Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 26.5.2008

Vaaliraha on kuin doping

Jos lakia ei noudateta, niin ei tilanne korjaannu vain säätämällä uusi laki. Joskus kansalaiset vaativat , että pitää säätää laki, että jotain lakia on noudatettava. Koko yhteiskunta sen oikeusjärjestys perustuu siihen, että lakeja eli meidän kansalaisten yhdessä sopimia pelisääntöjä noudatetaan. Lakien noudattaminen ei voi perustua vain rangaistusten pelkoon, vaan siihen, että yhteisten pelisääntöjen noudattaminen on meidän kaikkien etu. Poliisin ja muiden viranomaisten valvonta sekä oikeusistuimien tuomitsemat rangaistukset ovat vain niitä poikkeusyksilöitä varten, jotka poikkeavat yhteisistä säännöistä.

Viikkoja jatkunut julkinen kohu vaalirahoituksesta osoittaa, että monella lainsäätäjällä on pallo hukassa tai ainakin on ollut. Nykyinen laki vaalirahoituksen ilmoittamisesta on selkeä. Vaalirahoitus on eriteltävä eikä lain mukaan sitä voi kätkeä oman tukiyhdistyksen tai muun bulvaanin taakse. Kymmenet kansanedustajat ovat kuitenkin ilmoittaneet vain oman tukiyhdistyksen antaman könttäsuman tai sen summan, joka on kerätty ja välitetty jonkin puoluejärjestön tai muun bulvaanin kautta.

Olen vaaleissa ilmoittanut yksilöidysti saamani rahoituksen enkä suinkaan sitä yhteissummaa, minkä tukiyhdistykseni on kerännyt. Se on ollut aivan selvää enkä ole muuta harkinnutkaan. Yleisesti jo edellisissä eduskuntavaaleissa ja vuosi sitten yhä enemmän, vaalirahoitus piilotettiin tukiyhdistysten ja muiden taakse. Edes media ei aiemmin puuttunut asiaan, vaikka virheet olivat nähtävissä julkisista oikeusministeriölle jätetyistä ilmoituksista. Monet nykyiset ministerit syyllistyivät lain rikkomiseen. Nyt julkisuus on antanut heille rangaistuksen jälkikäteen. Eduskuntapaikka ja monelle ministerin paikka on kuitenkin tullut ja säilyy seuraaviin vaaleihin asti. Silloin rike on luultavasti äänestäjiltä unohtunut.

Vaaliraha-ilmoituksista voi perustellusti epäillä, että moni on ilmoittanut summat alakanttiin. Siitä huolimatta summat ovat suuria. Itse kadehdin noita suuria summia ja olen hieman katkerakin; se täytyy tunnustaa, vaikka olen yrittänyt päästä elämäni varrella eroon kaikesta kateudesta ja katkeruudesta.

Julkisuuteen tulleet joidenkin ehdokkaiden saamat suuret summat ihmetyttävät; miksi ? Miksi joku eduskunnasta pudonnut entinen kansanedustaja on saanut suuria lahjoituksia, tai miksi joku uusi ehdokas saa suuren avustuksen. Miksi suurilla vaaliavustuksilla ja ministerinimetyksillä näyttää olevan jossain tapauksissa yhteys, jota voi ihmetellä ?

Miksi puoluejohtajien vaalikampanjat olivat järkyttävän kalliit, vaikka heillä on jo ilmaista julkisuutta runsain mitoin ? Mistä niihin tulivat rahat ? Kuka, miten ja millä oikeudella puolueiden sisällä jaetaan vaalirahoitus ?

Vaalirahoituksen julkisuus on samanlainen vaikea aihe kuin suomalaisen urheilun doping; siitä ei saa otetta.
Yksi tulos vaaliraha keskustelusta on; tulevissa vaaleissa tavallisen rehellisen ehdokkaan on vaikeaa ehkä jopa mahdotonta saada merkittävää apua vaalien rahoittamiseen.

Risto Kuisma