Takaisin     Takaisin etusivu

Kansanedustaja Risto Kuisma (sd) Eläkkeensaajien Kevätjuhlassa Loviisassa 22.5.2005 kello 11.00

Viimeisten vuosikymmenien aikana on suomalaisten elintasossa tapahtunut keskimäärin valtava kasvu. Kun itse aloitin työnteon 1960-luvun alussa, en osannut edes haaveilla niin suuresta aineellisesta hyvinvoinnista, mikä tämän päivän Suomessa on. Tai ainakin keskimäärin on. Toinen asia on se, onko elämän taso parantunut lainkaan. Monesti tuntuu, että nuoruudessa, 1960-luvulla, ihmiset olivat onnellisempia kuin tänään kaiken mammonan keskellä. Ehkä kuitenkin myös todellista kehitystä on Suomessa tapahtunut ja vanhoihin aikoihin pätee lause, että "aika kultaa muistot".

Suomalainen hyvinvointivaltio ei ole syntynyt itsestään. Se on vaatinut paljon työtä, työtä ja edelleen työtä. Sen työn ovat tehneet suomalaiset työntekijät; työmiehet ja -naiset, niin maalla kuin kaupungeissa. Täällä nyt koolla oleva joukko ja suuret ikäluokat ovat kovalla, ahkeralla työllä nostaneet Suomen maailman eturiviin. Tätä työtä tulee palkita, arvostaa ja kunnioittaa. Siitä kannattaa myös ottaa oppia.

Kaikki yhteiskunnan jakama hyvä, joka ei ole oman työn tulosta, on pois jonkun muun työn tuloksesta. Ei ole olemassa mitään "taivaallista kassaa", jolla yhteiskunnan palvelut ja tulonsiirrot rahoitetaan, vaan kaikki hyvä on aina jonkun tai joidenkin henkilöiden työn tulosta. Nykyisen yltäkylläisyyden keskellä, jossa opiskelustakin maksetaan palkkaa, tämä tosiasia tahtoo nuorilta ja keski-ikäisiltä ikäluokilta ajoittain unohtua.

Mikään yhteiskunta ei toimi, jos oikeudet ja velvollisuudet eivät ole tasapainossa. Meillä on kansalaisina oikeuksia, mutta keskimäärin täsmälleen yhtä paljon myös velvollisuuksia. Teidän sukupolvenne ymmärtää vielä työn ja ahkeruuden arvon. Toivottavasti nuoremmat sukupolvet eivät unohda tätä suomalaisten tärkeintä menestystekijää.

Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden tärkeä peruspilari on se, että lupauksista pidetään kiinni. "Sanasta miestä, sarvesta härkää" on hyvä periaate. Lupausten pitäminen koskee myös poliitikkoja ja aivan erityisesti juuri meitä kansanedustajia.

Tässä suhteessa luottamusta yhteiskuntaan on lamavuosien aikana vakavasti horjutettu. Lupauksista ei ole pidetty kiinni. Laman takia ja osittain lamaa syynä käyttäen, eläkeläisten etuja karsittiin siitä, mitä oli lainsäädännöllä ja muuten oli luvattu. Se oli väärin. Se oli epäoikeudenmukaista. Se oli myös eläkeläisten kohdalta tarpeetonta. Ilman vanhempiin ikäluokkiin kohdistuneita leikkauksiakin olisi valtiontalous voitu pelastaa.

Lupauksien pitämisessä on kaksi tärkeää seikkaa. Lupaukset on pidettävä, ja toisaalta ei pidä luvata sellaista, mitä ei pysty lunastamaan. Jos kuitenkin luvataan jotain sellaista joka osoittautuu virheeksi, on lupauksesta siitä huolimatta pidettävä kiinni, jos se on mitenkään mahdollista. Valtion lainsäädännöllä annetuista eläkelupauksista olisi pitänyt pitää kiinni, eikä niitä leikata. Nyt politiikassa jaellaan liikaa katteettomia lupauksia. Säädetään uusia etuja, joihin ei ole tiedossa varoja, ja tilanteessa, jossa on paljon vanhoja lunastamattomia lupauksia. Näitä lupauksia on täyttämättä esimerkiksi pienituloisten eläkeläisten osalta.

Vaikka keskimääräinen elintasomme on hyvä, eivät kaikki asiat ole hyvin. Ahneus on yksi kavala käärme, joka uhkaa yhteiskuntaamme yhä enemmän. Optiovoitot ja osakekeinottelut ovat laillistettua ryöstöä ja yhteiskuntaa tuhoavaa ahneutta. On selvää, ettei kenenkään ihmisen työ ole suhteessa muihin ihmisiin niin arvokasta, kuin esimerkiksi optiomiljonäärien palkat kertovat, ei vaikka tuo palkkajohtaja olisi Nokian Ollila. Näiden henkilöiden pitäisi itse ymmärtää oma tilanteensa. Riskit kantavien yrittäjien tulot voi paremmin hyväksyä kuin näiden pörssiyhtiöiden palkat.

Hyvät kuulijat,

Keskimäärin tilastollisesti korkea elintaso ei kerro koko totuutta suomalaisen yhteiskunnan tilasta. Keskiarvolukuihin sisältyy monia suuria ryhmiä joiden elintaso on alhainen. Suuri ryhmä, jonka tulot ovat tilastoja alhaisemmat, ovat pieni- ja keskituloiset eläkeläiset.

Kun keskimääräinen eläke on tilaston mukaan 593 euroa kuukaudessa ja vanhuuseläke 638 euroa, jää tämän keskiarvon alle suuri määrä huomattavasti pienempiä eläkkeitä.

On virheellistä puhua ja tarkastella eläkeläisiä tulojen suhteen yhtenä ryhmänä. Eläkeläisten joukossa on yhä enemmän suuria eläkkeitä, jotka nostavat tilastojen lukuja ja antavat väärän kuvan tavallisesta, keskimääräisestä eläkeläisestä.

Alhaisimmat eläkkeet ovat edelleen liian pieniä. Niitä tulisi korjata. Kaikkien pienien tulojen, niin myös pienten eläkkeiden, verotusta tulisi keventää. Tavoitteeksi tulisi asettaa, että kaikki tulot olisivat 1000 euron kuukausituloon asti verovapaita.

Nyt pienistä eläke- ja muista tuloista otetaan verot päältä pois ja käteen jäävä nettotulo on tilastojen kertomaa bruttotuloa pienempi.

Verotuksen painopistettä olisi siirrettävä tuloverotuksesta muualle, ja erityisesti pienten tulojen verotus tulisi kokonaan lopettaa.

Hyvät kuulijat,

Yhteiskunnallinen vääryys murentaa yhteiskunnan perustaa ja jäytää sen menestystä. Oikeudenmukaisuus on välttämätön menestystekijä, jota ilman Suomi ei ole hyvinvointivaltio. Kokemuksen arvostus tulee välttämättä kasvamaan Suomessa. Muoti-ilmiö, jossa nuoruutta on yliarvostettu, on poistumassa. Ihmiskunnan ikuinen perinne, jossa veteraaneja on aina arvostettu, on palaamassa länsimaiseen yhteiskuntaan ja myös Suomeen.