Takaisin     Takaisin etusivu

Kansanedustaja Risto Kuisma (sd), Uusimaa
Kolumni; Demari, 6.6.2003

"Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo"?

Kaksi kuukautta täyttyy Anneli Jäätteenmäen punamultahallituksella. Pääministerin lisäksi puolet ministereistä on naisia. Kansanedustajista naisia on kolmannes, joten kyse on naishallituksesta.

Hallitus ei saanut medialta kuherruskuukautta. Kritiikki on oikeastaan kohdistunut enemmän pääministeriin kuin koko hallitukseen.

Pääministeri kiisti ensin hallitusohjelmaan liittyneen laskelman olemassaolon, mutta joutui lopulta antamaan paperin julkisuuteen. Enemmän kuin salailusta asiassa oli kyse pääministerin luotettavuudesta. Luottamusta rasittaa myös vaalikampanjan loppusuoralla tapahtunut jupakka Irak-papereista. Tässäkin on enemmän kysymys luottamuksesta pääministerin puheisiin kuin salaisten paperien vuotamisesta.

***

Ensimmäisestä asiakysymyksestä, lisäbudjetista, hallitus selvisi tyylikkäästi.
Lisäbudjetin veronalennukset ovat tarpeellisia tässä suhdannetilanteessa ja myös rakenteellisista syistä, mutta vielä enemmän ne ovat tarpeen, jotta hallitus saavuttaa luottamusta talouselämän piirissä.

Uudessa hallituksessa ei ole Lipposta eikä Niinistöä, jotka olivat terveen valtiontalouden takuumiehiä. Nyt koko hallituksen, mutta erityisesti valtionvarainministeri Kalliomäen ja pääministeri Jäätteenmäen, on kerättävä omaa taloudellista luottamuspääomaa.

SDP:n puoluekokouksessa Tampereella tuskin kukaan ajatteli, että vuoden kuluttua puolueen puheenjohtaja Paavo Lipponen ei ole hallituksessa, vaikka SDP on. Toisaalta puoluekokous oletti valitsevansa puoluesihteerin, joka ei ole kansanedustaja.

SDP:n politiikkaa muotoillaan nyt kolmessa valtakeskuksessa: hallituksessa, eduskunnassa ja puoluehallituksessa. Hallitus- ja eduskuntaryhmän johdon yhteistyöstä puheenjohtaja Lipposen kanssa riippuu sosialidemokraattisen politiikan onnistuminen.

***

Hallitusohjelma ei estä järkevän politiikan harjoittamista. Ohjelma puuttuu kymmeniin ongelmiin. Tästä ohjelma on saanut kiitosta. Jos hallitus kykenee toteuttamaan ohjelmansa, se voi mennä neljän vuoden päästä vaaleihin tyytyväisenä.

Hallituksen tiellä on kaksi muttaa; raha ja sopu. Rahaa parannusten toteuttamiseen on niukasti. Poliittista sopua vaatii ohjelmakohtien konkretisointi käytännön teoiksi. Kun rahaa on niukasti, on sopu helposti vaarassa.

Talous on hallituksen avainkysymys. Kasvava kansantalous antaisi mahdollisuuden hallitusohjelman toteuttamiseen. Kun menojen kasvattaminen yli sovitun rajan, ei ole mahdollista, edellyttää hallituksen onnistuminen sitä, että hallinnon sisältä saadaan säästöjä uudistusten rahoittamiseksi.

Poliittinen koostumus ja ohjelma antavat hallitukselle kohtuulliset eväät onnistumiseen. Hallituksesta, hallituspuolueista ja niiden eduskuntaryhmistä riippuu kestääkö taival neljä vuotta ja "seisooko lopussa kiitos".