Takaisin     Takaisin etusivu

8.7.2006

Kansanedustaja Risto Kuisma, 8.7.2006 kello 13.00

Päätaloviikon lukijatapahtuma / pääjuhlassa Taivalkoskella

Kirjoitin marraskuun 11 päivänä 1994 Kalle Päätalolle kirjeen. Tämä kirje on julkaistu vuonna 1998 julkaistussa kirjassani, "Vesi virtaa ylämäkeen?". Lainaan tähän puheeni aluksi tuota kaksitoista vuotta sitten kirjoittamaani kirjettä suuresti kunnioittamalleni kirjailijamestari Päätalolle:

"Monien, satojentuhansien, suomalaisten lukijoiden tavoin esitän Sinulle vilpittömät onnen toivotukset, kun 11.11.1994 täytät 75 vuotta. Minulla ja vaimollani Tuijalla on suuri ilo osallistua tänä iltana siihen kansalaisjuhlaan, jota Sinun 75-vuotispäiväsi kunniaksi vietetään täällä Helsingissä, Kansallisteatterissa.

Ensi kosketuksen kirjoihisi sain 1960-luvun loppupuolella, kun vaimoni isä, appeni Pentti Sommarberg, kehui kirjojasi. Siitä lähtien olen lukenut kirjasi melko suurella innolla. Ensi tuntuman kirjoihisi sain Koillismaa-sarjan kautta. Erityisesti miellyin silloin kirjaan "Mustan lumen talvi".

Tähän tykkäämiseen lienee vaikuttanut se, että silloin samanaikaisesti itse aloitin vuonna 1969 oman yhteiskunnallisen urani. Olin silloin 22-vuotias. Ahkera yleisönosastokirjoittelija. Näihin aikoihin liityin myös sosialidemokraattisen puolueen jäseneksi Kouvolan Työväenyhdistyksen kautta. Niinä vuosina tulin valittua myös työpaikkani luottamusmieheksi. Toimin vähän samanlaisissa ympyröissä, kun romaanisi Kauko Sammalsuo. Olin melko pian Työväenyhdistyksen puheenjohtaja ja kaupunginhallituksen jäsen.

Muista kirjoistasi mieleeni on erityisesti jäänyt hyvänä lukukokemuksena "Nälkämäki".

Meidän elämässämme on paljon samankaltaista. Minäkin olen kahdeksanlapsisen perheen esikoispoika. Lapsuuteni oli melko lailla samanlaista kuin Sinulla Taivalkosken Jokikylässä. Itse vietin sen Koillismaan sijasta Savossa, Säämingin Kallislahdessa.

Luku- ja kirjoitusharrastus yhdistää myös elämäämme. Kun sinä opiskelit aikuisena rakennusmestariksi, luin minä aikamiehenä oppikoulun ja päälle vielä tuomariksi. Kirjan kirjoittaminen jäi minulla vanhempaan ikään kuin Sinulla. Tänä vuonna ilmestyi Tilinpäätös-kirjani yhteisen kustantajamme Gummeruksen julkaisemana.

Kirjoitusintoni on minulla nyt niin kova, että toisen kirjan käsikirjoitus on jo kustantajalla. "Takaisin terve elämä" -kirja ilmestyy tammikuun alussa; ensi vuoden ensimmäisinä päivinä. Päässä pyörii lukuisia kirjan aiheita. Intoa kirjojen rustaamiseen tuntuu riittävän edelleen, vaikka olen jo kirjoittanut kaksi kirjaa vajaassa viidessä kuukaudessa. Kirjoja varmasti kirjoitan lisää, jos lukijat tykkäävät näistä kahdesta ensimmäisestä. Ellei niillä ole lukijoita ja erityisesti ostajia, ei ilmeisesti kustantaja ole enää suuremmin kiinnostunut käsikirjoituksistani. Parasta tietysti olisi, että kirjoja menisi kaupaksi sen verran, että sillä saisi itselleen elatuksen.

Kirjojesi sivuilta välittyvällä ajattelumaailmalla on paljon yhteistä omani kanssa. Tämä ja samantapainen elämänkaari on tuonut minut kirjojesi ystäväksi. Tarinan rakentelu kirjoissasi on sellainen, jota myös itse harrastan. Olen lukenut suurin piirtein kaikki kirjasi. Tosin Iijoki-sarja 1980-luvulla jäi osittain hyvin ylimalkaiselle lukemiselle. Se oli elämässäni aikaa, jolloin päivät ay-johtajan oravanpyörässä olivat viedä kokonaan ruumiillisen ja henkisen terveyteni. Rakas lukuharrastuksenikin kärsi hieman noista vuosista. Olin malttamaton lukija. Sinun tekstisi tarvitsevat kiireettömän lukijan, jolla on aikaa pysähtyä ja kuunnella.

Toivon Sinulle terveyttä. Kyselin syksyllä Pekka Salojärveltä vointiasi ja kuulin melko hyviä uutisia.

Onnittelen ja kiitän Sinua 75-vuotispäivänäsi. Kirjasi ovat hyviä. Ne ovat antaneet minulle hyviä lukukokemuksia. Pidän ja kunnioitan Sinua suurena suomalaisena kirjailijana. Luulen, että vuosien ja vuosikymmenien mittaan kirjojesi arvo edelleen vain lisääntyy."

Näin kirjoitin kaksitoista vuotta sitten Kalle Päätalon 75-vuotispäivänä. Samana iltana minulla oli mahdollisuus vaihtaa muutama lause hänen kanssaan.

Ei ole mitään kummallista, että Kalle Päätalon kirjat puhuttelivat minua. Siihen nähden, että syntymäajoissamme on eroa 28 vuotta ja kuulumme siten eri sukupolveen, ovat elämänolomme ja luonteemme niin samanlaisia, että samaistuin Kalle Päätaloon ja hänen omaelämänkerrallisten kirjojensa päähenkilöihin.

Oma lapsuuteni kahdeksanlapsisen perheen esikoisena sujui paljolti samoja latuja kuin Kallella. Yhdenmukaisuus on hämmästyttävää aina isän luonnetta ja sairastamista myöten. Minäkin opin poikasena isän mukana raskaat metsä- ja maanviljelystyöt. Olin samanlainen "työhullu" kuin Kalle Päätalo. Kesät tein töitä jo alle 10-vuotiaana ja jatkuvasti 13-vuotiaasta lähtien.

Koulukiusaaminen, nöyryyttävät velan ja avunpyytämiset olivat lapsuuden raskaimpia kokemuksia. Kunnan jauhojen tilalla minulle tulivat tutuksi kunnan monot, jotka jalassa kävin sulan maan aikanakin kansakoulua.

Kuten Kalle Päätalo olin luokan paras aineenkirjoittaja, jonka aineen opettaja luki luokalle. Jotta ei olisi liian yksitoikkoista, hän luki välillä toiseksi parhaan aineen. Myös minun vanhemmilleni opettaja kävi puhumassa, että laittaisivat minut oppikouluun. Siitä ei tullut mitään, vaan minua tarvittiin koulun asemasta metsä- ja maatöissä, joista toin minun palkkani perheen elatukseen.

Kirjat olivat minulle samalla tavalla kuin Kallelle lapsuuden ja nuoruuden pakopaikka. Suuri murhe oli kun alaluokilla sai koulukirjastosta lainata vain yhden kirjan viikossa. Yläluokilla sai jo kaksi kirjaa. Lapsena luin kaiken minkä sain käsiini. Onnen hetki oli kun sain oikeuden 12-vuotiaana lainata kirjoja kunnankirjaston sivutoimipisteestä.

Kirjallisuuden suhteen olen ollut koko elämäni kaikkiruokainen. Nuorena hain kirjoista pakopaikkaa silloisen oman elämäni ankeuteen. Vielä nytkin luen aina kun on mahdollisuus. Lukeminen on osa elämääni yhtä kiinteästi kuin hengittäminen tai syöminen.

Sen jälkeen kun appeni 1960-luvun lopulla oli johdattanut minut Päätalon kirjojen pariin, annoin yli kahdenkymmenen vuoden ajan hänelle jouluna Päätalon uuden kirjan, jonka luin itse ensin, ennen kuin käärin sen lahjapaperiin.

Ainoa asia joka jollain tavalla tökki mieltäni kirjailijamestarin teoksissa, oli se kokemani jonkinlainen "rivous", joka liittyi hänen tapaansa kuvata perinpohjaisesti sukupuoliasioita. Tämä tunne kertoo ehkä enemmän minusta kuin kirjailija Päätalosta.

Oma tyylini on enemmän siloteltu. Ehkä tästä syystä ihastuin erityisesti Koillismaa-sarjaan. Iijoki-sarjan ensimmäiset kirjat olivat minulle aluksi enemmän tai vähemmän pettymyksiä suhteessa omiin odotuksiin.

Teoston sisällön osalta nostan Kalle Päätalon siihen kolmen kärkeen, johon minun arvostuksessani kuuluvat lisäksi Mika Waltari ja Väinö Linna.

Arvostan suuresti Kalle Päätalon perusteellista kerrontaa ja laveaa tyyliä. Toisaalta, ihailen myös aivan päinvastaista niukkaa ja hiottua ilmaisua, jonka mestareita ovat mielestäni Pentti Linkola ja Erno Paasilinna.

Kalle Päätalon lukijana minulle tärkeintä on ollut samaistuminen. Monesti on tuntunut, että kirjailija on kuvannut minua ja niitä tuntoja, jotka mielessäni erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa liikkuivat.

Kirjailija Kalle Päätalo sanoi haastattelussa vuonna 1994: "Työnilosta minä elän". Tämän saman tokaisun voi kuulla myös suustani. Työhulluuden ohella rasitteena myös minulla on ylisuorittaminen.

Jos oma elämäni olisi mennyt toisin, olisi minustakin tullut kirjailija. Maailmanparantamisen ohessa olen kirjoittanut neljä kirjaa ja viideskin on työn alla. Minunkin unelma-ammattini on kirjailija, vaikka päätoimisesti olen sitä harjoittanut vain vajaan vuoden ennen kansanedustajan uraa. Kokonaan toinen juttu on, olisiko hengentöilläni riittävästi lukijoita. Se on vielä kokeilematta. Kokeilun esteeksi on tullut ensin intohimoinen ammattiyhdistysura ja sen jälkeen kansanedustajan ura kaikkine sivurönsyineen. Todettakoon, että minäkin hankin Mika Waltarin oppaan "Aiotko kirjailijaksi?". Vinkin siihen sain Kallen kirjan sivuilta.

Täällä Päätaloviikolla on tarpeetonta todistaa professori Kalle Päätalon erinomaisuutta ja suurta merkitystä suomalaiselle kirjallisuudelle. Omalta osaltani se, että matkustin tänne päiville, kertoo että arvostan suuresti suurta Koillismaan kirjailijamestaria. Tämä matka tänne Taivalkoskelle Päätaloviikolla on samalla jonkinlainen pyhiinvaellusmatka Kallen ja kirjojen synnyinseudulle.

Kun minua pyydettiin keväällä puhujaksi otin pyynnön vastaan suurena kunniana. Samalla minulle tuli erityinen syy osallistua Päätaloviikolle. Osallistumista olin suunnitellut jo vuosia, mutta aikataulu ei ollut antanut myötä, kun perheen lomatoiveet oli sovitettava töiden ja omien toiveiden joukkoon.

On hienoa, että Kalle Päätalon lukijat, Taivalkosken kunta ynnä muut tahot ovat vaalineet ja kunnioittaneet Kalle Päätalon kirjailijatyötä mm näiden Päätaloviikkojen muodossa.