Takaisin     Takaisin etusivu

Kansanedustaja Risto Kuisma (sd) 1.5.2005 kello 15.00 Pornaisissa, Vappujuhlassa

Arvoisat kuulijat
Hyvät toverit
Juhlimme toukokuun ensimmäistä päivää - vappua - joka on työväenliikkeen kansainvälinen juhlapäivä. Kokoonnumme vuosisataisen perinteen mukaisesti juhlimaan työväenliikkeen saavutuksia sekä toimintaa oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta.

Kaikki me, jotka olemme vuosia ja vuosikymmeniä tehneet työtä paremman maailman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta, voimme olla ylpeitä saavutuksistamme.
Parempi Suomi ei ole tullut itsestään, vaan se on vaatinut sitkeää, päättäväistä ja vuosia ja vuosikymmeniä kestävää työtä ja osallistumista. Tuhannet ja kymmenet tuhannet ihmiset ovat puurtaneet sekä ammattiyhdistysliikkeen että poliittisen työväenliikkeen piirissä. Vappuna, työväenliikkeen kansainvälisenä juhlapäivänä, on tärkeää kunnioittaa näiden veteraanien työtä.
Vaikka Suomi on elintasolla ja monella muulla mittarilla arvioituna aivan kärkisijoilla maailman 200 kansakunnan joukossa, on meillä tästä huolimatta paljon epäkohtia ja epäoikeudenmukaisuutta.

Tasa-arvo, lukuun ottamatta sukupuolten välistä tasa-arvoa, ei ole juuri vahvistunut. Vaikka elintaso on noussut keskimäärin paljon, on edelleen köyhiä ja syrjäytyneitä. Pitkäaikaistyöttömät, pieneläkeläiset, päihdeongelmaiset, asunnottomat, ylivelkaantuneet ja muut syrjäytyneet ovat suuri joukko, joiden arjesta hyvinvointivaltion paljon mainostettu ja ylistetty ihanuus on kaukana. Kauniit ja komeat keskiarvoluvut kätkevät taakseen paljon kärsimystä.

Kaikki aineellinen hyvä meillä Suomessa ja koko maailmassa on työn tulosta. Hyvinvointi koostuu yksittäisten työntekijöiden työn tuloksesta. Kaikki hyvä jota valtio ja kunnat jakavat kansalaisille kustannetaan työn tuloksista kerätyistä veroista. Jos ei ole työtä ja sen tuloksia, ei ole mitään jakamista. Nyky-yhteiskunnassa on etusijalle noussut jakopolitiikka ja tulosten tekijät - tavalliset työntekijät - on jätetty vaille ansaittua arvostusta.

Julkista keskustelua käydään usein aivan kuin olisi olemassa joku taivaallinen kassa tai muu lähde, josta rahaa voitaisiin ottaa ja jakaa. Näin ei ole, eikä mikään tai kukaan poliitikko tai päättäjä voi jakaa muuta kuin todellisen työn tulosta. Toisaalta, jos joku meistä saa jotain, jota ei ole omalla työllään ansainnut, otetaan se jonkun muun työn tuloksesta.

Työntekoa tulee arvostaa. Työntekijöitä täytyy arvostaa ja palkita. Työnteosta on saatava kunnon palkka. Erityisen tärkeää on se nettopalkka, joka jää käteen verojen ja muiden palkasta otettavien maksujen jälkeen. Tänä päivänä on suuri ongelma se, ettei moni pienipalkkainen työ kannata. Se ei kannata työntekijän kannalta, vaikka se on hyödyllistä yhteiskunnan kannalta.

Hyvinvointivaltion suurin uhka on työnteon huono kannattavuus. Toisaalta, ilman ahkeraa työntekoa, hyvinvointivaltio romahtaa. Työnteon kannattavuuteen tulee tehdä perusteellinen parannus. Nopein keino on pienten tulojen verotuksen alentaminen. Se on aivan välttämätöntä.

Työttömyysongelma on pääosin seurausta työnteon kannattamattomuudesta. Työtä on, mutta se ei kannata. Sellaista työtä, joka kannattaa tekijälle ja - teettäjälle, ei riitä kaikille. Työstä ei ole pulaa, vaan pulaa on terveestä järjestä. Työtä ei tehdä, koska sen tekeminen ei kannata. Poliittisilla päätöksillä tuo työnteon kannattavuus voidaan palauttaa. Tarvitaan rohkeutta, tervettä järkeä ja ennakkoluulottomia päätöksiä, niin työttömyys voidaan poistaa.

Mikään yhteiskunta ei toimi, jos oikeudet ja velvollisuudet eivät ole tasapainossa. Meillä on kansalaisina oikeuksia, mutta keskimäärin täsmälleen yhtä paljon myös velvollisuuksia. Vanhemmat sukupolvet ymmärtävät vielä työn ja ahkeruuden arvon. Toivottavasti nuoremmat sukupolvet eivät unohda tätä suomalaisten tärkeintä menestystekijää.

Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden tärkeä peruspilari on se, että lupauksista pidetään kiinni. "Sanasta miestä, sarvesta härkää" on hyvä periaate. Lupausten pitäminen koskee myös poliitikkoja ja aivan erityisesti juuri meitä kansanedustajia.

Tässä suhteessa luottamusta yhteiskuntaan on viimeisen 10-15 vuoden aikana vakavasti horjutettu. Lupauksista ei ole pidetty kiinni. Laman takia ja osittain lamaa syynä käyttäen, eläkeläisten etuja karsittiin siitä, mitä oli lainsäädännöllä ja muuten luvattu. Se oli väärin. Se oli epäoikeudenmukaista. Se oli myös eläkeläisten kohdalta tarpeetonta. Ilman vanhempiin ikäluokkiin kohdistuneita leikkauksiakin olisi valtiontalous voitu pelastaa.

Lupauksien pitämisessä on kaksi tärkeää seikkaa. Lupaukset on pidettävä, ja toisaalta ei pidä luvata sellaista, mitä ei pysty lunastamaan. Jos kuitenkin luvataan jotain sellaista joka osoittautuu virheeksi, on lupauksesta siitä huolimatta pidettävä kiinni, jos se on mitenkään mahdollista. Nyt politiikassa jaellaan liikaa katteettomia lupauksia. Säädetään uusia etuja, joihin ei ole tiedossa varoja, ja tilanteessa, jossa on paljon vanhoja lunastamattomia lupauksia.

Vaikka keskimääräinen elintasomme on hyvä, eivät kaikki asiat ole hyvin. Ahneus on yksi kavala käärme, joka uhkaa yhteiskuntaamme yhä enemmän. Optiovoitot ja osakekeinottelut ovat laillistettua ryöstöä ja yhteiskuntaa tuhoavaa ahneutta. On selvää, ettei kenenkään ihmisen työ ole suhteessa muihin niin arvokasta, kuin esimerkiksi optiomiljonäärien palkat kertovat, ei vaikka tuo palkkajohtaja olisi Nokian Ollila. Näiden henkilöiden pitäisi itse ymmärtää oma tilanteensa. Riskit kantavien yrittäjien tulot voi paremmin hyväksyä kuin näiden pörssiyhtiöiden palkat.

Yhteiskunnallinen vääryys murentaa yhteiskunnan perustaa ja jäytää sen menestystä. Oikeudenmukaisuus on välttämätön menestystekijä, jota ilman Suomi ei ole hyvinvointivaltio.

Hyvät toverit, hyvät kuulijat
Myös tänä vappuna on syytä korostaa sitä suurta merkitystä, mikä työväenliikkeen toiminnalla on ollut maamme väestölle, kaikille suomalaisille sekä isänmaamme menestykselle.
Työ oikeudenmukaisen yhteiskunnan, oikeudenmukaisen Suomen ja maailman puolesta jatkuu. Me voimme olla aiheesta ylpeitä tähänastisista saavutuksista ja tekemästämme arvokkaasta työstä.

Hyvää vappua!