Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 16.7.2008

Vuoden 2008 kesävirolahtelainen

Virolahden kunta ja Virolahti-seura valitsivat minut vuoden kesävirolahtelaiseksi. Kun minulta kesäkuussa kysyttiin suostumusta nimitykseen, kysyin, mitä tehtäviä nimitys tuo. Vastaus oli, ettei välttämättä mitään muuta, kun osallistumisen Virolahti-viikon pääjuhlaan. Viime sunnuntaina pidetyssä Hapanvellijuhlassa valinta julkistettiin. Minulta toivottiin juhlaväelle pientä puhetta, johon luonnollisesti suostuin.

Keroin lyhyesti omasta suhteestani Virolahteen: meillä on ollut mökki Pyterlahden kylän Hevonniemessä vuodesta 1982. Virolahdelle minua veti meri ja kalat. Myöhemmin Virolahden luonto ja erityisesti linnut, ovat nousseet tärkeiksi. Tuija seuraa lintuja innokkaasti.

Omat karjalaiset juureni vetivät myös Karjalaan. Virolahti oli virallisesti osa Lounais-Karjalaa, silloin kun se kuului ennen alueluovutuksia Viipurin lääniin. Virolahti menetti rauhanteossa neljäsosan alueestaan Neuvostoliitolle. Nuo alueet ovat näköyhteyden päässä mökistämme. Vain noin kilometrin pätkä merta erottaa meidät pakkoluovutetusta Karjalasta. Meren takaa näkyvät Paation koulupiirin saaret; Paatio, Pitkäpaasi ja Laitsalmi.

Noilta saarilta kalastajanaapurimme joutuivat evekkoon sodan jälkeen. He saivat uudeksi venevalkamaksi poukaman, joka rajoittuu mökkimme tonttiin. Vielä 1980- luvulla osa heistä kalasti vanhoilla menetelmillä, lähinnä verkolla , silakkaa ja hailia. Jos itse en saanut kalaa, ei ollut hätää, naapureilta sai aina kalaa. Onni Takalan savuhailit olivat laajalti kuulut. Nyt Onni ja muut siirtolaiskalastajat ovat siirtyneet taivaallisille kalavesille.

Virolahti-viikolla on paljon, kymmeniä, tapahtumia. Annin kanssa olimme lasten kalatapahtumassa Virojoella. Anni sai palkinnon, vaikka kala ei tarttunut onkeen. Ahti oli kitsas pienille onkijoille. Kaikki saivat kuitenkin palkinnon, nimen tuloksiin ja sitä mukaan myös Kaakonkulma-lehteen. Kävimme myös Virolahden kirkossa kirkkokonsertissa, jossa esiintyivät Anu Hälvä, laulu ja Jouni Somero, piano. Mukava hetki vanhassa viihtyisässä kirkossa, joka oli yleisöä lähes täynnä.

Paljon oli myös väkeä kesävirolahtelaisille järjestetyssä tapahtumassa. Peräti 150 henkeä kokoontui meren rannalle Leerviikkiin kuuntelemaan kunnan johtoa; niin virkamiehiä kuin johtavia luottamusmiehiä. Kunta tarjosi maittavaa lohisoppaa. Keskustelu oli vilkasta. Mökkiläisiä kiinnostivat erityisesti ympäristöön ja viihtyisyyteen liittyvät asiat; kivenlouhinta, satamasuunnitelmat, tiet, vesi- ja viemärit, kalankasvatus ym olivat kysymysten kohteena.

Tietenkin kävimme lauantain Hapanvellitorilla, joka sateesta huolimatta kokosi runsaasti kauppiaita ja ostajia. Sunnuntain pääjuhlassa oli satoja ihmisiä, vaikka sade säikytteli. Hapanvelli maistui.

Hapanvelli on Virolahden vanha perinneruoka. Se on hapan "soppa", jossa on herneitä ja perunoita sekä happamuuden antavaa ruisleivän juurta. Virolahtelaiset syövät sitä voisilmän kanssa. Maito ja leipä ovat sopivia hapanvellin seuralaisia. Ensikertalaiselle hapanvelli voi olla melko outo kokemus. Niin se oli minullekin lähes kolmekymmentä vuotta sitten, kun sitä ensi kerran maistelin. Viimeviikolla söin hapanvelliä lukuisia kertoja; minä pidän siitä.

Matti ja Ilona Nokela kävivät mökillä ja luonnollisesti tarjosimme heille alkuruuaksi hapanvelliä. Ei se oikein ensikertalaisille maistu. Mutta Tuijan mökin uimalaiturilta "ex tempore" virvelöimä hauki grillattuna ja mökin kasvimaan salaatti, maistuivat kaikille.

Virolahti on mukava mökkikunta. Hieman rajan kirot kiusaavat; erityisesti rekkajonot ovat lähes ylitsepääsemätön ongelma. Olemme viihtyneet viime vuosina paljon mökillä. Kun 1990-luvun alussa muutimme Helsingistä maalle Laukkoskelle, oli mökki vuosia lähes käyttämättä. Nyt meri vetää puoleensa ja mökki on ahkerassa käytössä. Huhtikuusta lähtien olemme, erityisesti Tuija, asuneet pääasiassa mökillä.

Risto Kuisma
oikeustieteen kandidaatti
www.ristokuisma.net
Työtoimisto Risto Kuisma Oy
Krouvarintie 9
07150 Laukkoski
0400 472 183