Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 15.4.2008

Mikä mättää urheilussa ?

Urheilu on leikkiä tai ainakin sen pitäisi olla, ajateltiin aina viime vuosikymmenille asti. Nyttemmin se on myös kuolemanvakavaa. Kuntoilu- ja harrastustasolla urheilu tuottaa edelleen samanlaista liikunnan, ponnistelun ja menestyksen riemua kuin leikki.
Huippu-urheilussa asiat ovat toisin. Se on yksi nykyisen yhteiskunnan pimeistä alueista. Huippu-urheilussa ja sen liepeillä liikkuu paljon rahaa; myös pimeää rahaa. Raha houkuttelee käyttämään kaikkia konsteja; myös luvattomia.

Kuulun niihin ihmisiin, jotka luulevat, että huippu-urheilussa dopingin käyttö on enemmän sääntö kuin poikkeus. Näyttää, että urheilujohtajat ja -järjestöt eivät pelkää ja vastusta ensisijaisesti dopingia, vaan siitä kiinnijäämistä.
Esimerkiksi suomalaisen huippu-urheilun kannalta musertava Lahden MM-hiihtojen doping-käry kertoi, että dopingiin eivät syyllistyneet yksityiset urheilijat, vaan koko järjestelmä. Oikea syyllinen oli Hiihtoliitto, joka oli syyttäjä ja tuomari, vaikka sen olisi pitänyt olla syytetty. Melkoinen farssi, kun pääsyyllinen jakaa oikeutta ja tuomitsee "kanssarikolliset" ja pesee kätensä kuin Pontius Pilatus.

Lahden dopingskandaalin jälkeen oma suhteeni urheiluun ja erityisesti huippu-urheiluun muuttui perinpohjin. Silloin ymmärsin, miten sinisilmäinen olin ollut, kun olin pitänyt dopingia vain pienenä vähäisenä poikkeuksena terveestä huippu-urheilusta.
Luulen, että huippu-urheilussa dopingia käytetään yleisesti kaikissa lajeissa, joissa siitä on hyötyä. Eli kaikissa urheilulajeissa, joissa tärkein edellytys menestykseen on voima tai kestävyys. Dopingin käyttäjät ovat yleensä askeleen, parin edellä testaajia. Tyhmemmät ja vähävaraisemmat jäävät helpommin kiinni, koska he eivät ole riittävästi edellä testaajia.

Huippu-urheiluun käytetään paljon myös julkisia varoja. Perusteena on, että urheilu edistää terveyttä ja hyviä elintapoja. Totuus on päinvastainen. Lisäksi dopingtestaukseen menee suuria summia verovaroja; turhuutta. Urheilun kiistoja käsitellään oikeusistuimissa; milloin sinne viedään myös muiden leikkien ja pelien sääntökiistat ?
Urheilun huipulla ovat olympiakisat ja olympiakomiteat. Arvostettu englantilainen lehtimies kirjoitti muutama vuosi sitten suurta huomiota ympäri maailma saaneen kirjan, jonka perusteella kansainvälinen olympiakomitea näyttäytyy mafiaa muistuttavana organisaationa. Se täydentää itse itseään ja ohjailee suuria rahavirtoja. Se tekee myös politiikka, vaikka julistaa samalla: politiikka pois urheilusta.

Kiina ja Peking eivät esimerkiksi olisi saaneet ensi kesän olympiakisoja ilman politiikkaa. Urheilullisin perustein Pekingillä ei olisi ollut mitään mahdollisuutta. Pelkästään Pekingin ilma on niin saastunut, että ulkoilmassa urheilu on terveydelle vaarallista. Olen sen itse kokenut kahdella Pekingin matkalla, joilla tavan mukaan juoksin päivittäiset aamulenkkini. Mustaa limaa tuli keuhkoistani vielä viikon pari matkan jälkeen. Paikalliset suomalaiset ja ruotsalaiset kertoivat, että he harrastavat juoksua vain sisätiloissa juoksumatoilla ja suosittelivat samaa myös minulle. Jo nyt tiedetään, että joukko maailman parhaita maratoonareita jää pois olympiamaratonilta. Esimerkiksi Haile Gebreselassie on ilmoittanut, ettei hän voi juosta Pekingin huonon ilman takia olympiamaratonia.

Poliittisilla perusteilla olympiakisat sai Pekingin lisäksi aikanaan mm Hitlerin Saksa, kommunistinen Moskova ja viimeisenä Putinin Sotshi. Siis olympiakisojen yhteydessä on aivan luvallista ja tarpeellista puhua myös politiikasta; esimerkiksi Tiibetin törkeistä ihmisoikeusloukkauksista.

Olen urheiluhullu. Olen harrastanut elämäni aikana lähes kaikki urheilulajeja. Olen kilpaillutkin kymmenissä lajeissa aina moottoriurheilusta ja motocrossista kymmenotteluun ja maratoniin. Missään lajissa en ole ollut lähelläkään huipputasoa.

En ole myöskään toiminut urheilujärjestöissä seuratasoa korkeammalla, vaikka monesti on pyydetty. Urheilujärjestöjen ongelma on huono johto ja huonot johtajat; myös järjestökulttuuri on vinksahtanutta. Muutamat poikkeavat hyvät esimerkit urheilujohtamisessa ovat vain poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön.

Risto Kuisma