Takaisin     Takaisin etusivu

Risto Kuisma, kansanedustaja 6.9.2006 klo 09.00
Tampereen Myllyhoitokeskuksen seminaari
Tampere

Muutos on mahdollinen

Muutos on mahdollinen, olen sen itse kokenut. Kesällä 1990, 16 vuotta sitten, voimani olivat lopussa. Painoin yli 130 kiloa. Olin ketjupolttaja. Söin lääkkeitä ahdistukseen, masennukseen ja unettomuuteen. Verenpaineeni temppuili lääkehoidosta huolimatta. Olin ruumiillisesti ja henkisesti rapakunnossa. Minulla oli alkoholiongelma.

Hävisin alkukesästä 1990 SAK:n puheenjohtajavaalin ja puhuin humalassa SDP:n puoluekokouksessa, jossa olin ehdolla puolueen puheenjohtajaksi.

Viimeisenä keinona harkitsin silloin itsemurhaa. Se oli ainoa jäljellä oleva keino jatkaa pakoa; olla pelkuri ja välttää ikävien tosiasioiden kohtaaminen.

Elokuussa 1990, työmatkalla Firenzessä, Italiassa, lohduttomassa yksinäisyydessä, nöyrryin. Myönsin itselleni, että minulla oli niin suuri ongelma alkoholin ja koko elämäni suhteen, että en selviäisi siitä yksin, vaan tarvitsin apua. Tosin en silloin tiennyt onko mitään apua edes olemassa. Luulin, että kenelläkään toisella ihmisellä ei ole, eikä ole ollut, samanlaista ongelmaa, mitä minulla silloin oli.

Selvisin matkalta Suomeen, menin työterveyslääkärin luo, kun en muuta osannut, ja esitin voimakkaan avunpyynnön. Minut ohjattiin ammattilaisten puheille, Myllyhoitoon. Kävin läpi Myllyhoidon. Ongelmani sai nimen, puitteet ja polun pois umpikujasta. Samalla sain kosketuksen AA:n, Nimettömien Alkoholistien 12-askeleen hengelliseen toipumisohjelmaan.

Raittiiden vuosien saavutuksia ja tapahtumia on helppo luetella. Ei elämä ole kuitenkaan ollut aina helppoa. Raitis elämä on ollut tasaista. Suuret kielteiset ja myönteiset tunteet ovat tasoittuneet. Ajoittain elämä on tuntunut liian harmaalta. Raittiuden alussa minulla oli halu raitistaa kaikki ihmiset. Nyttemmin olennainen osa elämääni on ollut päihdeongelmaisen auttaminen henkilökohtaisesti ja toimimalla monissa järjestöissä ja yhteisöissä.

Uskon ja olen melko varma, että ilman raitistumista en olisi tänä päivänä edes elävien kirjoissa. Omista kokemuksistani kirjoitin 1995 kirjan "Takaisin terve elämä". Samaa tietä on raitistunut moni muukin. Kirjasta on ollut apua.

Raittiutta on tullut sen jälkeen, päivä kerrallaan, lisää; nyt vuosia on kertynyt kuusitoista. Kaikki alkoi, kun hakeuduin 9.8.1990 ylilääkäri Reijo Ojutkankaan avulla Myllyhoitoon. Minulle selvisi silloin, mikä minua vaivaa ja mitä minun oli tehtävä. Ongelmien syyn ja parannuskeinon ymmärtäminen oli suuri henkinen helpotus. Aivan kuin suuri taakka putosi hartioilta. Vaikka edessä oli vähemmän mukava raittiuden alkutaival, kävin sille taipaleelle suurella innolla.

Silloin alkoholista luopuminen kokonaan ja pysyvästi tuntui suurelta menetykseltä; tosin välttämättömältä. Nyttemmin olen jo kauan ajatellut, etten menettänyt mitään, kun luovuin viinasta. Tai oikeastaan menetin kahleeni.

Vaikka raittius merkitsi oikeastaan paluuta lapsuuden ja nuoruuden raittiiseen ja terveeseen elämäntapaan, oli muutos valtava. Elämän suuret, ulospäin näkyvät muutokset tapahtuivat ensimmäisen viiden vuoden aikana. Tupakanpolton lopetin tammikuussa 1991 eli yli viisitoista vuotta sitten. Painoa pudotin ensimmäisen vuoden aikana yli 40 kiloa.

Lääkkeistä olen päässyt eroon ja verenpainetauti on painunut muistojen pimentoon. Terveet elämäntavat ovat tuoneet hyvän fyysisen kunnon. Takana on 29 maratonia ja kymmeniä muita kestävyystapahtumia, alkaen Finlandia hiihdoista, Sulkavan souduista, suunnistuskilpailuista, triathlonista, kymmenottelusta aina motocrossiin ja moottoripyörien legendaariseen Päijänteen Ympäriajoon.

Kova kuntoilu ja ikä ovat vuosien mittaan tuoneet silloin tällöin vaivoja ja vammoja, mutta kokonaisuudessaan kuntoilutase on runsaasti voiton puolella. Ilman kunnosta huolehtimista en olisi jaksanut tehdä näin paljon enkä edes ryhtyä moniin töihin.

Vuosien varrella minut on valittu jo kolme kertaa kansanedustajaksi. Muutimme 1993 Helsingistä maalle Laukkoskelle. Elämme nyttemmin vuodesta 1999 lähtien poikani, miniän ja kolmen lapsenlapsen kolmen sukupolven yhteisössä naapuritaloissa. Raittiina vuosina olen kirjoittanut neljä kirjaa. Olen liittynyt takaisin kirkkoon ja löytänyt kristillisyyden. Minusta on tullut klassisen musiikin harrastaja.

On tärkeää, että alkoholiongelmainen saa nopeasti ja oikeaa apua silloin, kun on otollinen hetki elämänmuutokseen ja päihderiippuvuudesta luopumiseen. Tässä suhteessa yhteiskunnassamme on paljon parantamisen varaa. Olen vuosien varrella yrittänyt monin tavoin mm. Eduskunnan Elämäntapa- ja nuorisoryhmän puheenjohtajana saada parannusta aikaan.

Viime toukokuussa tein eduskunnassa kirjallisen kysymyksen maan hallitukselle päihdeongelmaisten kuntoutuksesta. Kysyin:

"Onko hallitus tietoinen ongelmista, joita aiheutuu, kun päihdeongelmaisia ei ohjata suoraan katkaisuhoidosta kuntoutukseen, ja mitä hallitus aikoo tehdä korjatakseen tilanteen, mitä hallitus aikoo tehdä, että potilailla on käytettävissään sellaisia hoitomuotoja, jotka heille sopivat ja mitä hallitus aikoo tehdä, että eri hoitolaitokset ovat tasapuolisessa asemassa päihdekuntoutuksessa?"

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä vastasi 24.5.2006 kirjallisesti eduskunnalle seuraavaa:

"Lakisääteisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottamisesta vastaavat Suomessa kunnat. Päihdepalveluja ohjaava lainsäädäntö on ns. puitelainsäädäntöä, jossa kuntien velvollisuuksista ei säädetä täsmällisesti. Käytännössä tämä on johtanut välillä suuriinkin eroihin kuntien välillä kunnallisen itsehallinnon salliessa määrittää palvelujen järjestämistavoista ja sisällöistä. Kunnan järjestämisvastuulle kuuluvissa tehtävissä on kuitenkin kysymys peruspalveluista, joiden saatavuus kunnan on turvattava. Kunta voi järjestää palveluita myös yli tämän velvoitteen.

Lainsäädäntö siis jättää kunnille mahdollisuuden harkintaan palveluja järjestäessään.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuus syntyy kuntien, yksityisten yritysten, järjestöjen ja asiakkaiden yhteistyönä. Järjestelmän tavoitteena ovat alueellisesti kattavasti tuotetut oikea-aikaiset ja laadukkaat palvelut, jotka on kehitetty erityisesti asiakkaiden tarpeita silmällä pitäen. Lainsäädäntö ei kuitenkaan yksistään riitä määrittelemään palvelujen järjestämisen yksityiskohtia.

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että päihdehuolto järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaiseksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Kyseinen säännös velvoittaa palveluiden järjestämiseen alueellisen kysynnän pohjalta sekä turvaa palvelujen saannin asiakkaan tarpeiden mukaan. Palvelut tulee järjestää yleisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja kehittämällä sekä antamalla erityisesti päihdehuoltoon tarkoitettuja palveluja. Kyseisiä palveluja tulee kehittää siten, että niiden piirissä pystytään riittävästi hoitamaan päihteiden ongelmakäyttäjiä sekä tarvittaessa ohjaamaan avun ja tuen tarpeessa oleva henkilö erityisesti päihdehuoltoon tarkoitettujen palvelujen piiriin. Tarjotut palvelut on järjestettävä ensisijaisesti avohuollon toimenpitein asiakkaiden helposti tavoitettaviksi, joustaviksi ja monipuolisiksi.

Lainsäädäntö takaa asiakkaille mahdollisuuden osallistua hoitonsa suunnitteluun, toimenpiteiden valintaan ja hoitoyhteisön toimintaan. Palveluja annettaessa otetaan huomioon asiakkaan toivomukset ja yksilölliset tarpeet sekä parannetaan asiakkaan mahdollisuutta osallistua ja vaikuttaa palvelujensa toteuttamiseen. Päihdehuoltolain mukaan päihdeongelmaisella ja hänen läheisillään on oikeus saada päihdepalveluita. Lainsäädäntö ei anna asiakkaalle suoraan mahdollisuutta valita haluamaansa palvelua haluamassaan laitoksessa. Oikeuskäytäntö on kuitenkin muokannut laintulkintasuuntaa niin, että hakijan kyetessä osoittamaan haluamansa hoitovaihtoehdon olevan hänen tarpeisiinsa parhaiten soveltuva, palvelu on annettava hänen hakemuksensa mukaisesti.

Lääninhallitukset hyväksyvät ne toimintayksiköt, joissa hoitoa voidaan antaa. Voimassa olevassa lainsäädännössä annetaan ostajalle laajat mahdollisuudet määritellä ostettava palvelu ja myöskin palvelun laatutaso. Lain kannalta tärkeintä on, että ehdot eivät suoraan tai epäsuorasti suosi tai syrji yksittäistä palvelujen tuottajaa. Palveluja tarvitsevan ja niitä käyttävän kannalta palvelujen hyvä ja asianmukainen laatu on ensiarvoisen tärkeää. Tarvittava palvelujen laatu määritellään palvelujen hankintaprosessissa, ja tärkein määrittelijä on palvelujen tilaaja.

Sosiaali- ja terveysministeriö tukee osaltaan kuntien päihdepalvelujen laadullista ja määrällistä lisäämistä kehittämällä päihdepalveluja. Ministeriö on yhdessä Suomen Kuntaliiton kanssa julkaissut oppaan Päihdepalvelujen laatusuositukset vuonna 2002. Laatusuositukset valmisteltiin Stakesin toimesta yhteistyössä kunnallisten ja yksityisten palveluntuottajien sekä asiakastahon edustajien kanssa.

Näissä laatusuosituksissa keskeisessä asemassa ovat palvelujen asiakaslähtöisyys, riittävyys ja monipuolisuus.

Laatusuositusten mukaan hoitoon pääsyn on tapahduttava tarvittaessa välittömästi, hoitoa on saatava paikassa, johon potilas ensimmäiseksi hakeutuu, ja hoidon ja kuntoutuksen välillä on pyrittävä jatkumoon. Laatusuositukset eivät kuitenkaan ole normeja vaan informaatio-ohjausta, jonka ohjausvaikutuksesta on olemassa erilaisia arvioita. Kunnat käyttävät laatusuosituksia yleisesti laadunhallinnan ohjenuorana tuottaessaan ja hankkiessaan palveluja. Joidenkin laatusuositusten kohdalla keskeisistä laadun kriteereistä on tehty mittareita, joiden pohjalta eri toteuttajien palvelujen laatua voidaan vertailla. Näitä tietoja on kerätty esimerkiksi Suomen Kuntaliittoon kuntien palveluhankintaa tukemaan. "

Näin vastasi hallitus. Käytäntö ei kuitenkaan ole niin hyvä kuin vastauksesta voisi luulla. Parannusta ja lisää voimavaroja päihdekuntoutukseen tarvitaan.