Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 15.5.2008

Vaalirahoituksen kauheus

Epämiellyttävintä minulle eduskuntavaalien osalta on ollut se rahantuhlaus, joka on pakollista, jos haluaa tulla valituksi kansanedustajaksi. Tuntuu niin turhalta syytää rahojaan lehtimainoksiin ja painolaskuihin. Vaikka omat vaalikampanjani ovat olleet keskimääräistä pienempiä, on minultakin rahaa mennyt kymmeniä tuhansia euroja.

Olen yrittänyt itse ja ystävieni avulla hankkia vaaliavustuksia. Se on on ollut vaikeaa. Pieniä summia olen saanut sieltä ja täältä; lähinnä henkilökohtaisilta tutuilta ja ystäviltä. Vaaliavustusten kerääminen on ollut ikävää jo senkin vuoksi, että työ on ollut pääosin tuloksetonta. Olen monta kertaa todennut, että vaalikampanja olisi mukavaa, jos vaalirahoitusta ei tarvittaisi.

Viime vuoden eduskuntavaaleissa jäin 49 äänen päähän kansanedustajapaikasta. Vaalikampanjani maksoi runsaat 30 000 euroa. Se oli huomattavasti alle keskiarvon. Uudellamaalla eniten ääniä saaneet ehdokkaat käyttivät yli 100 000 euroa. Suuremmalla kampanjalla ja rahalla minäkin olisin varmaan saanut ne puuttuvat 50 ääntä.

Merkittäviä vaaliavustuksia saavat puolueiden johtohenkilöt ja toisaalta ne, joilla on hyvät suhteet suuryritysten johtoon. Monet ehdokkaat ottavat myös velkaa, kun ei ole säästöjä. Velkaa en ole vaaleja varten ottanut, vaan olen käyttänyt säästöjäni.

Mitä enemmän vaalirahoituksesta on keskusteltu julkisuudessa, sitä vaikeampaa sen kerääminen on ainakin minulle ollut. Yli 1700 euron avustuksia en ole saanut, koska niiden antajat täytyy lain mukaan julkistaa. Minullakin on tukiyhdistys, mutta olen ilmoittanut vaalirahoitusilmoituksessa kaikki avustukset siten kuin ne olisivat tulleet suoraan minulle. Olen purkanut tukiyhdistyksen tilit oikeusministeriöön annettavaan ilmoitukseen.

Lukuisat ehdokkaat ovat ilmoittaneet oikeusministeriöön omalta tukiyhdistykseltään saamansa könttäsumman. Todelliset rahoittajatahot ovat jääneet piiloon; samoin se, onko joku yksittäinen rahoittaja maksanut yli 1700 euroa. Mielestäni on ollut selvää, että lain mukaan ei voi näin menetellä. Niin ovat kuitenkin monet tehneet jo useissa vaaleissa eikä aiemmin virheellisestä ilmoituksesta ole noussut merkittävää julkista kohua.

Nyt asiasta on noussut meteli. Keskustan kansanedustaja Timo Kalli tunnusti väärän menettelyn, mikä tosin näkyi jo hänen ilmoituksestaan. Miten käy niiden kymmenien muiden edustajien, jotka ovat menetelleet samalla tavoin ? Joukossa on myös ministereitä. Miten media heitä kohtelee?

Julkisuudessa on nyt kerrottu, että myös jotkut lahjoittajat piiloutuvat peiteyhdistysten taakse. Kun peiteyhdistykset antavat rahaa tosille peiteyhdistyksille on avoimuus kaukana.

Vaalirahoitus herättää myös ehdokkaiden keskuudessa paljon kateutta ja pahaa mieltä. Harvalla ehdokkaalla on varaa kalliiseen vaalikampanjaan. Se on lähinnä puoluejohdon ja varakkaiden henkilöiden etuoikeus.

Viime vaalien alla kohistiin myös siitä, että erilaiset seminaarit kokoavat rahaa puolueiden johdolle, vaikka seminaarien osanottajat olettavat rahan menevän puolueelle. Oma tukiryhmäni järjesti myös varainkeruuseminaarin, mutta osanottoa ja tuotto jäivät vähäiseksi. Me teimme paljon markkinointityötä, mutta tulos oli pettymys. Myöskään taulukauppa ei tuottanut mitään, joten ohdakkeista oli muu kuin ystäviin perustuva varainkeruu.

Vaalikampanjoille pitäisi laittaa joku yläraja. Käytännössä se on kuitenkin hyvin vaikeaa. En usko, että uudella vaalirahoituslailla nyt esiin noussut ongelma ratkaistaan. Ongelma ei nytkään ollut laissa, vaan sen noudattamisessa.

Loppujen lopuksi laki toimi nytkin hyvin, mutta viiveellä, kun Kallin tapaus sai julkisen skandaalin luonteen. Luulen, että vaalirahoitusilmoituksissa ei enää seuraavissa vaaleissa pelata tukiyhdistyksillä.

Sillä, jolla on rahat, on myös valta; on totuus. Vaikka olen sitä vastaan koko elämäni taistellut, on se vieläkin totta. Demokratiassakin sillä, jolla on rahat on etuoikeus valtaan. Pelkällä rahalla poliittista valtaa ei saa, mutta sitä ei saa myöskään rahaton. Demokratiallakin on puutteensa ja rajoituksensa.

Risto Kuisma