Takaisin     Takaisin etusivu

Risto Kuisma, puhe Kuusankoski-Seuran Vappusoitossa, 1.5.2014 klo 09.30

 

Hyvät kuulijat, arvoisat kuusaalaiset,

Vappua sanotaan ylioppilaiden ja työväenliikkeen juhlaksi. Olen puhunut vuosikymmenten varrella kymmenissä työväenliikeen vappujuhlissa; mutta nyt en puhu politiikkaa, vaan puhun siitä, mitä kotiseutu on minulle merkinnyt ja merkitsee.

Kun olen karjalaisen evakkoperheen lapsi, kotiseutu ei ole minulle itsestäänselvä käsite. Isäni suku on elänyt satoja vuosia Muolaassa ja Viipurissa, jossa isäni syntyi. Äitini suku; Arposet, on samoin elänyt satoja vuosia menetetyssä Karjalassa; Sortavalassa. Itse synnyin Savonlinnassa, jossa vanhempani kohtasivat ja menivät naimisiin.

Nuorena miehenä, 18 vuotiaana, tulin 1965 Saimaan kanavan rakennustyömaan kautta Pohjois-Kymenlaaksoon, jonne isäni suku oli Viipurista siirtynyt. Asuin Valkealassa, Kouvolassa ja Kuusankoskella.

Kuusankoskesta tuli minulle tärkeä paikka: Löysin Kuusankoskelta vaimon ja työpaikan. Olin Kymi-yhtiön palveluksessa 1968-74. Tehtaan portilla luin ensin ylioppilaaksi ja sitten juristiksi.

Olin myös työpaikkani luottamusmies.

Asuimme Kuusankoskella lyhyen aikaa appivanhempien luona ennenkuin muutimme Kouvolaan.

Olin Kouvolassa mm kaupunginhallituksen jäsen ja työväenyhdistyksen puheenjohtaja. Toimin aktiivisesti sekä Kouvolassa että Kuusankoskella yhteiskunnallisissa asioissa. Jo silloin 1970-luvulla yritettiin Kouvolan, Kuusankosken ja Valkealan liitosta. Olin mukana neuvotteluissa.

Kun valmistuin juristiksi menin ammattiyhdistysliikkeen palvelukseen ja muutimme 1975 työn perässä Helsinkiin. Viimeiset vajaat parikymmentä vuotta olemme asuneet Pornaisissa, maaseudulla lähellä Helsinkiä. Siellä olen toiminut mm kunnnanhallituksen puheenjohtajana.

Olen aina ollut kulloisenkin kotiseutuni aktiivinen asukas.

Vakituisten asuinpakkakuntien ohella Virolahti, jossa meillä on ollut mökki yli 30 vuotta, on tärkeä paikkakunta. Myös Kuusankoski on vuosikymmenet ollut ja on edelleen tärkeä paikka; iäkkäät appivanhemmat asuvat edelleen Melkunmäellä.

Olen aina ollut kiinnostunut omasta kotipaikkakunnastani. Historian harrastajana olen halunnut selvittää itselleni myös paikkakunnan menneet vaiheet.

Mikä sitten on minun kotiseutuni ? Onko evakolla kotiseutua ? Onko kotiseutuni menetetyssä Karjalassa, vai onko se Savonlinnassa, jossa synnyin, tai Kouvolassa tai Kuusankoskella, jossa perustin perheen. Miten Helsinki tai Pornainen ?

Olen tuntenut ajoittain itseni juurettomaksi. Tämä johti minut Karjalan Liittoon ja sen johtotehtäviin ja nyttemmin liiton kunniajäseneksi. Olen monesti todennut karjalaisille puhuessani, että Karjalan Liitto on evakoille eränlainen kotiseudun korvike.

Eikö ihmisellä voi olla monta kotiseutua, kuten minulla; Savonlinna, jossa joka kesä tapaan lapsuuden ystäviä, nuoruuteni Kuusankoski – Kouvola, nykyinen kotipaikka Pornainen tai Virolahti, jossa viime vuosina olen viettänyt eniten aikaani.

Mikä tekee kotiseudun meille tärkeäksi ? Ihmiset; ystävät, tuttavat, sukulaiset. Yhteiset kokemukset.Tutut paikat, tutut tuoksut, tuttu puhetapa.

Nykyinen Kouvola -niminen suurkunta ei ole, ainakaan vielä, yhtenäinen kotiseutu. Kouvola, Kuusankoski, Valkeala, Jaala ja muut entiset kunnat ja paikkakunnat ovat omia kotiseutujaan.

Ainakin vielä ja toivottavasti vielä pitkään.

Kuusankoski on minun silmin hyvin ainutlaatuinen tehdasyhteiskunta. Kun tulin tänne 1960-luvulla, tuntui kuin olisin tullut toiseen maailmaan. Olen oppinut vuosikymmenten varrella pitämään Kuusankoskesta.

Mikäli vaimoni toive toteutuu, kuten luulen, minusta ja meistä tulee vielä ennenpitkää jälleen kuusalaisia.

Hyvät kuulijat,

Iloista vappua, hyvää kevättä ja myötätuulta niin Kuusankoskelle kuin kaikille kuusalaisille!