Takaisin     Takaisin etusivu

Risto Kuisma, Karjalan Liiton varapuheenjohtaja, Kyläkirjaseminaarissa, Luumäellä 28.11.2009 klo 10.00

Hyvät seminaarin osanottajat, hyvät kuulijat

Kun minulle on varattu tähän avauspuheenvuoroon aikaa 45 minuuttia, esittelen teille Karjalan Liittoa; sen historiaa, nykyisyyttä ja vähän tulevaakaan. Ensin hieman omasta taustastani.

Olen toisen polven siirtokarjalainen. Synnyin heti sodanjälkeen Savonlinnassa. Isäni on Viipurista ja äiti os. Arponen Sortavalasta. Sekä Kuismat että Arposet ovat sukututkimuksien mukaan eläneet satoja vuosia menetetyssä Karjalassa.

Karjalaisuudesta kiinnostuin parikymmentä vuotta sitten. Sen myötä olen toiminut Karjalan Liiton johtotehtävissä; tällä hetkellä olen mm liiton I varapuheenjohtaja. Elän myös osan vuotta Karjalassa, sillä kesämökkimme on ollut lähes 30 vuotta Lounais-Karjalassa, Virolahdella, Pyterlahden kylän Hevonniemessä. Vain parin kilometrin merimatka erottaa mökkimme Venäjälle pakkoluovutetusta alueesta.

Karjalaiset kyläkirjat ovat minulle tuttu asia. Olin tänä vuonna Vuoden karjalaisen pitäjä- ja kyläkirjakilpailun valitsia. Kilpailuun osallistui 18 kirjaa.Olen myös kirjoittanut itse kirjoja ja ollut mukana historiahankkeissa. Olen  Karjalan Liiton historiatoimikunnan puheenjohtaja ja yksi ensi vuonna ilmestyvän historiakirjan kirjoittajista.

Historiallista taustaa

Toisen maailmansodan seurauksena Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle pääosan Karjalastaan: kolme kaupunkia; Viipurin, Sortavalan ja Käkisalmen sekä kaksi kauppalaa; Koiviston ja Lahdenpohjan. Karjalan maalaiskunnista jouduttiin luovuttamaan kokonaan 39 ja osittain 21 kuntaa. Rauhanehtojen mukaan oli luovutettava myös Suomenlahden ulkosaaret sekä Petsamo ja osia Sallasta ja Kuusamosta.

Suomesta lohkaistiin noin kymmenesosa; kaksi merkittävää maakuntaa Kannaksen - Karjala ja Laatokan- Karjala. Viipuri oli tuolloin Suomen toiseksi suurin ja kansainvälisin kaupunki. Siirtolaisia, evakoita, kuten näitä pakolaisia kutsuttiin, asutettiin kaikkiaan 407 000 eri puolelle Suomea.

Karjalan Liiton perustaminen

Karjalan kunnat, seurakunnat ja maakunnalliset järjestöt perustivat Karjalan Liiton heti Talvisodan jälkeen 20.4.1940. Helsingissä pidettyyn perustavaan kokoukseen osallistui 340 edustajaa, jotka edustivat 52 kuntaa, 14 seurakuntaa ja 112 eri järjestöä. Luovutetuilla alueilla ei ollut ennen sotaa yhteistä maakuntaliittoa tai vastaavaa, vaan Karjala oli jakaantunut kahteen maakunnalliseen yhteisöön; Kannaksen Karjalaan ja Laatokan Karjalaan. Lisäksi oman kokonaisuutensa muodosti Raja - Karjala.

Aluksi perustajien ajatus oli, että Karjalan Liiton jäseniksi olisi hyväksytty vain kuntia, seurakuntia ja maakunnallisia yhteisöjä. Pian kuitenkin hyväksyttiin jäseneksi myös muita suppeammalla alueella toimivia järjestöjä. Myöhemmin , mutta ei ilman keskustelua, jäseniksi hyväksyttiin myös alueelliset Karjalaisseurat, joita syntyi ja perustettiin nopeassa tahdissa eri puolille maata kaikkialle sinne, minne karjalaiset olivat sijoittuneet asumaan. Kun kunnat ja seurakunnat myöhemmin 1940-luvun lopulla lakkautettiin, tuli karjalaisseuroista ja niiden muodostamista piirijärjestöistä liiton kantava voima. Lakkautettujen kuntien tilalle perustettiin pitäjäseuroja ja säätiöitä, joille siirrettiin kuntien, seurakuntien ja muiden lakkautettujen yhteisöjen omaisuutta. Myöhempinä vuosikymmeninä liittoon on liittynyt kymmeniä sukuseuroja.

Aluksi Karjalan Liitosta muodostettiin siis jonkinlaista virallista, julkista siirtokarjalaisten yhteisöä. Siitä tuli kuitenkin jo alkuvaiheessa enintään puolivirallinen järjestö ja myöhemmin kaikkien karjalaisten ja Karjalasta kiinnostuneiden henkilöiden kansalaisjärjestö. Historiastaan johtuen liitolla on kuitenkin tänäkin päivänä häivähdys jonkinlaista puolivirallista leimaa. Karjalan Liiton synnytti polttava tarve valvoa kotinsa menettäneiden siirtokarjalaisten etuja asutus- ja korvauskysymyksissä. Liitto syntyi konkreettiseen tarpeeseen. Karjalaiset halusivat olla mukana itse päättämässä omista asioistaan. Karjalan Liitto oli ja on oman määritelmänsä mukaan karjalaisten etujärjestö. Eräs vielä nykyisenkin tunnetuimmista karjalaisista, valtioneuvos ja Karjalan Liiton puheenjohtaja ja kunniapuheenjohtaja Johannes Virolainen määritteli liiton " itsenäisten ja itsepäisten karjalaisten taistelujärjestöksi ". Siirtolaisten asiat olivat suuria yhteiskuntapoliittisia asioita. Ne eivät ratkenneet ilman puoluepoliittisia- ja muita kiistoja. Siirtoväen asuttaminen, menetetyn omaisuuden korvaaminen sekä tasapuolinen kohtelua työmarkkinoilla olivat suuria ratkaisuja, joille pohja luotiin eduskunnan säätämillä laeilla.

Karjalan Liiton perustamista ajoivat aktiivisesti monet merkittävät karjalaiset poliitikot. Heistä mainittakoon mm kansanedustaja Erkki Paavolainen ( Kanneljärvi ), kansanedustaja Eemil Luukka ( Muolaa ) ja kansanedustaja Arno Tuurna ( Viipurin kaupunginjohtaja ). Paavolainen ja Tuurna olivat kokoomuslaisia ja Luukka maalaisliitosta; sosialidemokraateista näkyvin oli maanviljelijä Eeno Pusa, josta tuli myös kansanedustaja.

Liiton perustajat näkivät välttämättömäksi, että liiton johdossa on kattava edustus paitsi alueellisesti niin myös poliittisesti. Alusta alkaen liiton johdossa on aina ollut henkilöitä kolmesta suurimmasta eduskuntapuolueesta; keskustasta, kokoomuksesta ja sosialidemokraateista.

Liiton ensimmäiseksi toiminnanjohtajaksi valittiin kansanedustaja Erkki Paavolainen. Hän oli paitsi kokoomuksen kansanedustaja niin myös Kanneljärven kansanopiston johtaja. Hänellä oli ehkä kaikkein suurin henkilökohtainen panos Karjalan Liiton syntyyn.

Johannes Virolainen oli mukana jo liiton alkuvaiheessa; hän oli 1940 nuorena agronomina liiton maatalousjaoston sihteeri. Kansanedustajaksi Virolainen valittiin 1945 ja myöhemmin hänestä tuli Karjalan Liiton puheenjohtaja ja aktiivinen kunniapuheenjohtaja. Muita tunnettuja alkuvuosien karjalaisia ja Karjalan Liitossa toimineita henkilöitä olivat mm Veikko Vennamo, Penna Tervo, Johannes Koikkalainen, Valto Käkelä, Hannes Tiainen, Toivo Rapeli, Urho Kähönen, Simo Härkönen ja Helena Virkki. Veikko Vennamo toimi alkuvuosina liiton lakimiehenä; myöhemmin pitkäaikaisena hallituksen jäsenenä.

Karjalan Liiton luonne muuttuu

Kun tultiin 1960-luvulle, karjalaisen siirtoväen taloudellista asemaa koskevat kysymykset oli ratkaistu. Karjalan Liiton luonne myös muuttui; se ei enää ollut yhtä paljon etu- ja painostusjärjestö. Nyt toiminta muuttui yhä enemmän kulttuuri- ja harrastusjärjestön suuntaan. Kuitenkin tänäkin päivänä Karjalan Liittoa kuvaa parhaiten nimike: karjalaisten etujärjestö.

Liiton noin 473 jäsenjärjestön ja noin 50 000 jäsenen toiminnassa ovat painottuneet yhä enemmän karjalainen kulttuuri ja sen  siirtäminen uusille sukupolville. Samalla liitto on vaalinut yleistä Karjala tietoutta. Erilaisia kirjoja ja muita julkaisuja on karjalaisten järjestöjen toimesta julkaistu, ei vain satoja, vaan luultavasti jo enemmän kuin tuhat.

Perinteen kerääminen, dokumentointi ja juurien etsintä on tullut yhä tärkeämmäksi. Yleisestikin omien sukujuurien etsintä on tullut koko yhteiskunnassa yhä tärkeämmäksi. Karjalaisilla suvuilla tämä tarve on ollut vielä muita suurempi. Erityisesti sukuseurojen kautta liittoon on tullut merkittävästi lisää nuorempia sukupolvia.

Mistään muusta maakunnasta ei ole kirjoitettu niin paljon kuin Karjalasta. Karjalaa ja karjalaisia sukuja on tutkittu paljon enemmän kuin muita maakuntia tai sukuja.

Liiton toimintapiiri on laajentunut. Liitto on nyt kaiken karjalaisuuden keskusjärjestö, kun se alun alkaen oli vain siirtokarjalaisten järjestö. Nyt liiton jäsenpiiriin kuuluvat rajan tälle puolen jääneet pohjoiskarjalaiset, eteläkarjalaiset ja myös ne karjalaisuudesta ja Karjalasta kiinnostuneet, joilla ei ole karjalaisia juuria. Karjalainen kulttuuri, jota liitto vaalii, on vielä laajempi ja ylittää Suomen nykyiset ja entiset rajat. Karjalaisen kulttuurin kuuluvat myös niin Aunuksen-, Vienan - kuin Tverin Karjalan kulttuurit. Evakkoja ja heidän jälkeläisiään on nyt noin miljoona eli noin viidesosa suomalaisista.

Karjalan Liiton tarkoitus

Liitolla on kaksi päätarkoitusta: karjalaisen kulttuurin vaaliminen ja Karjalan kysymys. Karjalan kysymyksellä tarkoitetaan menetetyn Karjalan palauttamista. Karjalaisten piirissä ja myös Karjalan Liitossa käydään välillä kiivastakin keskustelua siitä, onko liitto kulttuurijärjestö vai palautusjärjestö. Karjalan Liittoa ei ole kumpaakaan, vaan se on molempia; sekä karjalaisen kulttuurin vaalija että Karjalan palautuksen edistäjä.

Nämä tavoitteet eivät ole vastakkaisia eivätkä toisiaan poissulkevia. Luonnollisesti osa jäsenistöstä on kiinnostunut vain kulttuurista ja osa vain Karjala- kysymyksestä.

Jos unelmaa Karjalan palauttamisesta ei olisi, ei olisi luultavasti koko liittoa; ei ainakaan merkittävää. Karjala ja menetettyjen alueiden palautus on se konkreettinen kohde, joka on antanut ja antaa myös karjalaiselle kulttuurille elinvoiman.

Karjalan kysymys eli Karjalan palautus

Sodan jälkeen ja kommunistisen Neuvostoliiton aikana Karjalan palautus oli arka asia, ettei Karjalan Liitto tohtinut puhua siitä oikealla nimellä, vaan käytti termiä Karjalan kysymys. Erityisesti 1960-1980 luvuilla asiasta ei ollut Suomessa ”lupaa” puhua. Se oli kielletty aihe julkisessa keskustelussa. Kun asiasta ei ollut sopivaa puhua, siitä levisi ja muodostui vääriä käsityksiä, jotka elävät osittain vielä tänäkin päivänä.

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 1990 luvun alussa - julkisuudessa olleiden tietojen mukaan - Venäjän presidentti Jeltsin ehdotti presidentti Koivistolle keskustelua Karjalasta. Koivisto vastasi hiljaisuudella. Siinä meni ohi ainutlaatuinen tilaisuus asian käsittelyyn.

Karjalan Liiton tulevaisuudesta

Tänä vuonna liittoon on liittynyt jo lähes 3000 uutta jäsentä. Tämä osoittaa että, liiton strategian mukaisesti karjalaisuus säylyy elävänä ja siirtyy uusille sukupolville.

Vuonna 2008 hyväksytyn strategian mukaan liiton toiminta-ajatus on;

"Karjalan Liitto on elinvoimainen kaikkien suomalaisten karjalaisuuden foorumi.

Karjalan Liitto edistää karjalaista kulttuuria, tuo esille karjalaisen identiteetin suomalaisuudessa ja ylläpitää vuorovaikutusta Karjalan alueeseen.

Karjaaln Liitto esdistää Karjalan kysymyksen ratkaisemista erityisesti yhteistyössä Suomen valtijohdon ja Euroopan Unioinin kanssa."

Liiton arvot :

Karjalaisuus, Jatkuvuus, Yhteisöllisyys, Mukautumiskykyisyys, Elämänmyönteisyys, Vuorovaikutus ja Suvaitsevuus.

Ensi vuosi on Karjalan Liiton 70-vuotisjuhlavuosi, joka on täynnä tapahtumia.

 Päätapahtuma on viikkoa ennen juhannusta vietettävät Karjalaiset Kesäjuhlat Helsingissä; ne ovat karjalaiset laulujuhlat ja liiton 70-vuotisjuhlat.