Takaisin     Takaisin etusivu

Kansanedustaja Risto Kuisma (sd) Pohjoismaiden Neuvoston 55. istunnossa 27.10.2003, Oslo, yleiskeskustelupuheenvuoro

Arvoisa presidentti!

Pohjoismaiselle yhteistyölle ja Pohjoismaiden neuvostolle riittää edelleen tärkeitä tehtäviä. Pohjoismaiden kansalaisilla on paljon todellisia ongelmia, jotka odottavat edelleen ratkaisua. Me olemme täällä paljon kuulleet aiheellista ylistystä pohjoismaiselle yhteistyölle, mutta tarvetta on kyllä myös itsekritiikille.

Mielestäni Pohjoismaiden neuvoston tulee keskittyä entistä enemmän oleellisiin asioihin ja erityisesti Pohjoismaiden ja niiden parlamenttien väliseen yhteistyöhön. Nyt toiminta on liian hajanaista ja suuntautuu paljolti myös asioihin, joilla olisi parempiakin foorumeita. Vaikka paineita asioiden lisäämiselle on ja asiat ovat sinänsä hyviä, niiden seurauksena ne asiat, jotka kiinnostavat Pohjoismaiden kansalaisia ovat jääneet pakosta liian vähälle huomiolle.

Tällaisia ajankohtaisia kysymyksiä on esimerkiksi tänäänkin esiin tullut pyrkimys yhteiseen alkoholipolitiikkaan, joka on romuttunut. Rajaesteistä on paljon puhuttu. Edistys on erittäin vähäistä. Myös esimerkiksi suomen kielen ja suomalaisten asema Ruotsissa on häpeällisen huono. Asiasta on paljon puhuttu mutta edistys on nolla. Oikeastaan Ruotsissa on menty tässä suhteessa tosiasiassa taakse päin.

Siis parantamisen varaa meillä riittää.
Kun muilla pohjoismailla on yhteinen kielipohja, on pohjoismainen yhteistyö oman kieliryhmänsä muodostaville suomalaisille erityisen haastavaa. Täytyy muistaa, että suomalaisista ruotsinkielisiä on vain alle 10 prosenttia, ja on tärkeätä, että se yli 90 prosentin enemmistö on kiinnostunut pohjoismaisesta yhteistyöstä.

Pohjoismaiden neuvoston toiminnassa on luonnollisesti tärkeä merkitys puolueryhmillä, mutta ajoittain tuntuu, että sillä on liiankin suuri painoarvo suhteessa siihen, että eri maita ja kansoja tulisi kohdella tasapuolisesti.

Itse näen, että Pohjoismaiden neuvosto on ja sen on oltava Pohjolan kansojen välistä yhteistyötä ja erityisesti pohjoismaiden parlamentaarikkojen välistä yhteistyötä.

Pohjoismaiden neuvostoa tarvitaan edelleen. Tärkeätä on myös, että Pohjoismaiden neuvosto keskittyy kansalaisten kannalta tärkeisiin asioihin.

Tärkeätä on myös, että Pohjoismaiden neuvosto saa konkreettisia tuloksia. Niitä tuloksia Pohjoismaiden neuvosto on kuluneen 50 vuoden aikana toki saavuttanut.

Kuitenkin tuntuu ainakin  suomalaisesta näkökulmasta, että tällä hetkellä Pohjoismaiden neuvosto etsii suuntaa ja toiminnan punainen lanka on osittain kateissa. Myös ainakin Suomessa Pohjoismaiden neuvoston arvostus on poliitikkojen keskuudessa valitettavassa alamäessä.

Itse kuitenkin näen, että huolimatta EU:n syventymisestä ja laajenemisesta, Pohjoismaiden neuvosto on edelleen tärkeä ja arvokas foorumi. Sen pitäisi pystyä keskittymään ennen kaikkea pohjoismaisten parlamentaarikkojen yhteistyöhön.