Takaisin     Takaisin etusivu

Risto Kuisma, OTK, Karjalan liiton kunniajäsen, juhlapuhe Kuusankosken Karjalaisten 70-vuotisjuhlassa Kuusankoskella 2.10.2016 klo 13

Arvoisat kuusaalaiset, hyvät karjalaiset, kunnioitettu juhlaväki

Karjalaisuus on tärkeä osa minua ja omaa elämääni.
Luulen, että tämä pätee kaikkiin karjalaisiin.

Mikä on minun suhteeni karjalaisuuteen ? Missä ovat omat karjalaiset juureni ?

Olen toisen polven siirtokarjalainen. Synnyin heti sodanjälkeen  Savonlinnassa, jossa isäni ja äitini kohtasivat. Äitini, omaa sukua Arponen, tuli perheensä mukana Sortavalasta. Isäni syntyi Viipurissa ja tuli Savonlinnaan, jossa isoisän joukko-osasto kotiutettin sodan jälkeen. Isän suku siirtyi Savonlinnasta evakkoon Kouvolaan, jonne myös oma lapsuudenperheeni muutti 1960-luvulla.

Asuin ja tein töitä 1960- ja 1970-luvulla täällä Pohjois-Kymenlaaksossa; nykyisen Kouvolan alueella, Valkealassa, Kuusankoskella ja Kouvolassa. Olin Kymiyhtiön töissä Kuusankosken tehtailla 1960-luvun lopussa
ja 1970 alkupuolella.

Viime vuoden lopulla palasimme vaimoni kanssa Kuusankoskelle asumaan vaimon kotitaloon, jossa asuimme jo 1960- luvun lopulla
avioliittomme ensimmäiset kuukaudet. Appeni oli myös evakko, hän syntyi Harlussa ja hänen isänsä oli työssä Kymi-Yhtiössä ja sai sitten evakkona työpaikan Kuusankoskelta.

Meillä on ollut yli kolmekymmentä vuotta mökki Virolahdella, näköetäisyydellä pakkoluovutetusta Karjalasta. Naapurinamme ovat lahden vastarannalta, Paatiosta ja Pitkäpaadesta, evakkoon lähteneet kalastajat ja heidän jälkeläisensä. Viime vuosina olemme asuneet suuren osan ajasta mökillä Virolahden Pyterlahdessa.

Omat tutkitut sukujuureni johtavat 1600-luvun alkuun talonpoika Mats Kuismaan, joka asui Muolaan Telkkälän kylässä. Sekä Kuismat että Arposet ovat eläneet satoja vuosia menetetyssä Karjalassa.

--------

Aluksi, lähes 75 vuotta sitten, Karjalan Liitosta muodostettiin virallista siirtokarjalaisten yhteisöä. Liitosta tuli kuitenkin, jo alkuvaiheessa, enintään puolivirallinen järjestö ja myöhemmin kaikkien karjalaisten ja Karjalasta kiinnostuneiden kansalaisjärjestö.

Sotien seurauksena kotikonnuiltaan joutui lähtemään yli 400 000 suomalaista. Evakoita ja heidän jälkeläisiään on nyt Suomessa noin miljoona; siis joka viides suomalainen.

Karjalan Liiton synnytti polttava tarve valvoa kotinsa menettäneiden siirtokarjalaisten etuja asutus- ja korvauskysymyksissä. Liitto syntyi konkreettiseen tarpeeseen. Karjalaiset halusivat olla mukana itse päättämässä omista asioistaan. Karjalan Liitto oli ja on edelleen karjalaisten etujärjestö.

Valtioneuvos Johannes Virolainen määritteli liiton "itsenäisten ja itsepäisten karjalaisten taistelujärjestöksi". Siirtolaisten asiat olivat suuria yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä. Ne eivät ratkenneet ilman poliittisia ja muita kiistoja. Siirtoväen asuttaminen, menetetyn omaisuuden korvaaminen sekä tasapuolinen kohtelua työmarkkinoilla olivat suuria ratkaisuja, joille pohja luotiin eduskunnan säätämillä laeilla.

Karjalan Liiton perustajat näkivät välttämättömäksi, että liiton johdossa on kattava edustus paitsi alueellisesti niin myös poliittisesti. Tätä linjaa on jatkettu tähän päivään asti. Liitto on halunnut olla kaikkien karjalaisten liitto heidän poliittisesta tai muista mielipiteistä riippumatta. Tämä laaja poliittinen edustus on myös auttanut liiton työtä: liittoa on kuunneltu ja sillä on ollut valmiit vaikutuskanavat eduskuntaan,hallitukseen ja maan ylimpään poliittiseen johtoon.

Kun Suomi tuli 1960-luvulle, karjalaisen siirtoväen taloudellista asemaa koskevat kysymykset oli ratkaistu. Siirtoväki oli alkanut sopeutua uusille kotiseuduilleen tasavertaisina asukkaina.

Vaikka karjalaiset ovat sopeutuneet hyvin uusille asuinseuduilleen,  kaipuu kotiseudulle elää.

--------

Karjalaiset evakot, siirtolaiset, ovat osa sitä toisen maailmansodan suurta joukkoa, joka joutui jättämään kotiseutunsa.

Karjalaiset siirtyivät oman maan sisällä eikä heitä ja heidän asemaansa voi verrata nykyisiin turvapaikanhakijoihin. Kun pääosa Karjalasta ja eräät muut alueet, olio Suomen valtion luovutettava Neuvostoliitolle, viranomaiset evakoivat väestön ja siirsivät sen jäljelle jääneelle valtakunnan alueelle.
Rauhansopimuksen perusteella pakkoluovutettavat alueet oli tyhjennettävä väestöstä.

Tuskin kukaan olisi jäänyt vieraan vallan alamaiseksi, vaikka ei olisi ollut pakko lähteä.

Karjalaiset antoivat sodassa isänmaan ja itsenäisyyden puolustamisessa Suomen eri heimoista suhteellisesti suurimman panoksen. Ilman karjalaisten ponnistuksia koko Suomi olisi voinut joutua osaksi Neuvostoliittoa.

---------------

Kotiseudun menettäminen jättää jälkensä myös seuraaviin sukupolviin.
Omassa lapsuudenkodissani ei menetystä kotiseudusta eikä sodasta juurikaan puhuttu.
Se oli liian arka ja kipeä asia. Sodasta ja evakosta ei oikein koskaan toivuttu.

Kotiseudun menettäminen merkitsee juurien menettämistä. Juurettomuus on pakolaisen, evakon ja siirtolaisen kohtalo. Usein tuo juurettomuus on piilossa alitajunnassa.

---------

Karjalaisten omalla järjestöllä, Karjalan Liitolla, on sääntöjensä mukaan kaksi päätarkoitusta:
karjalaisen kulttuurin vaaliminen ja Karjalan kysymys. Karjalan kysymyksellä tarkoitetaan menetetyn Karjalan palauttamista. Karjalaisten piirissä ja myös Karjalan Liitossa käydään ajoittain keskustelua siitä, onko liitto kulttuurijärjestö vai palautusjärjestö.

Karjalan Liittoa ei ole kumpaakaan, vaan se on molempia; sekä karjalaisen kulttuurin vaalija että Karjalan kysymyksen esilläpitäjä.

Nämä tavoitteet eivät ole vastakkaisia eivätkä toisiaan poissulkevia. Luonnollisesti osa jäsenistöstä on kiinnostunut vain kulttuurista ja osa enemmän Karjala - kysymyksestä.

Jos unelmaa Karjalan palauttamisesta ei olisi, ei olisi luultavasti elinvoimaista Karjalan liittoa; ei ainakaan merkittävää. Menetetty Karjala on se konkreettinen kohde, joka on antanut ja antaa myös karjalaiselle kulttuurille elinvoiman. Tämä on itsestään selvää, kun ajattelee, onko muilla heimoilla sellaisia joukkojärjestöjä, kuten karjalaisilla on.

Muut heimot elävät kotiseuduillaan, meillä karjalaisilla ei ole sitä mahdollisuutta. Meille Karjalan Liitto on myös menetetyn kotiseudun korvike. Karjalassa ovat myös toisen ja kolmannen polven karjalaisten evakkojen juuret. Kaipuu juurille, kotiin, on tänään voimakas karjalaisen heimon yhdistäjä.

Sodan jälkeen ja Neuvostoliiton aikana Karjalan palautus oli niin arka asia, ettei Karjalan Liitto tohtinut puhua siitä oikealla nimellä, vaan käytti termiä Karjalan kysymys.

Suomalaisuuden juuret ovat Karjalassa; muun muassa Kalevalan runot on kerätty pääosin Karjalasta.

Uskon, ettei mikään vääryys voi jäädä ikuiseksi. Pitemmän päälle oikeus voittaa. Siihen voi tosin kulua aikaa enemmän kuin yhden sukupolven verran:
Mutta vielä kerran, jos Luoja suo, kotiseutumme, menetetty Karjala, on osa Suomea.

Hyvät kuulijat

Karjalaiset ovat antaneet valtavan aineellisen ja henkisen pääoman yhteisen isänmaamme, Suomen, kehitykseen. Vaikka Karjalan menetys oli suuri onnettomuus Suomelle, oli se samalla voimakas piristysruiske ja monille alueille Suomessa.

Evakot ja heidän jälkeläisensä ovat tehneet suuren työn uusien kotiseutujensa taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa.

Kun Karjala oli jalokivi Suomen maakuntien joukossa ja Viipuri maan toiseksi suurin ja kansainvälisin kaupunki; ei ole ihmeellistä, että karjalaiset ovat pystyneet uusilla kotiseuduillaan nostamaan nämä paikkakunnat uuteen kukoistukseen.

Hyvät Kuusankosken karjalaiset,

Te olette hyvin aktiivisiä toimijoita. Olette tehneet paljon töitä karjalaisuuden ja karjalaisen kulttuurin hyväksi vuosikymmenten mittaan.
Olette olleet myös tärkeä osa Karjalan Liittoa ja sen toimintaa.

Hyvät kuulijat,

Onnittelen Kuusankosken Karjalaisia 70- vuotisesta toiminnnasta ja toivotan teille edelleen mitä parhainta menestystä toiminnassanne.