Takaisin     Takaisin etusivu

Alustus Karmel-yhdistys ry 24.1.2012 klo 18 Helsingissä

"Israelin Ystävävyys koetuksella - vai onko ?"

Tunnen ja olen tuntenut vuosikymmeniä myötätuntoa Israelia kohtaan. Yhtenä syynä lienee luontainen taipumus asettua puolustamaan väärin kohdeltua ja alakynnessä olevaa.

Suomi on pieni maa ja olemme pienen maan kansalaisia, joten meillä pitäisi olla ja on edellytyksiä ymmärtää pienten kansojen ongelmia.

Pienet maat saavat harvoin oikeudenmukaista kohtelua. Suomen historia on tästä esimerkki. Nyt meillä menee hyvin samoin kuin toisella pienellä maalla; Virolla. Historian valossa Suomen, Viron ja Israelin itsenäisyys on uusi, vielä lyhytaikainen ilmiö. Omaa itsenäistä valtiota ei myöskään synnytetä eikä ole synnytetty ole synnytetty helpolla.

Israel on demokraattisesti hallittu valtio. Israel on myös oikeusvaltio. Siellä on periaatteiltaan samanlainen läntinen demokraattinen yhteiskunta kuin meillä Suomessa. Israel valtiona ja kansalaisyhteiskuntana on poikkeus Lähi-Idässä. Arabivaltiot eivät ole oikeusvaltioita. Arabiamaiden kuohunta, niiin sanottu arabikevät, kertoo tyytymättömyydestä yksinvaltaan. Mikä on kuohunnan tulos, on täysin epäselvää. Vaikka toivomme hyvää, voi lopputulos olla pahimmassa tapauksessa huono; siirtymistä ojasta allikkoon.

Israel on kooltaan vain sadasosa arabimaista. Historiallisesti juutalaisilla on oikeus Israelin valtion alueeseen. Tämä oikeus vahvistettiin kansainvälisesti ja oikeudellisesti jo viime vuosisadan alussa.

Israelin todellinen vastapuoli eivät ole palestiinalaiset, vaan arabivaltiot. Palestiinalaislla ei ole ollut koskaan itsenäistä valtiota ja heidän asemansa erillisenä kansana on kyseenalainen.

Arabimaat ovat pitäneet yllä tilannetta, jossa jo kolme sukupolvea palestiinalaisia on syntynyt ja kasvanut pakolaisleireissä. Palestiinalaiset on karkoitettu vuosikymmenien aikana milloin mistäkin arabimaasta. Ei ihme, että heidän keskuudessaan elää syvä katkeruus. Arabimaat ovat ylläpitäneet Lähi-Idän kriisiä. Niiden öljyvarat ovat osaltaan mahdollistaneet tilanteen jatkumisen. Öljy on hiljentänyt monta kriittistä tahoa länsimaissa ja muualla.

Israelin olemassaolo on nojannut maailmanlaajuisen juutalaisyhteisön tukeen. Tuo yhteisö on vaikuttanut merkittävästi erityisesti Yhdysvaltojen politiikkaan. Toisaalta juutalaisvastaisuus , antisemitismi, on toiminut Israelia vastaan. Juutalaisvastaisuus on vieläkin yllättävän yleistä. Juutalaisvastaisuutta ei yleisesti ottaen tuomita yhtä yleisesti kuin muuta rasismia.

Kun juutalaiset ovat kunnostautuneet tieteessä ja taiteessa paljon ennemmän kuin heidän lukumääränsä edellyttäisi, on se synnyttänyt kateutta. Kun talouselämässä juutalaisten menestys on ollut samalla tavoin poikkeuksellista, on sekin aiheuttanut kateutta ja kaunaa. Kun katsoo esimerkiksi Nobel-palkittujen luetteloita, on juutalaisten panos silmiinpistävän suuri.

Lähi-idässä on tehty uskonnon varjolla hirvittäviä tekoja. Itsemurha-iskut ovat pahinta. Ne ovat vastoin kaikkea ihmisarvoa. Ihmisellä ei voi olla mitään hyväksyttävää syytä surmata kanssaihmistä itsemurhaiskulla. Mikään todellinen uskonto ei voi vaatia eikä oikeuttaa itsemurhaiskuja. Siitä huolimatta itsemurhaiskuja on jollain tasolla ymmärretty.

EU:n on tukenut voimakkaasti palestiinalaishallintoa. Se on ollut virhe. EU, Suomi siinä mukana, on ollut palestiinalaishallinnon tärkeä rahoittaja. EU:n rahat ovat menneet suurelta osin hukkaan. Rahoja on mennyt myös korruptioon. Palestiinalaishallinto on maksanut kassastaan muun muassa itsemurhaiskujen tekijöiden omaisille rahapalkkioita.

Lähi-idän kriisi olisi saatava loppumaan. Vuosikymmeniä jatkunut väkivallan ja koston kierre olisi katkaistava. Tähän asti ratkaisu on osoittautunut mahdottomaksi. Palestiinalaishallinnon uusi hanke päästä YK:n täysivaltaiseksi jäseneksi ei auta kriisin ratkaisua.

EU:n Lähi-Idän politiikka ei ole liennyttänyt kriisiä ; pikemminkin se on palestiinalaishallintoa suosivana pitkittänyt tilannetta. Ratkaisua on haettava YK:n puitteissa. Tässä prosessissa arabivaltioilla on ratkaiseva osa. EU:n tulisi tukea YK:n toimia eikä sooloilla omalla politiikallaan.

Omalla myötätunnollani Israelia ja juutalaisia kohtaan on luonnollisesti juurensa Raamatussa .

Äitini kuului Böhmin sukuun. Suvun esi-isä tuli sukututkimuksen mukaan Saksasta. Perimätiedon mukaan esi-isä Böhm oli juutalainen, joten minussa saattaa virrata pisara juutalaista verta.

Olen ollut Israelin ystävä vuosikymmeniä; jo lapsesta asti. Siihen on osaltaan vaikuttanut historian harrastukseni. Jos olisin voinut käydä kouluni normaalisti, olisin opiskellut yliopistossa historiaa.

Olen itsekkin juureton; Evakon lapsi, jonka vuosisataiset juuret jäivät Karjalaan, Viipuriin, Sortavalaan, Muolaaseen.

Eduskuntavuosina olin Israel - ystävyysryhmän pitkäaikainen, aktiivinen jäsen. Olin myös Israel yhtävyysryhmän varapuheenjohtaja. Vierailin kaksi kertaa Israelin valtion ja sen parlamentin, knesetin, kutsusta maassa. Tutustuin maahan ja sen politiikkaan ja myös sen kansalaisiin.

En ole suinkaan ensimmäinen sosialidemokraattinen politikko ja kansanedustaja, joka on Israelin ystävä. K. A Fagerholm ja Arvo Salo olivat tunnettuja vasemmistolaisia politikkoja, kansanedustajia ja tunnettuja Israelin ystäviä.

Israelissa on ollut voimakas ammattiyhdistysliike: Histadrut. Se oli synnyttämässä ainutlaatuista kibbutsiliikettä. Viime aikoina ammattiyhdistysliikkeen ja kibbutsien merkitys on vähentynyt. Israelin työväenpuolue oli maan valtapuolue valtion ensimmäiset vuosikymmenet. Juutalaisten voimakas muuttoliike Itä- Euroopasta ja Euroopan ulkopuolelta on muuttanut maan poliittisia voimasuhteita.

Toimiessani ammattiyhdistysjohtajana tutustuin vuonna 1978 Englannissa maan suurimman ammattiliiton kansainväliseen sihteeriin; Eli Marxiin. Hän oli nuoruudessaan paennut Hitlerin vainoja Saksasta Englantiin. Eli Marx oli ennen ammattiyhdistysuraa palvellut Englannin ulkoasiainhallinnossa mm Israelissa. Meistä tuli perhetuttuja, hän vieraili lomallaan Suomessa perheemme vieraana. Elin vaimo oli Unkarin juutalaisia. Hän oli pelastunut keskitysleiriltä ja tutustunut Eli Marxiin Israelissa.