Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 18.3.2008

Seksi ja politiikka

Viime päivien ja viikkojen mediasisällön perusteella ainakin lehtien kustantajat pitävät tärkeänä seksin ja politiikan suhdetta. Kun myös julkisen palvelun YLE on mennyt mukaan samaan tekstiviesti-huumaan, niin ilmeisesti asialla katsotaan olevan myös yleistä yhteiskunnallista merkitystä. Myös niin sanottu laatulehdistö, kuten Helsingin Sanomat, on lähtenyt samoille uutisapajille. Hesarin kirjoitus, jossa julkaistiin nimettömien ilmiantojen perusteella muutaman sukupuoliseen häirintään syyllistyneen kansanedustajan nimet, oli melkoinen rimanalitus.

Oman kokemukseni ja käsitykseni mukaan yhteenliittymässä "seksi ja politiikka" on "paljon porua , mutta vähän villoja". Aihe on kuitenkin myyvä ja lehdet ja muut tiedotusvälineet eivät voi vastustaa kiusausta käyttää sitä hyödykseen. Raha ja levikki- ja katsojaluvut ratkaisevat; ei asian yhteiskunnallinen merkitys.

Totesin itse jo vuosia sitten, ettei mistään työpaikassa, jossa olen vuosikymmenien aikana ollut, seksi tai erotiikka ole ollut niin kaukana kuin eduskunnasta. Eduskunnassa on ihmisten välillä ongelmia, mutta paljon enemmän muilla alueilla kuin sukupuolisessa häirinnässä. Luultavasti nuo muut henkilöstö- ja johtamisongelmat purkautuivat osittain myös näissä häirintäkyselyissä. Syytä olisi puuttua todellisiin ongelmiin, jotka liittyvät eduskunnassa johtamiseen, töiden tasapuoliseen jakaantumiseen ja oikeudenmukaiseen palkkaukseen. Ongelmia on myös ihmisten tasapuolisessa arvostuksessa ja kohtelussa: ja en nyt tarkoita tällä mitään miesten ja naisten välisiä eroja.

Kun luin Helsingin Sanomista niiden kansanedustajien nimiä, joiden sanottiin syyllistyneen eduskunnassa sukupuoliseen häirintään, ihmettelin. Minun on vaikea tai oikeastaan mahdoton uskoa, että esimerkiksi Esa Lahtela tai Pekka Vilkuna olisivat sellaiseen syyllisiä.

Matti Vanhanen ja Ilkka Kanerva ovat saaneet kokea, miten vaikeaa on tunnettuna poliitikkona kanssakäyminen vastakkaisen sukupuolen kanssa. Heitä kumpaakaan ei ole syytetty toisen osapuolen taholta lainvastaisista tai muuten sopimattomista teoista. Heidän kiinnostuksen kohteena olevat naiset ovat vain kertoneet julkisuuteen keskinäisen kanssakäymisen. Julkisuus on saattanut niin pääministerin kuin ulkoministerinkin noloon asemaan. Itse he ovat itsensä hankalaan asemaan saattaneet, mutta ei heitä mistään rikoksista ole syytetty, kuten lehtikirjoittelusta voisi luulla.

Vähälle on jäänyt suhteiden toisten osapuolten käytöksen arviointi. He ovat ilmiselvästi hyödyntäneet tai pyrkineet hyödyntämään kanssakäymistä. Lehdistö on siinä heitä auliisti avustanut. Mitä tällaisesta menettelystä pitäisi sanoa ? Onko sellainen sopivaa ?

Varmaa on, ettei tällainen seksi-politiikka keskustelu millään tavoin paranna maailmaa. Entistä vähemmän ihmisiä kiinnostaa politiikka, äänestäminen ja todelliset yhteiskunnalliset ongelmat. Tulevien vaalien äänestysprosentit laskevat edelleen ja valituksi tulee yhä enemmän erilaisia muiden alojen julkkiksia, joilla ei ole edellytyksiä varsinaiseen kansaedustajan työhön. Kansanvalta kärsii ja valta karkaa yhä enemmän talouselämälle ja virkamiesbyrokratialla.

Risto Kuisma