Takaisin     Takaisin etusivu

26.1.2002 kolumni

Verot ovat yhteiskunnan jäsenmaksu

Veroista kannattaa puhua. "Verot köyhälistön verta juo", kuuluvat viime vuosisadan alun työväenlaulun karkeat sanat. Laulun sanat ovat tänä päivänä enemmän totta, kun laulun laatimisen aikaan.

Ankara verotus ei ole hyvätuloisten ongelma, vaan erityisesti verot vievät voimaa pienituloisten ponnisteluista.

Ankara työn verottaminen nostaa työn bruttokulut korkeiksi. Kun työntekijä saa 10 euroa nettona pankkitililleen, siitä aiheutuu hänen työnantajalleen yli 30 euron työvoimakulut. Näin suuri netto- ja bruttokustannusten erotus on työttömyyden suurin syy. Korkeat työvoimakustannukset johtavat siihen, että monet kansalaisten ja yhteiskunnan tarvitsemat palvelut ja muut työvoimaa tarvitsevat työt jäävät tekemättä. Asiat hoidetaan itsepalvelulla tai sitten harmaan talouden avulla.

Kaikkein pienimmät tulot pitäisi jättää kokonaan verottamatta. Verottoman tulon raja voisi olla esimerkiksi 1000 euroa kuukaudessa. Vasta tämän tulon ylittävää osaa verotettaisiin. Veroprosentti ylittävältä osalta olisi kiinteä, esimerkiksi sama, millä verotetaan pääomatuloja. Tämä poistaisi myös ne ongelmat, jotka johtuvat pääomatulojen ja muiden tulojen erilaisesta veroprosentista.

Nyt samoja kansalaisten tuloja verottavat sekä kunta että valtio. Toisaalta tavallinen veronmaksaja ei erota, mikä häneltä peritystä verosta aiheutuu valtion ja mikä kunnan veropäätöksistä. Tämä vähentää päättäjien vastuuta päätöksistään.

Järkevää olisi, että samoja tuloja verottaisi vain yksi taho. Olin aloitteentekijänä, kun eduskunnan "verokopla" esitti vuonna 1996, että tuloverotus siirrettäisiin kuntien yksinoikeudeksi.

Verokopla, johon kuului kansanedustajia lähes kaikista  eduskuntaryhmistä, perusteli esityksensä ja esitti myös taloudelliset laskelmat muutoksen vaikutuksista. Esitykseen sisältyi myös pienten tulojen verottomuus sekä alarajan ylittävältä tulolta tasavero. Silloin ei julkista keskustelua juuri syntynyt, mutta nyt, kuusi vuotta myöhemmin, on verokeskustelu virinnyt.

Niin kauan kun veroaste on nykytasolla, ei mitään veroja tulisi korottaa. Sen jälkeen kun veroaste on alentunut, on mahdollista siirtää verotuksen painopistettä työn ja ylipäänsä tulojen verotuksesta kulutuksen verottamiseen.

Työ on aina yhteiskunnan kannalta hyödyllistä, joten sen ankara verotus ei ole järkevää. Sen sijaan kulutuksen verottaminen lisäisi säästämistä ja yleistä säästäväisyyttä.

Luonnonvarojen ja ympäristön rajallisuuden näkökulmasta kulutuksen verottaminen on paljon kestävämpää kuin työn verottaminen.

Tosiasiassa työn rasitteena on nyt korkea "haittavero", vaikka kaikkien tahojen mielestä työnteko on yhteiskunnan kannalta hyödyllistä ja välttämätöntä.

Yritys- ja pääomatulojen verotus tulisi säilyttää nykytasolla. Itse pidin tyhmänä näiden veroprosenttien nostoa 25 prosentista ylöspäin. Alhaisempi verokanta on tuottanut verottajalle moninkertaisesti ne tulot, joita korkeampi, aiempi veroprosentti tuotti.

Verot ovat yhteiskunnan jäsenmaksu. Ilman veroja yhteiskunta ei toimi. Jos verotuksen tasoa alennetaan, se edellyttää vastaavia menosäästöjä. Näitä säästöjä on mahdollisuus tehdä.

Säästöjä voidaan tehdä sekä yksityisille että yrityksille jaettavista tulonsiirroista. Tukea ja tulontasausta tarvitsevat pienituloiset. Nyt valtaosa tulonsiirroista on keski- ja hyvätuloisten rahojen siirtelyä veronmaksajien taskuista verottajalle ja sitten takaisin veronmaksajalle. Tässä siirtelyssä ei toteudu yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, vaikka se on tavoitteena. Lisäksi byrokratia leikkaa melkoisen osan veroista. Mahtavat tulonsiirrot lisäävät myös tarpeettomasti julkisen vallan eli poliittisten päättäjien ja virkamiesten valtaa yli kansalaisten.

Verotus ei ole vain taloudellinen kysymys. Korkea verotus vääristää monilla tavoin talouselämää ja yhteiskuntaa. Väärin suunnattu verotus on synnyttänyt ja ylläpitää työttömyyttä, harmaata taloutta ja monia muita kielteisiä ilmiöitä.