Takaisin     Takaisin etusivu

Kansanedustaja, eduskunnan liikennevaliokunnan jäsen, MP-Arkadian varapuheenjohtaja Risto Kuisma
18.9.2004, kello 16.00, Mäntsälä, Suomen Motoristit ry:n (SMOTO) kerhokonferenssi

"Eduskunnan terveiset; miten motoristit voivat vaikuttaa asioihinsa kunnallisella ja valtakunnallisella tasolla"

Suomi liikkuu maanteillä. Yli 90 prosenttia henkilöliikenteestä ja yli kaksi kolmasosaa tavaraliikenteestä kulkee teitä pitkin. Tämä tosiasia maanteiden merkityksestä ei näy riittävästi päätöksenteossa. Rahaa väyliin on niukasti ja poliittinen päätöksenteko suosii muodinmukaisesti muita liikennemuotoja.

Kun joukkoliikenteen osuus kaikesta liikenteestä on vain reilu kymmenen prosenttia, on suomalaisten liikkuminen ennen kaikkea liikkumista henkilöautolla ja myös moottoripyörällä.

Liikenteen korkea verotus ja teiden riittämätön kunto ovat autoilijoiden ja motoristien yhteisiä ongelmia. Moottoripyöräilijöillä on lisäksi omia erityisiä pulmakysymyksiä.

Vaikka yleiset "viralliset asenteet" eivät yksityisautoilua kohtaan ole erityisen hyvät, ovat ne motoristeja ja moottoripyöriä kohtaan vielä huonommat.

Moottoripyörää pidetään vain hupivälineenä, jolloin se yhteiskunnan kannalta on lähinnä vain verotuksen kohde. Erityinen ongelma motoristien osalta on se, että liikenneväylät suunnitellaan ja rakennetaan ilman, että moottoripyöriä juuri huomioidaan. Motoristit unohdetaan ja päätöksenteossa otetaan huomioon vain autot ja toisaalta ns. kevyt liikenne.

Moottoripyöriä on kuitenkin liikenteessä yli 140 000 ja lisäksi mopoja melkein yhtä paljon. Erityisesti liikenneturvallisuuden osalta moottoripyörien erilainen asema verrattuna autoihin tahtoo jäädä vaille huomiota. Motoristien ongelmana on toisaalta, että heidät unohdetaan liikenteen päätöksenteossa ja toisaalta se, että heihin suhtaudutaan kielteisesti.

Tällä hetkellä ei eduskunnassa eikä liikenneministeriössä ole vireillä mitään erityisesti moottoripyöräilyä koskevia asioita.

Myös motoristien yleinen kuva on laajalti melko huono. Osittain tästä syystä eduskunnan motoristit perustivat viime eduskuntakaudella MP-Arkadian, jonka yksi tarkoitus on tuon huonon imagon oikaiseminen. Yleisesti eduskunnassa tarvitaan enemmän tieliikenteen merkityksen ymmärtämistä. Tämän tulisi heijastua myös nykyistä lievempänä niin autojen kuin moottoripyörien verotuksena. Tämän pitäisi näkyä nykyistä suurempina sijoituksina maanteiden rakentamiseen ja kunnossapitoon.

Uskon, että ennen pitkää ajoneuvoverotus yhtenäistyy koko EU:ssa. Millainen tuo EU-maiden moottoripyöräverotus on, ei tietysti ole mikään itsestäänselvyys.

Yleisesti on ainakin nyt nähtävissä suuntana se, että verotuksessa siirrytään hankinnan verotuksessa käytön verottamiseen. Motoristien osalta erityinen ongelma on hyvin korkeat vakuutusmaksut, joiden tason lasku ei näytä olevan näköpiirissä.

Motoristien vaikutusmahdollisuudet eivät tällä hetkellä ole erityisen hyvät. Imago ei ole paras mahdollinen. Yhteiskunnan kannalta moottoripyöräilyä ei pidetä hyödyllisenä eikä sellaisena, jota tulisi suosia tai muuten tukea.

Vaikka moottoripyöriä on rekisterissä noin 140 000, on autoja rekisterissä pitkälti yli kaksi miljoonaa. Tosin yksityisautoilijoilla ei ole kovin tehokasta etujärjestöä. Yleensäkin liikenteen osalta vain ammattiliikenteellä on vaikutusvaltaiset järjestöt kuten AKT, Kuorma-autoliitto, Linja-autoliitto ja Taksiliitto.

Suomen Motoristit on päässyt hyvään alkuun moottoripyöräilijöiden etujen valvojana. Jokaisen järjestön vaikutusmahdollisuuksien kannalta ratkaisevaa on se, mikä on järjestön painoarvo. Miten ulkopuoliset tahot arvioivat järjestön merkityksen, edustavuuden ja luotettavuuden. Tuo hyvä imago ja painoarvo hankitaan vain pitkäjännitteisellä työllä. Tuo painoarvo ei kuitenkaan kerry itsestään, vaan se on todella hankittava.

Jos järjestö on arvostettu, niin sitä kuunnellaan ja sen mielipiteet otetaan huomioon. Jos järjestöllä on hyvä imago, se auttaa jäsenistön lisäämisessä ja sitä kautta myös painoarvon kasvattamisessa. Vaikutusmahdollisuuksia voi parantaa myös yhteistyöllä muiden sellaisten järjestöjen kanssa, joilla on samat tavoitteet.

Yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa on meillä Suomessa pääosin kaksi tasoa; valtakunnallinen ja kunnallinen. Motoristien kannalta näistä selvästi tärkein on valtakunnallinen taso.

Päätöksentekoon voi vaikuttaa sekä valmisteluvaiheessa että varsinaisessa päätösvaiheessa. Valmistelu on hyvin pitkälti virkamiestyötä. Erityisesti lainsäädännön valmistelussa käytetään myös erilaisia komiteoita, toimikuntia ja työryhmiä, joiden jäseninä on virkamiehiä ja usein myös muita tahoja; esimerkiksi etujärjestöjen edustajia ja asiantuntijoita. Jos järjestö saa oman edustajan näihin valmisteluelimiin, ovat vaikutusmahdollisuudet hyvät.

Esityksistä ja ehdotuksista pyydetään tavallisesti laajasti lausuntoja. Tämä on myös hyvä vaikutuspaikka. Tärkeää on olla mukana lausunnonantajana. Tässä suhteessa kannattaa olla oma-aloitteinen, jos ei saa lausuntopyyntöä.

Valmisteluvaiheessa kannattaa myös pitää yhteyttä valmisteleviin virkamiehiin ja mahdollisen komitean tai vastaavan jäseniin.

Mitä myöhemmin asioiden sisältöön pääsee vaikuttamaan, sitä vaikeampaa on yleensä saada esityksiä muuttumaan.

Virkamiesvalmistelun jälkeen asiat siirtyvät asianomaisen ministerin arvioitavaksi. Tässä vaiheessa vaikuttaa voi ministerin lisäksi hänen avustajiensa kautta.

Lait menevät koko hallituksen esityksenä eduskunnan käsittelyyn. Eduskunta päättää asiat; yksityiskohdat ja sen säädetäänkö ylipäänsä mitään uutta, on yksin eduskunnan päätettävissä.

Eduskunnassa ratkaisevaa on asian käsittely asianomaisessa valiokunnassa. Motoristien osalta tärkein valiokunta on liikennevaliokunta, joka käsittelee kaikki liikenneministeriön toimivaltaan kuuluvat asiat.

Moottoripyörien verotus käsitellään valtionvarainvaliokunnassa ja liikenteen määrärahat sen liikennejaostossa.

Vaikka lopullisesti asiat päätetään eduskunnan täysistunnossa, niin käytännössä sisältö ratkeaa valiokunnissa. Vain hyvin harvoin, ei edes keskimäärin yhtä kertaa vuodessa, täysistunto poikkeaa valiokunnan mietinnöstä.

Eduskunnan valiokunnat kuulevat ennen päätöstä, eli valiokunnan mietintöä, laajasti asiantuntijoita. Tuohon asiantuntijajoukkoon pääseminen antaa hyvän väylän vaikuttamiseen.

Virallisen vaikuttamisen ohella on suuri merkitys epävirallisella vaikuttamisella; lobbaamisella. Siinä tärkeää ovat henkilösuhteet ja verkostot. Kilpailu tällä alueella on kiivasta. Suhteet kannattaa luoda jo etukäteen ja pitkäjännitteisesti, jotta niitä voi sitten käyttää, kun on tarve vaikuttaa johonkin konkreettiseen asiaan.

Esimerkiksi oman vaalipiirin kansanedustajiin tai edustajaan kannattaa pitää yhteyttä. Kansanedustaja kuuntelee aina äänestäjää ja yleensä myös potentiaalista äänestäjää.

Motoristien osalta helpointa yhteydenpito on rakentaa luonnollisesti niihin edustajiin, jotka ovat motoristeja tai suhtautuvat muuten myönteisesti moottoripyöräilyyn ja ylipäätänsä maantieliikenteeseen.

Kunnallisella tasolla erityisesti motoristeja koskevia asioita päätetään melko vähän. Lähinnä tällaisia asioita ovat erilaiset liikennejärjestelyt. Näiden osalta tärkeää on tuoda motoristien näkökulma valmistelevalle virkamiehelle.

Kunnallisella tasolla on myös hyvät mahdollisuudet päästä mukaan päätöksentekoon. Puolueiden paikallisten osastojen kautta pääsee mukaan toimintaan; ehdokkaaksi vaaleihin ja esimerkiksi kunnallisten lautakuntien jäseneksi.

Uskottavuus, arvostus, edustavuus, luotettavuus, asiantuntevuus ja hyvä imago ovat ratkaisevia tekijöitä, kun organisaatio rakentaa tehokasta verkostoa edunvalvontaan.