranomaisten toiminta on julkista, siksi julkiset tehtävät ja julkinen omaisuus on hoidettava niille tarkoitetuissa organisaatioissa.

Veronmaksajien varojen käyttö ei voi olla liikesalaisuuden takana, kuten nyt Soneran tapauksessa väitetään. Esteenä eivät voi olla myöskään pörssin säännöt. Eduskunnan, kunnanvaltuustojen ja myös kansalaisten tulee saada esteettä kaikki tiedot julkisen vallan toimista.

Valtion tai kunnan tehtävien tai varallisuuden hoito yhtiömuodossa on vastoin perustuslain ja koko kansanvaltaisen, demokraattisen järjestelmän perusteita. Kun julkinen valta siirretään yhtiömuotoon, häviää julkisuus ja kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa ja valvoa asioita.

Sonera on esimerkki siitä, miten sopimaton yhtiömuoto on julkisen vallan toimintaan.

Soneran pörssiarvo ylitti enimmillään koko Suomen metsäteollisuuden pörssiarvon. Tämän seikan olisi pitänyt osoittaa, miten valtava kupla Sonera oli. Metsäyhtiöiden reaaliomaisuus käsittää suuren metsä-, maa- ja muun  reaaliomaisuuden. Soneran omaisuus on vain spekulatiivisia odotuksia, jotka ovat osoittautuneet pääosin ilmaksi. Itselleni Sonera-kupla selvisi pari-kolme vuotta sitten tuosta pörssikurssien vertailusta, jota toistelin usein, kun keskustelu Sonerasta oli silloin it-huuman huipulla. Vastauksena sain yleensä vain agressiivisia vastaväitteitä tai halveksivia katseita.

Pelkällä tavallisella terveellä järjellä olisi käsittänyt, että Soneran UMTS-huutokaupassa maksamat hinnat ovat täysin utopistisia. Vahinko, ettei yhtään tällaista tervejärkistä epäilijää ollut tekemässä päätöstä Soneran osallistumisesta huutokauppoihin. On kenties jonkun strategian mukaan johdonmukaista osallistua huutokauppoihin, mutta joku tolkku olisi pitänyt olla sillä, mitä huutokaupoissa tarjoaa. Tiettävästi Sonera maksoi huutokaupoissa viisinkertaisesti sen, minkä se oli arvioinut ylimmäksi hinnaksi.

Valtio omistaa Sonerasta yli puolet. Tätä valtion omistajavaltaa Sonerassa käyttää liikenneministeri. Jos ministeri laiminlöi tuon vallankäytön ja jätti omistajavallan tuuliajolle, on hänen vastuunsa paljon suurempi kuin se, että hän olisi hyväksynyt vilpittömin mielin ja hyvässä uskossa virheellisen päätöksen. Jos liikenneministeri on todella tietoisesti laiminlyönyt omistajan vallan ja vastuun käytön Soneran  UMTS-huutokaupassa, on Valtakunnanoikeus oikea paikka käsitellä ministerin vastuuta.

Eduskunnalla ei valtionyhtiöiden toimintaan ole todellista mahdollisuutta vaikuttaa. Tietojen saanti valtion yhtiöiden toimista tuntuu monesti vaikeammalta kuin asioiden selvittely yksityisten yhtiöitten osalta. Eduskunnan vastuulle jää, että se on hyväksynyt Posti-Telen yhtiöittämisen, valtion omistusosuuden alentamisen ja Soneran menon pörssiin. Vastaavat muutokset muissa valtion toimissa ja yhtiöissä ovat myös tapahtuneet eduskunnan siunauksella. Samalla eduskunta on luopunut omasta mahdollisuudestaan vaikuttaa yhtiöiden toimintaan.

Valtionyhtiöitten hallituksista ja hallintoneuvostoista on poliitikot poistettu. Tilalle ovat tulleet erilaiset yritysjohtajat. Heidän valintansa perusteita eivät valinnat suorittaneet ministerit ole selvittäneet. Näissä valinnoissa on osittain epäonnistuttu. Sen Soneran ja eräiden muidenkin valtionyhtiöiden toiminta osoittaa.

Eduskunnassa selvitellään nyt, miten valtion omistajanvaltaa käytetään. Vähintään yhtä tärkeää olisi selvittää, missä organisaatiomuodossa julkisia tehtäviä ja julkista omaisuutta hoidetaan.

Risto Kuisma