Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 7.4.2008

Median rappio

Ilkka Kanervan erottamista ulkoministerin paikalta on kuvattu poliittisen kulttuurin muutokseksi ja murrokseksi suhteessa yksityiselämään. Tosiasiassa kysymys on paljon enemmän median murroksesta.

Internet on vienyt lukijoita lehdiltä sekä katselijoita ja kuuntelijoita sähköiseltä medialta. Niin sanotut laatulehdet ja myös YLE on kilpailun paineessa siirtynyt iltapäivälehdistön kalavesille. Tätä menoa Helsingin Sanomia ei enää voi pitää laatulehtenä. Eduskunnan "seksiskandaalin" synnyttäminen ja nimettömiin lähteisiin perustuvat leimaamiset, olivat "paksumpaa tekstiä" kuin iltapäivälehdissä.

Hesarin levikin lasku ja alle miljoonaan laskenut lukijamäärä ovat varmaan perussyy lehden linjan muutokseen. Ilmeisesti toimituksen johdossa on tapahtunut myös muutoksia, vaikka niistä ei ole virallisesti ilmoitettu. Lehden kirjoituksiin on tullut vahvasti ns. "naisnäkökulmaa", jossa usein perusteettomasti etsitään tapahtumien syyksi sukupuolieroja ja miesten "pahuutta" ja salaliittoa. Tämä "feministinen" näkökulma on yhtä kaukana tasa-arvosta kuin Neuvostoliiton "rauhantyö" oli todellisesta rauhasta.

Lupamaksuilla rahoitetun YLEn seikkailut seksikurkistelun parissa ihmetyttävät. YLEllä on pallo hukassa tässäkin asiassa. Julkinen palvelu ja YLE ovat tätä rataa nykyisen tiensä päässä.

Ilkka Kanerva joutui noloon asemaan, kun hänen viestiensä kohde kauppasi yksityiset viestit Hymy-lehdelle. Viestien vastaanottaja ei ole valitellut viestejä, päinvastoin hän on vaikuttanut olevan niistä ylpeä. Pääministeri Matti Vanhaselle kävi samalla tavalla, kun hänen ihastuksensa kohde pyrki rahastamaan yksityiset viestit julkaisemalla ne kirjassa. Hänkin oli ylpeä korkea-arvoisesta kosiskelijasta.

Kukaan ei ole nähnyt sen paremmin Vanhasen kuin Kanervan syyllistyneen mihinkään kiellettyyn tai viestien vastaanottajia kohtaan sopimattomaan toimintaan. Kieltämättä kumpikin on joutunut hyvin noloon asemaan, kun viestit ovat tulleet julki. Kumpikaan heistä ei olisi varmaan viestejä lähettänyt, jos he olisivat arvanneet niiden päätyvän lehtien palstoille. He molemmat luottivat naisiin, jotka pettivät heidän luottamuksensa. He olivat harkitsemattomia ja sinisilmäisiä. Minun on myös hyvin vaikea, samaan ikäluokkaan kuuluvana miehenä, ymmärtää heidän käytöstään ja kosiskeluaan; tosin he eivät ole naimisissa.

Voi tietysti ajatella, että jos Kanerva ja Vanhanen ovat noin harkitsemattomia ja sinisilmäisiä, se on riski myös heidän ministerin tehtävissään. Tuskin kuitenkaan näin on. Kysymys on siitä, että media on asettanut heidät noloon asemaan, kun se on tuonut asiat voimakkaasti julki. Kun ei ole kysymys pelkän Hymyn ja iltapäivälehtien kirjoittelusta, vaan myös Helsingin Sanomista ja Yleisradiosta, ei median viestiä ole voitu sivuuttaa. Julkisuus on vienyt uskottavuuden tai ainakin vähentänyt sitä oleellisesti.

Kanervan tapauksessa ratkaisevaa oli se, että Helsingin Sanomat "erotti" Kanervan etusivullaan kahteen kertaan. Se vei Kanervan uskottavuuden ja samalla mahdollisuuden jatkaa ministerinä. Suomen johtavan lehden kirjoittelu vaikutti myös siihen, että tapaus sai julkisuutta myös kansainvälisessä mediassa.

Helsingin Sanomat voisi laittaa toimituksen seinälle palkintoplakaatin; me erotimme ministerin. Lehdistö todisti olevansa se kuuluisa neljäs valtiomahti, eikä vain tapahtumien ja niiden taustojen kertoja.

Pääministeri Vanhasta media ei ole vielä pyrkinyt erottamaan: Se olisikin vaikeaa, kun Vanhasen yläpuolella ei ole "Kataista", vaan hän on itse puolueensa puheenjohtaja.

Sivujuonteena Kanerva-kohussa kokoomukselta unohtui perustuslakikin. Kokoomus toimi avoimen poliittisesti ilman perustuslain edes muodollista kunnioitusta. Uusi piirre sekin.

Risto Kuisma