Takaisin     Takaisin etusivu

Tilaisuus 13.6.2009

Risto Kuisma, Karjalan liiton I varapuheenjohtaja, Karjalaisilla Kesäjuhlilla Kuopiossa 13.6.2009 klo 15

Hyvät karjalaiset, hyvät kuulijat

Olen toisen polven siirtokarjalainen. Synnyin heti sodanjälkeen täällä Savossa, tarkemmin Savonlinnassa. Isäni on Viipurista ja äitini, omaa sukuaan Arponen, Sortavalasta .Sekä Kuismat että Arposet ovat eläneet satoja vuosia menetetyssä Karjalassa.

Karjalan kunnat, seurakunnat ja maakunnalliset järjestöt perustivat Karjalan Liiton heti Talvisodan jälkeen huhtikuussa 1940. Helsingissä pidettyyn perustavaan kokoukseen osallistui 340 henkilöä, jotka edustivat 52 kuntaa, 14 seurakuntaa ja 112 eri järjestöä. Tuleva vuosi on siten Karjalan Liiton 70-vuotisjuhlavuosi.

Aluksi Karjalan Liitosta muodostettiin siis jonkinlaista virallista, julkista siirtokarjalaisten yhteisöä. Liitosta tuli kuitenkin jo alkuvaiheessa enintään puolivirallinen järjestö ja myöhemmin kaikkienkarjalaisten ja Karjalasta kiinnostuneiden kansalaisjärjestö.

Karjalan Liiton synnytti polttavatarve valvoa kotinsa menettäneiden siirtokarjalaisten etuja asutus- ja korvauskysymyksissä. Liitto syntyi konkreettiseen tarpeeseen. Karjalaiset halusivat olla mukana itse päättämässä omista asioistaan. Karjalan Liitto oli ja on edelleen karjalaisten etujärjestö.

Valtioneuvos Johannes Virolainen määritteli liiton "itsenäisten ja itsepäisten karjalaisten taistelujärjestöksi". Siirtolaisten asiat olivat suuria yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä. Ne eivät ratkenneet ilman puoluepoliittisia ja muita kiistoja. Siirtoväenasuttaminen, menetetyn omaisuuden korvaaminen sekä tasapuolinen kohtelua työmarkkinoilla olivat suuria ratkaisuja, joille pohja luotiin eduskunnan säätämillä laeilla.

Karjalan Liiton perustajat näkivät välttämättömäksi, että liiton johdossa on kattava edustus paitsi alueellisesti niin myös poliittisesti. Alusta alkaen liiton johdossa on aina ollut henkilöitä kolmesta suurimmasta eduskuntapuolueesta; keskustasta, kokoomuksesta ja sosialidemokraateista. Tätä linjaa on jatkettu tähän päivään asti. Liitto on halunnut olla kaikkien karjalaisten liitto heidän poliittisesta kannastaan riippumatta. Tämä laaja poliittinen edustus on myös auttanut liiton työtä: liittoa on kuunneltu ja sillä on ollut valmiit vaikutuskanavat eduskuntaan ,hallitukseen ja maan ylimpään poliittiseen johtoon.

Kun Suomi tuli 1960-luvulle, karjalaisen siirtoväen taloudellista asemaakoskevat kysymykset oli ratkaistu. Siirtoväki oli alkanut sopeutua uusille kotiseuduilleen tasavertaisina asukkaina. Samalla Karjalan Liitonluonne muuttui; liitto ei enää ollut yhtä paljon kuin aiemmin etu- ja painostusjärjestö.

Liiton toimintapiiri on edelleen laajentunut. Karjalan Liitto on nyt kaiken karjalaisuudenkeskusjärjestö, kun se alun alkaen oli vain siirtokarjalaisten järjestö. Liiton jäsenpiiriin kuuluvat rajan tälle puolen jääneet pohjoiskarjalaiset, eteläkarjalaiset ja myös ne karjalaisuudesta ja Karjalasta kiinnostuneet, joilla ei ole karjalaisia sukujuuria.

Liitolla on sääntöjensä mukaan kaksi päätarkoitusta: karjalaisen kulttuurin vaaliminen ja Karjalan kysymys. Karjalan kysymyksellä tarkoitetaan menetetyn Karjalanpalauttamista. Karjalaisten piirissä ja myös Karjalan Liitossa käydään välillä kiivastakin keskustelua siitä, onko liitto kulttuurijärjestö vai palautusjärjestö. Karjalan Liittoa ei ole kumpaakaan, vaan se on molempia; sekä karjalaisen kulttuurin vaalija että Karjalan palautuksen edistäjä.

Nämä tavoitteet eivät ole vastakkaisia eivätkä toisiaan poissulkevia. Luonnollisesti osa jäsenistöstä on kiinnostunut vain kulttuurista ja osa vain Karjala- kysymyksestä. Kaikkein innokkaimmat palauttajat ovat viimeisen vuosikymmenen aikana perustaneet useita pieniä palauttajajärjestöjä. Tämä on jonkin verran synnyttänyt vastakkaisasettelua kulttuurikysymysten ja palautuksen kesken.

Jos unelmaa Karjalan palauttamisesta ei olisi, ei olisi luultavasti elinvoimaista Karjalan liittoa; ei ainakaan merkittävää. Menetetty Karjala on se konkreettinen kohde, joka on antanut ja antaa myös karjalaiselle kulttuurille elinvoiman. Se on itsestään selvää, kun ajattelee, onko muilla heimoilla sellaisia joukkojärjestöjä, kuten karjalaisilla on. Muut heimot elävät kotiseuduillaan, meillä karjalaisilla ei ole sitä mahdollisuutta. Meille Karjalan Liitto on menetetyn kotiseudun korvike.

Sodan jälkeen ja Neuvostoliiton aikana Karjalan palautus oli niin arka asia, ettei Karjalan Liitto tohtinut puhua siitä oikealla nimellä, vaan käytti termiä Karjalan kysymys. Vielä muutama vuosi sitten valtakunnan päälehti ei julkaissut juuri mitään Karjalan kysymykseen liittyvää. Nyt tiedotusvälineet ovat avautuneet. Yleisradion monet dokumentit Karjalasta ovat saaneet suuren suosion muidenkin kuin karjalaisten keskuudessa. Tässä ajassa karjalaisuus, karelianismi, kiinnostaa. Suomalaisuuden juuret ovat Karjalassa ; muun muassa Kalevalan runot on kerätty pääosin Karjalasta.

Mielipidetutkimukset kertovat, että lähes puolet suomalaisista kannattaa Karjalan palautusta. Luku on suuri. Karjalan Liitolla on tärkeä tehtävä levittää oikeaa tietoa Karjalan kysymyksestä.

Tavoitteena tulee olla, että enemmistö suomalaisista kannattaa Karjalanpalauttamista. Ilman kansan enemmistön hyväksymistä palautus ei voi toteutua, jos ja kun siihen otollinen tilaisuus tulevaisuudessa aukeaa.

Uskon, ettei mikään vääryys voi jäädä ikuiseksi. Pitemmän päälle oikeus voittaa. Siihen voi tosin kulua aikaa enemmän kuin yhden sukupolven verran:

Mutta vielä kerran, jos Luoja suo, kotiseutumme, menetetty Karjala, on osa Suomea.