Takaisin     Takaisin etusivu

15.3.2003

Työttömyys on tahdon asia

Työstä ei ole pulaa. Tekemätöntä työtä on Suomi ja maailma täynnä. Työttömyys ei ole pulaa työstä, vaan pulaa työpaikoista tai muista mahdollisuuksista tehdä työtä. Työ ja tekijät eivät kohtaa.

Markkinatalous ei nykyisten sääntöjen eli lakien puitteissa käytä hyväkseen koko työvoimaa, vaan osa siitä on työttömänä. Valtiovallan omat työllisyystoimet eivät ole myöskään  onnistuneet työllistämään kuin osan niistä ihmisistä, jotka talouselämä on jättänyt työtä vaille.

Työllisyys voidaan poistaa. Se on tahdon kysymys. Tarvitaan poliittista tahtoa. Sitä tarvitaan talouselämän sääntöjen eli lakien muuttamiseen ja valtiovallan omaan työllisyyspolitiikkaan. Tarvitaan myös rahaa, mutta vähemmän kuin yleisesti oletetaan. Lisärahaa tarvitaan vain lyhyellä aikavälillä. Pidemmällä tähtäimellä parantunut  työllisyys maksaa itse itsensä.

Työttömyys voidaan poistaa, kun  hyväksytään riittävän laajasti muutama käytännöllinen periaate:

Kaikki työttömät työllistetään. Esimerkiksi niin, että yli kuusi kuukautta työttömänä olleelle henkilölle osoitetaan työpaikka. Yhteiskunta takaa työpaikan.

Muun työn puutteessa tehdään niitä töitä, jotka nyt jäävät tekemättä. Näitä ovat esimerkiksi julkisten rakennusten ja muun yhteisen omaisuuden kunnostus.

Työnteon tulee aina annattaa selvästi paremmin kuin työttömyyden. Lait ja muut määräykset muutetaan niin, että tämä periaate toteutuu. Aivan pienet tulot säädetään verovapaiksi. Palvelualojen arvonlisävero poistetaan yksityisten ihmisten ostojen osalta. Itsensä työllistämisen vero- ja muita edellytyksiä parannetaan olennaisesti. Lainsäädäntöä muutetaan niin, että yritysten kannattaa selvästi nykyistä paremmin työllistää ihmisiä.

Periaatteeksi hyväksytään, että työkykykyisen ja työkykyisen ihmisen elättäminen yhteiskunnan yhteisillä työttömyysvaroilla ei ole hyväksyttävää, vaan tällaiset henkilöt työllistetään. Jos he eivät ota työtä vastaan, ei heitä enää pidetä työttöminä.

Työttöminä pidetään vain työkykyisiä henkilöitä. Työttömyyskortistoista vapautetaan työkykynsä pysyvästi menettäneet eläkkeelle. Osittain työkyvyttömille osoitetaan heille sopivaa työtä. Tilapäisesti työkyvyttömille tarjotaan tarvittavaa kuntoutusta. Niille, joiden ammattitaidossa on puutetta, tarjotaan tarvittavaa koulutusta. Lisäksi yleisesti kaikille työttömille tarjotaan koulutusmahdollisuutta, jos he sitä haluavat.

Työvoimaviranomaiset tulee kohdella työttömiä ihmisyksilöinä. Jokaisen henkilökohtainen elämäntilanne käydään läpi. Jos ratkaisu ei löydy työvoimaviranomaisten toimesta, ei asiaa jätetä siihen, vaan huolehditaan, että ratkaisu löytyy muualta. Ihminen, joko työllistetään, vapautetaan eläkkeelle, laitetaan kuntoutukseen, annetaan koulutusta tai osoitetaan sairaslomalle ja terveydenhuollon piiriin.

Työttömyyden poistaminen tarvitsee tahtoa käyttää siihen yhteisiä verovaroja. Lisävaroja vaativat työttömille maksettavat palkat, siltä osin kuin ne ylittävät nykyisin maksettavat työttömyyskorvaukset.

Työvoimaviranomaiset eivät selviä työttömien yksilökohtaisesta läpikäynnistä nykyisillä voimavaroilla. Sekä henkilöstön määrää ja laatua on lisättävä. Työvoimahenkilöstön palkkatasoa on tarpeen korottaa. Työttömien kuntouttamisen on osoitettava lisärahoja.

Koulutukseen on panostettava enemmän. Erityisesti koulutuksen tasoa on nostettava. Työvoimakoulutuksen tason nosto edellyttää lisärahaa. Halvalla ei saa hyvää, pätee myös työttömyyskoulutukseen.

Työkyvyttömien työttömien vapauttaminen eläkkeelle vaatii myös jonkin verran lisärahoitusta. Lakimuutokset vähentävät jossain määrin valtion ja kuntien verotuloja. Näin käy kuitenkin vain lyhyellä aikavälillä, jos työttömyys olennaisesti paranee.

Pienten tulojen verovapaus, arvonlisäverosääntöjen muuttaminen, yleiset verolainsäädännön muutokset työnteon kannattavuuden parantamiseksi vähentävät verotuloja.

Aktiivisuuden lisäämispyrkimykset edellyttävät myös liikenteen verotuksen alentamista, jotta liikkuminen työn perässä kannattaa. Kun pienet tulot on vapautettava myös veroluontoisista maksuista, vähenevät jonkin verran myös vakuutusyhtiöiden ja KELAn tulot.

On harkittava myös Työministeriön toimialueen laajentamista. Tarvitaan Elinkeinoministeriö, joka muodostuu pääosasta nykyistä työministeriötä ja osasta nykyistä kauppa- ja  työllisyysministeriötä. Työllisyyttä on lähestyttävä myönteisestä lähtökohdasta ja silloin ministeriön nimen muutoksella on merkitystä.

Työllisyys jäi vaalikeskusteluissa melko vähälle. Vaalien jälkeen uudelta eduskunnalta ja erityisesti hallitukselta on löydyttävä tarvittavaa poliittista tahtoa ja sen mukaa rahaa työttömyyden poistamiseksi.

Risto Kuisma,
kansanedustaja (sd), työelämään erikoistunut juristi, aiempi ammattiyhdistysjohtaja ja ay-lakimies