Takaisin     Takaisin etusivu

Risto Kuisma, Karjalan liiton kunniajäsen, juhlapuhe Kuukauppi, Rupola, Jaakonsaari "Kylätoiminnnan 25-vuotisjuhlassa" Riihimäellä 17.10.2015 klo 13

Arvoisat kuulijat, hyvät karjalaiset

Oli mukava ja mielenkiintoinen kokemus lukea viime kesänä Kuukaupista ja sen naapurikylistä julkaistu kirja. Minulle selvisi se, mitä tuo eksoottiselta kuulostanut, mutta tuttu nimi, Kuukauppi, merkitsee. Kyläkirja toi mieleen elävästi ne kylät,joissa olen itse asunut ja elänyt. Kirja toi mieleen myös ne asiat ja muistot menetetystä Karjalasta, jotka minulle ovat kertoneet vanhempani, isovanhempani ja lukuisat karjalaiset ystävät.

Perheelläni on ollut yli kolmekymmentä vuotta kakkosasunto rajan halkaisemassa kunnassa: Virolahdella; Pyterlahden kylässä. Näköyhteydessä, lahden vastarannalla, ovat pakkoluovutetut Paation ja Pitkäpaaden kylät. Sieltä siirtyneet kalastajat ja heidän jälkeläisensä ovat naapureitani.

Olen asunut melkein koko elämäni kylässä tai oikeammin kylissä. Kyläyhteisössä olen viihtynyt paremmin kuin kaupungeissa. Lapsuuteni vietin pääosin silloisen Säämingin, nykyisen Savonlinnan, Kallislahden kylässä. Kallislahdessa me poismuuttajat ja kylässä vielä asuvat kokoonumme joka kesä. Perinne on kestänyt jo yli vuosikymmenen ajan. Nykyisessä asuinpaikassani, Pornaisten Laukkoskella, on vilkasta kylätoimintaa, jossa olen ollut mukana. Myös Virolahden Pyterlahden kylä on tunnettu vilkkaasta kylätoiminnasta.

----

Karjalaisuus on ollut - ja on - tärkeä osa minua. Karjalaisuus on muovannut minua ja elämääni. Luulen, että tämä pätee kaikkiin karjalaisiin. Kaipuu juurille ja rakkaus menettettyyn kotiseutuun on voimakas side.

Olen toisen polven siirtokarjalainen. Synnyin heti jatkosodan jälkeen Savonlinnassa,jossa isäni ja äitini kohtasivat.

Isäni on Viipurista ja äitini, omaa sukuaan Arponen,Sortavalan maalaiskunnasta. Omat tutkitut sukujuureni johtavat 1600-luvun alkuun talonpoika Mats Kuismaan, joka asui Muolaan Telkkälän kylässä. Sekä Kuismat että Arposet ovat eläneet satoja vuosia menetetyssä Karjalassa.

----

Sodan ja Moskovan rauhansopimuksen seurauksena kotiseutunsa menetti yli 400 000 karjalaista. Evakoita ja heidän jälkeläisiään on Suomessa nyt yli miljoona.

Karjalaisten yhdysssiteen, Karjalan Liiton, synnytti polttava tarve valvoa kotinsa menettäneiden siirtokarjalaisten etuja asutus- ja korvauskysymyksissä. Liitto syntyi konkreettiseen tarpeeseen. Karjalaiset halusivat olla mukana itse päättämässä omista asioistaan. Karjalan Liitto oli ja on edelleen karjalaisten etujärjestö.

Valtioneuvos Johannes Virolainen määritteli liiton "itsenäisten ja itsepäisten karjalaisten taistelujärjestöksi". Siirtolaisten asiat olivat suuria yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä. Ne eivät ratkenneet ilman poliittisia ja muita kiistoja. Siirtoväen asuttaminen, menetetyn omaisuuden korvaaminen sekä tasapuolinen kohtelua työmarkkinoilla olivat suuria ratkaisuja, joille pohja luotiin eduskunnan säätämillä laeilla.

Kun Suomi tuli 1960-luvulle, karjalaisen siirtoväen taloudellista asemaa koskevat kysymykset oli ratkaistu. Siirtoväki oli alkanut sopeutua uusille kotiseuduilleen tasavertaisina asukkaina. Siitä huolimatta kaipuu menetetylle kotiseudulle elää edelleen.

Karjalaiset evakot, siirtolaiset, ovat osa toisen maailmansodan pakolaisten suurta joukkoa. Pakolaisuus jättää jälkensä myös seuraaviin sukupolviin.

Ei ole oikein, että karjalaisia evakkoja verrataan ja samaistetaan tämän päivän keskusteluissa nykyisiin turvapaikanhakijoihin. Karjalaiset ovat ja olivat suomalaisia, heidät evakuoitiin jäljelle jääneeseen Suomeen valtion määräyksellä. Tosin tuskin heistä kukaan heistä olisi jäänyt vieraan vallan alle, vaikka ei olisi ollut pakkoa jättää kotiseutua. Karjalaiset tekivät sodissa enemmän kuin oman osansa siinä, ettei koko Suomi joutunut osaksi Neuvostoliittoa.

Omassa lapsuudenkodissani ei menetystä kotiseudusta eikä sodasta juurikaan puhuttu. Se oli liian arka ja kipeä asia. Sodasta ja evakosta ei oikein koskaan toivuttu.

Kotiseudun menettäminen merkitsee juurien menettämistä. Juurettomuus on pakolaisen, evakon ja siirtolaisen kohtalo. Usein tuo juurettomuus on piilossa alitajunnassa.

---

Karjalaisten oman järjestön Karjalan liiton toimintapiiri on vuosikymmenien mittaan laajentunut. Karjalan Liitto on nyt kaiken karjalaisuuden keskusjärjestö, kun se alun alkaen oli vain siirtokarjalaisten yhteisö. Liiton jäsenpiiriin kuuluvat rajan tälle puolen jääneet pohjoiskarjalaiset, eteläkarjalaiset ja myös ne karjalaisuudesta ja Karjalasta kiinnostuneet, joilla ei ole karjalaisia sukujuuria.

Karjalan Liitolla on sääntöjensä mukaan kaksi päätarkoitusta: karjalaisen kulttuurin vaaliminen ja Karjalan kysymys. Karjalan kysymyksellä tarkoitetaan menetetyn Karjalan palauttamista. Karjalaisten piirissä ja myös Karjalan Liitossa käydään ajoittain keskustelua siitä, onko liitto kulttuurijärjestö vai palautusjärjestö. Karjalan Liittoa ei ole kumpaakaan, vaan se on molempia; sekä karjalaisen kulttuurin vaalija että Karjalan kysymyksen esilläpitäjä.

Nämä tavoitteet eivät ole vastakkaisia eivätkä toisiaan poissulkevia. Luonnollisesti osa jäsenistöstä on kiinnostunut vain kulttuurista ja osa enemmän Karjala-kysymyksestä.

-----

Jos unelmaa Karjalan palauttamisesta ei olisi, ei olisi luultavasti elinvoimaista Karjalan liittoa; ei ainakaan merkittävää. Menetetty Karjala on se konkreettinen kohde, joka on antanut ja antaa myös karjalaiselle kulttuurille elinvoiman.

Tämä on itsestään selvää, kun ajattelee, onko muilla Suomen heimoilla sellaisia joukkojärjestöjä, kuten karjalaisilla on. Muut heimot elävät kotiseuduillaan, meillä karjalaisilla ei ole sitä mahdollisuutta. Meille Karjalan Liitto on myös menetetyn kotiseudun korvike. Karjalassa ovat myös toisen ja kolmannen polven karjalaisten evakkojen juuret. Kaipuu juurille, kotiin, on tänään voimakas karjalaisen heimon yhdistäjä.

Sodan jälkeen ja Neuvostoliiton aikana Karjalan palautus oli niin arka asia, ettei Karjalan Liitto tohtinut puhua siitä oikealla nimellä, vaan käytti termiä Karjalan kysymys.

-----

Uskon, ettei mikään vääryys voi jäädä ikuiseksi. Pitemmän päälle oikeus voittaa. Siihen voi tosin kulua aikaa enemmän kuin yhden sukupolven verran:

Mutta vielä kerran, jos Luoja suo, kotiseutumme, menetetty Karjala, on osa Suomea.

Hyvät kuulijat

Karjalaiset ovat antaneet valtavan aineellisen ja henkisen pääoman yhteisen isänmaamme, Suomen, kehitykseen. Vaikka Karjalan menetys oli suuri onnettomuus Suomelle, oli se samalla voimakas piristysruiske monille paikkakunnille ja monille alueille Suomessa.

Evakot ja heidän jälkeläisensä ovat tehneet suuren työn uusien kotiseutujensa taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa.

Kun Karjala oli jalokivi Suomen maakuntien joukossa ja Viipuri maan toiseksi suurin ja kansainvälisin kaupunki; ei ole ihmeellistä, että karjalaiset ovat pystyneet uusilla kotiseuduillaan nostamaan nämä paikkakunnat uuteen kukoistukseen.

Hyvät karjalaiset

Onnittelen teitä menestyksekkäästä karjalaisesta kylätoiminnasta ja karjalaisen perinteen ja historian vaalimisesta ja toivotan teille edelleen mitä parhainta menestystä arvokkaassa työssänne.