Takaisin     Takaisin etusivu

Kolumni Uutispäivä Demariin 14.10.2010

Minne menet SDP?

Edellisen kerran SDP oli eduskuntavaalien edellä oppositiossa 16 vuotta sitten. Silloin puolueen Gallup-kannatus oli noin 30 prosenttia, nyt se on noin 20. Minne ja miksi kolmasosa kannatuksesta on hävinnyt? Ei ole pelkkä sattuma, että lisäämällä SDP:n lukuihin persujen luvut, tulokseksi tulee yli 30 prosenttia.

Oppositiopolitiikka ei ole SDP:ltä luonnistunut. Hallitusvaihde on jäänyt päälle. Oppositiopolitiikka on ollut teknokraattista. Se on ollut näpertelyä. Suuret linjat ovat jääneet puuttumaan tai ainakin hämäriksi. Vaihtoehtobudjetit ovat olleet satojen tai kymmenien miljoonien siirtelyä paikasta toiseen. Sellainen olisi ollut sopivaa hallituspuolue SDP:lle, mutta oppositiopuolueen esityksenä ne ovat jääneet vaille huomiota. Puolue puhuu kapulakieltä, joka ei tavoite keskiverto suomalaista. SDP on puhunut niin monella suulla, että se, mikä on puolueen linja, on jäänyt epäselväksi.

SDP:n perusjuttu on työmiehen asia: työväestöön ja keskiluokkaan kuuluvien, palkallaan tai eläkkeellä elävien asia. Se on jäänyt julkisuudessa taka-alalle. Pinnalle ovat nousseet "edistykselliset" muotijutut, kuten ylenmääräinen viherrys, ilmastonmuutoshömppä, sukupuolineutraali avioliitto jne.

Poliittisen puolueen arvojen tulee olla pysyviä, mutta toimintamuotojen tulee muuttua ajan mukana. Nyt tuntuu, että SDP:ssä on tapahtunut päinvastoin; arvot ovat muutoksessa, mutta toimintatavat säilyvät.

Kun tulin SDP:hen 1960-luvun lopulla, meillä oli suuria innostavia tavoitteita, kuten kansanterveyslaki ja peruskoulu. Ne toteutettiin. Mitkä ovat tämän päivän suuria yhteiskunnallisia haasteita?

Niitä ovat esimerkiksi yhteiskunnan jäsenmaksun eli verojen oikeudenmukaisuus. Verotukseen tarvitaan suuria muutoksia; kaikki tulot samalle viivalle; ei erillistä verotusta pääomatuloille. Pienet tulot kokonaan verovapaaksi; vain yli 1000 euron kuukaudessa oleva osa tuloista verolle.

Toinen yhteiskunnallinen haaste on terveydenhuollon remontti. Julkinen terveydenhoito on romuttunut. On syntynyt kaksi järjestelmää: julkinen ja ns. yksityinen. Hyvä terveydenhoito on niillä, jotka ovat työterveydenhuollon piirissä tai joilla on varaa yksityiseen terveydenhoitoon. Eläkeläiset ja muut työelämän ulkopuolella olevat ovat huonossa asemassa: on jonoja, huonoa palvelua, byrokratiaa, keikkalääkäreitä. Tilanne on epäoikeudenmukainen. Pitäisi rakentaa yksi julkinen järjestelmä, jonka piirissä olisivat kaikki kansalaiset. Nyt julkisilla varoilla rahoitetaan kahta järjestelmää: julkista ja Kelan tuella ns. yksityistä sektoria.

Omassa kotikunnassani Pornaisissa SDP:n kannatus on 34,9 prosenttia. Saavutimme vaalivoiton myös viime kunnallisvaaleissa. Siihen ei tarvittu mitään erikoista, vaan tavallista, luotettavaa ja oikeudenmukaista kuntapolitiikkaa. Vaikka kunnallispolitiikka on hieman eri asia kuin valtakunnan politiikka, sosialidemokraateilla on mahdollisuus yhtä hyvään kannatukseen myös valtakunnallisesti.

Kaikki on kiinni politiikan sisällöstä ja niistä ihmisistä, joilla on valta ja vastuu päättää SDP:n linjasta. Avainsana on luottamus.

Risto Kuisma
kansanedustaja
SDP-Uusimaa