Takaisin     Takaisin etusivu

Risto Kuisma, juhlapuhe Säkkijärvijuhlassa Kouvolassa 8.6.2014

Arvoisat säkkijärveläiset, hyvät karjalaiset, kunnioitettu juhlaväki

Karjalaisuus on tärkeä osa minua ja omaa elämääni.
Luulen että tämä pätee kaikkiin karjalaisiin.

Itse olen toisen polven siirtokarjalainen. Synnyin heti sodanjälkeen Savonlinnassa, jossa isäni ja äitini kohtasivat. Isäni suku siirtyi sieltä pääosin Kouvolaan, jonne minunkin perheeni muutti 1960-luvulla.

Asuin 1960- ja 1970-luvulla täällä Pohjois-Kymenlaaksossa; Valkealassa,Kuusankoskella ja Kouvolassa.

Meillä on ollut jo yli kolmekymmentä vuotta mökki Virolahdella, näköetäisyydellä pakkoluovutetusta Karjalasta.
Viimevuosina olemme viettäneet suurimman osan ajasta siellä Pyterlahden Heponiemessä.
Säkkijärvi on tullut tutuksi, onhan Virolahti Säkkijärven naapurikunta, jolla on ollut ja on paljon siteitä Säkkijärvelle.

Isäni on Viipurista ja äitini, omaa sukuaan Arponen,
Sortavalasta.Omat tutkitut sukujuureni johtavat 1600-luvun alkuun talonpoika Mats Kuismaan, joka asui Muolaan Telkkälän kylässä. Sekä Kuismat että Arposet ovat eläneet satoja vuosia menetetyssä Karjalassa.

Aluksi, lähes 74 vuotta sitten, Karjalan Liitosta muodostettiin jonkinlaista virallista siirtokarjalaisten yhteisöä. Liitosta tuli kuitenkin jo alkuvaiheessa enintään puolivirallinen järjestö ja myöhemmin kaikkien karjalaisten ja Karjalasta kiinnostuneiden
kansalaisjärjestö.

Sodan seurauksena kotikonnuiltaan joutui lähtemään
yli 400 000 suomalaista. Evakoita ja heidän jälkeläisiään on nyt Suomessa noin miljoona; siis joka viides suomalainen.

Karjalan Liiton synnytti polttava tarve valvoa kotinsa menettäneiden siirtokarjalaisten etuja asutus- ja korvauskysymyksissä. Liitto syntyi konkreettiseen tarpeeseen. Karjalaiset halusivat olla mukana itse
päättämässä omista asioistaan. Karjalan Liitto oli ja on edelleen karjalaisten etujärjestö.

Valtioneuvos Johannes Virolainen määritteli liiton "itsenäisten ja itsepäisten karjalaisten taistelujärjestöksi". Siirtolaisten asiat olivat suuria yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä. Ne eivät ratkenneet ilman poliittisia ja muita kiistoja. Siirtoväen asuttaminen, menetetyn omaisuuden korvaaminen sekä tasapuolinen kohtelua
työmarkkinoilla olivat suuria ratkaisuja, joille pohja luotiin eduskunnan säätämillä laeilla.

Karjalan Liiton perustajat näkivät välttämättömäksi, että liiton johdossa on kattava edustus paitsi alueellisesti niin myös poliittisesti. Tätä linjaa on jatkettu tähän päivään asti. Liitto on halunnut olla kaikkien karjalaisten liitto heidän poliittisesta kannastaan riippumatta. Tämä laaja poliittinen edustus on myös auttanut liiton työtä: liittoa on kuunneltu ja sillä on ollut valmiit vaikutuskanavat eduskuntaan,hallitukseen ja maan ylimpään poliittiseen
johtoon.

Kun Suomi tuli 1960-luvulle, karjalaisen siirtoväen taloudellista asemaa koskevat kysymykset oli ratkaistu. Siirtoväki oli alkanut sopeutua uusille kotiseuduilleen tasavertaisina asukkaina.

Vaikka karjalaiset ovat sopeutuneet hyvin uusille asuinseuduilleen, kaipuu kotiseudulle elää.

Karjalaiset evakot, siirtolaiset, ovat osa toisen maailmansodan pakolaisten suurta joukkoa.
Pakolaisuus jättää jälkensä myös seuraaviin sukupolviin.

Meillä omassa lapsuudenkodissani ei menetystä kotiseudusta eikä sodasta juurikaan puhuttu.
Se oli liian arka ja kipeä asia.Sodasta ja evakosta ei oikein koskaan toivuttu.

Kotiseuden menettäminen merkitsee juurien menettämistä. Juurettomuus on pakolaisen, evakon ja siirtolaisen kohtalo. Usein tuo juurettomuus on piilossa alitajunnassa.

Karjalaisten oman järjästön Karjalan liiton toimintapiiri on laajentunut. Karjalan Liitto on nyt kaiken karjalaisuuden keskusjärjestö, kun se alun alkaen oli vain
siirtokarjalaisten järjestö. Liiton jäsenpiiriin kuuluvat rajan tälle puolen jääneet pohjoiskarjalaiset, eteläkarjalaiset ja myös ne karjalaisuudesta ja Karjalasta kiinnostuneet, joilla ei ole karjalaisia sukujuuria.

Karjalan Liitolla on sääntöjensä mukaan kaksi päätarkoitusta: karjalaisen kulttuurin vaaliminen ja Karjalan kysymys. Karjalan kysymyksellä tarkoitetaan menetetyn Karjalan palauttamista. Karjalaisten
piirissä ja myös Karjalan Liitossa käydään ajoittain
keskustelua siitä, onko liitto kulttuurijärjestö vai palautusjärjestö. Karjalan Liittoa ei ole kumpaakaan, vaan se on molempia; sekä karjalaisen kulttuurin vaalija että Karjalan kysymyksen esilläpitäjä.

Nämä tavoitteet eivät  ole vastakkaisia eivätkä toisiaan poissulkevia. Luonnollisesti osa jäsenistöstä on kiinnostunut vain kulttuurista ja osa enemmän Karjala - kysymyksestä.

Jos unelmaa Karjalan palauttamisesta ei olisi, ei olisi luultavasti elinvoimaista Karjalan liittoa; ei ainakaan merkittävää. Menetetty Karjala on se konkreettinen kohde, joka on antanut ja antaa myös karjalaiselle kulttuurille elinvoiman. Tämä on itsestään selvää, kun
ajattelee, onko muilla heimoilla sellaisia joukkojärjestöjä, kuten karjalaisilla on. Muut heimot elävät kotiseuduillaan, meillä karjalaisilla ei ole sitä mahdollisuutta. Meille Karjalan Liitto on myös menetetyn kotiseudun korvike. Karjalassa ovat myös toisen ja kolmannen polven karjalaisten evakkojen juuret. Kaipuu juurille, kotiin, on tänään voimakas karjalaisen heimon yhdistäjä.

Sodan jälkeen ja Neuvostoliiton aikana Karjalan palautus oli niin arka asia, ettei Karjalan Liitto tohtinut puhua siitä oikealla nimellä, vaan käytti termiä Karjalan kysymys.

Tässä ajassa karjalaisuus,karelianismi, kiinnostaa.
Suomalaisuuden juuret ovat Karjalassa; muun
muassa Kalevalan runot on kerätty pääosin Karjalasta.

Uskon, ettei mikään vääryys voi jäädä ikuiseksi. Pitemmän päälle oikeus voittaa. Siihen voi tosin kulua aikaa enemmän kuin yhden sukupolven verran:
Mutta vielä kerran, jos Luoja suo, kotiseutumme, menetetty Karjala, on osa Suomea.

Hyvät kuulijat

Karjalaiset ovat antaneet valtavan aineellisen ja henkisen pääoman yhteisen isänmaamme, Suomen, kehitykseen. Vaikka Karjalan menetys oli suuri onnettomuus Suomelle, oli se samalla voimakas piristysruiske monille paikkakunnille, muun muassa Kouvolalle, ja monille alueille Suomessa.

Evakot ja heidän jälkeläisensä ovat tehneet suuren työn uusien kotiseutujensa taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa.

Kun Karjala oli jalokivi Suomen maakuntien joukossa ja Viipuri maan toiseksi suurin ja kansainvälisin kaupunki; ei ole ihmeellistä, että karjalaiset ovat pystyneet uusilla kotiseuduillaan nostamaan nämä paikkakunnat
uuteen kukoistukseen.

Hyvät Säkkijärveläiset

Te olette olleet hyvin aktiivisiä toimijoita.Olette tehneet paljon töitä karjalaisuuden ja karjalaisen kulttuurin hyväksi vuosikymmenten mittaan.

Toivotan teille edelleen mitä parhainta menestystä toiminnassanne.