Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 12.6.2008

SDP:n puoluekokous - junttausta ja avointa demokratiaa

Kaikki uusiksi oli SDP:n puoluekokouksen henki. Remonttiin laitettiin koko puoluejohto. Poliittisen sisällön osalta tehtiin vain kevyttä pintakiillotusta.

Kokouksen menettelytavoissa oli pyrkimystä junttauksen sijasta avoimeen asioiden käsittelyyn. Se ei kuitenkaan sopinut kaikille ja kokouksesta tuli ristiriitainen. Puoluekokous päätti äänestyksien jälkeen, että vaalivaliokunta valmistelee vain puoluehallituksen jäsenten valinnan. Muut henkilövalinnat haluttiin päättää kokouksessa avoimella äänestyksellä ilman mitään piirien ja junttaryhmien sopimuspaketteja.

Tätä puoluekokouksen niukkaa äänestyspäätöstä eivät kaikki kunnioittaneet. Vähemmistö ryhtyi omaan vehkeilyynsä. Puolueen viisi piiriä solmi perjantain yön mittaan sopimuksen johtopaikkojen jaosta. Nuo viisi piiriä jättivät ulkopuolelle Uudenmaan ja Helsingin piirit, jotka tavallisesti ovat olleet seitsemän eteläisen piirin yhteistyössä. Ulos jäivät myös pienet pohjoisen ja itäisen Suomen piirijärjestöt. Uusimaalaiset ja helsinkiläiset puoluekokousedustajat olivat olleet lähes yksimielisesti asioiden ja valintojen avoimen käsittelyn kannalla.

Viiden piirin junttasopimus romutti puoluekokouksen päättämän avoimen demokratian. Menettely herätti suuttumusta muissa piireissä. Erityisesti närkästytti se, että vaalivaliokunnan puheenjohtaja oli mukana vehkeilyssä. Huhuttiin myös, että puolueen järjestöpäällikkö, jonka vaimo oli ehdokkaana varapuheenjohtajaksi, olisi ollut taustavaikuttajana asiassa. Junttapiireillä ei ollut aivan enemmistöä kokousedustajista, mutta melkein.

Junttamiehet tekivät kaupat, jossa puoluesihteerin paikka sovittiin Varsinais-Suomen Korhoselle, varapuheenjohtajan paikka Pirkanmaan Viitaselle ja puolueneuvoston puheenjohtajan paikka Kymen Paaterolle. Puoluekokouksen enemmistön mielestä nämä paikat eivät ole mitään piirien paikkoja, vaan valinnat tulee tehdä koko puolueen näkökulmasta .Hämeen ja Satakunnan piireille palkkiona sopimuksessa luvattiin "ylimääräisenä" puoluevaltuuston varapuheenjohtajan paikat.

Puolueen puheenjohtajan vaaliin junttasopimus ei ulottunut. Oma ehdokkaani oli Erkki Tuomioja, jonka puolesta kävin pitämässä kannatuspuheenvuoron. Ensimmäisellä kierroksella Jutta Urpilainen sai ääniä ennakkoarvailuja enemmän ja vastaavasti Tarja Filatov vähemmän. Luonnollinen siirtymä voittajan puolelle näkyi. Erkki Tuomiojan äänimäärä: reilu sata, ei ollut yllätys. Toisella kierroksella Jutta Urpilainen oli odotetusti voittaja. Hänellä oli kannattajia, mutta ei vastustajia. Tuomiojalla oli paljon kannattajia, mutta vielä enemmän vastustajia. Puoluekokouksen perusteella uudella puheenjohtajalla on hyvät lähtökohdat menestykseen.

Puoluesihteerin vaalissa Ari Korhonen voitti äärimmäisen täpärästi. Ilman viiden piirin junttasopimusta puoluesihteeriksi olisi luultavasti valittu, nyt muutamalla äänellä hävinnyt, Esko Ranto. Varapuheenjohtajien vaalissa Pia Viitanen säilytti täpärästi paikkansa. Avoimessa valinnassa tulos olisi voinut olla toinen. Ensimmäinen ja toinen varapuheenjohtaja Ilkka Kantola ja Maria G olivat mukana viiden piirin sopimuksessa; kun he saivat kannatusta myös junttaporukan ulkopuolelta, valinta oli selvä.

Puolueneuvoston puheenjohtajan vaalissa junttasopimus ei pitänyt. Valituksi tuli Jouni Backman eikä Sirpa Paatero. Ilman mitään sopimuksia, avoimessa menettelyssä, vahvoilla olisi ollut Johannes Koskinen. Hänen oma piirinsä ei häntä esittänyt ja kun piiri oli mukana junttasopimuksessa, vei se Koskisen mahdollisuudet.

Puoluehallitus valittiin yksimielisesti vaalivaliokunnan esityksen mukaisesti. Sen jäsenistä lähes kaikki ovat uusia. Puoluejohto uudistui lähes täysin. Monella sen jäsenistä on vain lyhyt kokemus SDP:n toiminnasta. Vaikka ylin johto on kolmekymppisten ikäluokkaa, ei puoluejohto muuten nuorentunut. Nuorisoliitto protestoikin kokouksessa, että he eivät saaneet omaa edustajaansa, eikä ketään alle 30-vuotista puoluehallitukseen.

Asiakysymykset jäivät pakosta henkilövalintojen varjoon. Esityksiä ja ohjelmia kokoukselle oli valmisteltu kilokaupalla. Niiden laatu oli kirjava. Ohjelmissa näkyi, että oppositioon ei ole vielä totuttu. Monet paperit olisivat olleet parempia hallitusohjelmiksi kuin poliittisen puolueen visioiksi.

Puolueen asema työväenpuolueena ja aatteellisena järjestönä jäi taka-alalle. Sisällöt olivat päivänpolitiikkaa ja muodikasta poliittista hömppää. Ohjelmavaliokunnat kävivät hyviä keskusteluja, mutta ajanpuutteen takia tulokset eivät näy paljokaan asiakirjoissa.

Olin kokouksen tärkeimmän ohjelmavaliokunnan jäsen. Se käsitteli puolueen tärkeimmäksi ohjelmaksi nostetun asiakirjan; "Suomalaisen työn tulevaisuus" sekä puoluekokouksen julkilausuman. Työ vei paljon aikaa, kun ohjelma oli yli satasivuinen ja muutosesityksiä paljon. Tulos ei ollut varmaan paras mahdollinen.

Kokonaisvaikutelma kokouksesta: paljon otettiin riskejä, mutta niissä on mahdollisuus. SDP haluaa kovasti uusiutua, mutta onko valittu suunta oikea ? Onko mielikuvilla ja imagoilla liian suuri vaikutus, kokemuksien ja osaamisen kustannuksella?

Joka tapauksessa tuskin kukaan lähti kokouksesta nyrkit taskussa, vaan uudella johdolla on hyvin laaja kannatus eikä juuri yhtään vastustajaa.

Risto Kuisma