Takaisin     Takaisin etusivu

Kansanedustaja, Eduskunnan Elämäntapa- ja Nuorisoryhmän puheenjohtaja Risto Kuisma 13.5.2003 kello 17.00 Kristillisen Terveys- ja Raittiusjärjestö ry:n (KTR) kevätkokouksessa Helsingissä

Päihteet ovat koko yhteiskunnan ongelma

Päihteet ovat koko yhteiskunnan ongelma. Huumeidenkäytön yleistyminen ja niihin liittyvä rikollisuus herättävät kansalaisissa pelkoa. Huumeet erityisesti ja päihteet yleisesti tuovat turvattomuutta koko yhteiskuntaan.

Päihteet ovat suuri yhteiskunnallinen ongelma. Tämän ongelman suhteen kehitys ei ole mennyt hyvään suuntaan, vaan päihde-, huume- ja viinaongelma pahenee koko ajan. Tulevaisuus ei näytä hyvältä, vaan huonolta, jos mitään uutta ei tehdä, vaan jatketaan nykylinjalla.

Sen lisäksi, että päihteiden käyttö on vaikea yhteiskunnallinen ongelma, on se yksilötasolla niin vaikea asia, että sen voi täysin ymmärtää vain sen omakohtaisesti itse tai läheisten kautta kokenut.

Kun suomalaisessa yhteiskunnassa alkoholiongelmaisia on 10 - 20 prosenttia väestöstä eli 0,5 miljoonaa - 1 miljoona ihmistä, koskettaa päihdeongelma käytännössä myös henkilökohtaisella tasolla lähes jokaista suomalaista. Lähes jokaisella meistä, jos ei ole itsellään ongelma, on perheessä, tuttavapiirissä tai työpaikalla päihdeongelmainen lähimmäinen. Vaikka päihdeongelma on lähes aina läsnä, ei siitä puhuta. Päihdeongelma on hiljainen vaiettu ongelma.

Alkoholiongelma on liian yleinen, liian koskettava ja henkilökohtainen, että siitä voisi avoimesti puhua. Viina on olennainen osa kulttuuria ja suomalaista yhteiskuntaa. Huumeongelmasta onneksi puhutaan. Tällöin yleisin huume, alkoholi, jätetään ulkopuolelle. Kaikista päihdehaitoista noin 90 prosenttia johtuu laillisesta huumeesta, alkoholista, ja 10 prosenttia laittomista huumeista.

Päihdepolitiikassa on kolme tärkeää aluetta. Ykkönen ja tärkein asia on ennaltaehkäisy. Jos ihmiset eivät aloita viinan juontia tai huumeiden käyttöä, ei mitään ongelmaa voi syntyä. Vähäiset kokeilutkin ovat vaarallisia.

Toinen tärkeä alue päihdepolitiikassa on säätely, valvonta ja seuraamukset. Erityisesti laittomien päihteiden osalta tämä on tärkeä alue. Rangaistuksilla ei ihmisiä paranneta, mutta niillä on tärkeä ennaltaehkäisevä vaikutus. Tätä pelotevaikutusta ei tulisi heikentää, vaan päinvastoin tehostaa.

Päihteiden koukkuun joutuneiden kannalta tärkein alue päihdepolitiikassa on hoito. Päihdehoito tarvitsee järkeistämistä, tutkimusta ja lisää voimavaroja.

Kaikilla päihdepolitiikan alueilla tarvitaan tehostamista, Suomi tarvitsee Valtioneuvoston tasolla hyväksytyn, pitkäaikaisen päihdeohjelman, johon osoitetaan tuntuvat määrärahat. Uuden hallituksen ohjelma sisältääkin lupauksen tällaisen ohjelman laatimisesta. Hallitusohjelmassa lausutaan:
- "Valtion rahoitusta ohjataan erityisesti mielenterveys- ja päihdepotilaiden hoidon ja tukipalvelujen turvaamiseksi. Hallitus tekee alkoholihaittojen ehkäisyä koskevan ohjelman ja valtioneuvoston periaatepäätöksen"
- "Lasten ja nuorten alkoholin ja muiden päihteiden käytön vähentämiseksi tarvitaan määrätietoisia toimia ja ennaltaehkäisyä."
- "EU:n laajentumisen myötä Suomen mahdollisuudet ylläpitää alkoholin ja tupakan nykyisiä valmisteverokantoja heikkenevät. Alkoholiverotusta uudistetaan suunnitelmallisesti tavalla, joka parhaiten turvaa verotuotot ja minimoi kansanterveydelliset ja -taloudelliset haitat. Hallitus toimii aktiivisesti Euroopan Unionissa alkoholi- ja tupakkaverokantojen kohottamiseksi."

Kansallisen alkoholiohjelman valmistelu onkin käynnistymässä. Mahdollisesti uudesta alkoholiohjelmasta tehdään periaatepäätös jo alkukesästä. Varsinainen laaja kansallinen alkoholiohjelma valmistuisi tämän vuoden loppuun mennessä.

Pelkkä asiakirja, ohjelmapaperi, ei vielä paljon korjaa tilannetta. Tarvitaan selkeät tavoitteet ja konkreettinen toimenpideohjelma. On myös selkeästi määritettävä ne vastuutahot, jotka toteuttavat toimenpiteet ja vastaavat ohjelman tavoitteiden toteutumisesta. Ilman lisävoimavaroja eli ilman rahaa, ohjelman merkitys romuttuu. Laajan ja tehokkaan kansallisen alkoholiohjelman toteuttaminen edellyttää myös poliittista tahtoa ja sitoutumista politiikan huipputasolla. On erityisen tärkeää, että hallitus sitoutuu ohjelman toteuttamiseen ja osoittaa tarvittavat voimavarat. Meillä ei ole varaa enää kauniisiin papereihin, joita kukaan ei toteuta ja joiden toteuttamiseen ei ole osoitettu vastuutahoja eikä voimavaroja.

Nykyinen päihdepolitiikka on paljolti näpertelyä. Kokonaisnäkemys puuttuu ja voimavarat ovat vähäiset ja hajallaan. Voimavarojen riittävyydestä johtuen on kymmeniä ja satoja erilaisia päihdeprojekteja, laitoksia ja järjestöjä, joita ilmestyy ja häviää kuin sieniä syksyllä. Tarvitaan vakiintumista, pysyvyyttä ja enemmän ammatillista otetta. Halua ja innostusta on erityisesti kolmannen sektorin järjestöissä, mutta voimavarat puuttuvat.