Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 16.8.2008

Suomettumista ?

Venäjä hyökkäsi naapurivaltioon. Putinin johtama Venäjä ryhtyi sotaan Georgiaa vastaan. Muodollisena syynä oli se, että pieni osa Georgiasta eli Etelä-Ossetia pyrkii emävaltiosta eroon .

Meillä Suomessa tapahtumia on seurannut hiljaisuus poliittisessa johdossa. Ollaan oltu "kusi sukassa" aivan kuin mitään ikävää ei olisi tapahtunut. Missä se ulkopoliittinen johto nyt on ? Viimein muutama päivä myöhässä on todettu, että tapahtumat eivät aiheuta Suomessa uusia turvallisuuspoliittisia arvioita. Pää pistettiin pensaaseen.

Suomettuminen jatkuu. Se ei loppunut Neuvostoliiton romahdukseen, vaan on edelleen käytössä Putinin Venäjän aikana. Jeltsinin aikana se hetkeksi meni taka-alalle, mutta on nyt taas voimissaan.

Suomen Venäjän politiikka on velttoa. Rekkajonot, puutullit, kotiseutumatkailu, vastavuoroinen maanosto-oikeus ovat esimerkki asioista, joita ei ole kunnolla hoidettu. Ei Venäjä kunnioita tälläistä valtiota. Se lukee Suomen etupiiriinsä yhä vahvemmin siten kun Neuvostoliitto teki. Olemme palaamassa takaisin suhteellisen itsenäisyyteen aikaan. Liikkumavara on pienentynyt. Esimerkiksi Nato- jäsenyyden suhteen olemme ilmeisesti riippuvaisia Venäjän kannasta. Itse esitin jäsenyyttä jo vuonna 1995. Nyt oikea tapa reagoida tämänhetkiseen turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen, olisi Nato- jäsenyyden vireillepano.

Kun verrataan Viroa ja Georgiaa, huomaamme, että Venäjä ei käyttänyt armeijaa Viroa vastaan, kuten se teki Georgian kohdalla. Venäjän kiista oli ja on Viron osalta katkera, mutta Viron Nato-jäsenyys vaikutti niihin painostuskeinoihin, joita Venäjä käytti.

Itse en hyväksy väkivaltaa missään tapauksessa. Ainoa poikkeus on puolustus pakkotilanteessa. Suomen olisi tullut tuomiota Venäjän sotatoimet. Poliittisen johdon hiljaisuus oli moraalitonta. Se merkitsi vahvemman oikeuden ja väkivallan hiljaista siunausta. Vakavaksi asia tekee, että sotaa politiikan jatkeena käytti naapurivaltiomme.

Olen tuntenut lukuisia erittäin kunnioitettavia venäläisiä. Minulla oli moni venäläisiä ystäviä ammattiyhdistysvuosina. He olivat korkeasti sivistyneitä ja moraalisesti vahvoja. Tämän kesän Venäjän matkalla totesin jälleen kerran, miten suuria kulttuurin voimavaroja on Venäjällä. Valtiona Venäjä on toista. Sieltä puuttuu demokratia. Venäläiset siirtyivät ensi maaorjuudesta kommunistiseen orjuuteen ja nyt, pienen sekasorron jälkeen, rautaiseen "ohjattuun demokratiaan", kuten Putin nykymenoa kutsuu.

Toivoisin koko sydämestäni naapureillemme venäläisille todellista kansanvaltaa. Se olisi myös paras meidän suomalaisten turvallisuuspoliittinen takuu.

Risto Kuisma