Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 25.8.2008

Mietteitä ja kokemuksia

Venäjän hyökkäys Georgiaan on samantapainen merkkipaalu, kun oli Tshekkoslovakian miehitys 40 vuotta sitten. Vapauden ajanjakso, joka alkoi Euroopassa Berliinin muurin murtumisesta, on nyt päättynyt. Turvallisuuspoliittinen suojasää on ohi. Putinin aikana meno Venäjällä on jo muutaman vuoden ajan tuonut mieleen tunnelmat 1930-luvun Saksassa. Puheet, teot ja niiden perustelut tuntuvat historiasta tutuilta.
Huomaan, että Ruotsin ulkoministeri Bildt on uskaltanut lausua julkisuuteen samantapaisia tuntoja. Komissaari Olli Rehn on ilmaissut lehtihaastattelussa oikein Georgian tapahtumien käänteentekevän merkityksen. Muutoin Suomessa työnnetään edelleen päätä pensaaseen. Onko kysymys sokeudesta vai suomettumisesta vai molemmista ?

Elokuun yhdeksäs päivä minulle tuli täyteen 18 vuotta raitista elämää. Se on jo niin pitkä aika, että raittius on normaalia elämää. Viimeinen vuosi on ollut minulle pieniä tekoja ja pieniä asioita, mutta suuria ajatuksia. Täpärä eduskunnasta putoaminen teki minusta rivikansalaisen. Valtakunnan ja maailman asioihin ei ole enää osaa. Nyt on ollut tosin enemmän aikaan miettiä ja tutkia Suomen ja Maailman menoa. Kiinnostus suuriin asioihin on kuitenkin säilynyt. Maailman parantaminen jatkuu paikallistasolla ja sosiaalisissa järjestöissä.
Eduskunnan tilalle ei ole tullut mitään. Olen aina lukenut erittäin paljon; monta tuntia päivässä. Nyt tuo lukeminen on lisääntynyt entisestään. Tietokoneen ääressä vietetty aika on moninkertaistunut. Myös television katselu on lisääntynyt; aikaa on löytynyt myös kevyemmille ohjelmille.
Mitään haastavia työtehtäviä tai vastaavia ei minulle ole tarjottu. Ikää on jo 61 vuotta, mutta muuten olen ehkä elämäni kunnossa. Lakitoimistoni on työllistänyt minua suurin piirtein samalla tasolla kuin kansanedustajavuosina.

Fyysinen kunto ja terveys ovat säilyneet. Tosin polvileikkauksen jälkeen maratonit ovat jääneet. Viikonloppuna ajoin virallisen motocrosskilpailun. Osallistuin Tuusulan kansallisten motocrosskilpailujen Veteraani Cupiin. Olin kilpailujen vanhin ajaja. Maaliin pääsin molemmissa erissä; odotetusti viimeisenä. Motocross on nuorten miesten raju laji. Liekö kukaan muu ajanut elämänsä ensimmäisiä motocrosskilpailuja 58-vuotiaana, kuten minä tein syksyllä 2005 Jämsässä ja Tampereella.
Pojanpoikani Joonas ajaa crossia aivan eri vauhtia kuin minä. Joonas voitti Tuusulan kilpailussa oman luokkansa. Hän oli selvästi nopein kuljettaja. Pari viikkoa sitten hän menestyi yllättävän hyvin myös motocrossin nuorten Maailman mestaruuskilpailuissa Hollannissa. Loukkaantumisen ovat lajin suuri riski. Joonaksen olkapäätä leikattiin viime vuonna kolme kertaa. Tänäkin vuonna on ollut muutama paha kaatuminen. Kulunutta termiä käyttäen Joonas on erittäin lupaava tulevaisuuden huippu-urheilija.

Pekingin Olympialaisia olen luonnollisesti seurannut: lähinnä aamuyöstä. Suomen mitalit tulivat, keihään pronssia lukuun ottamatta, vähän seuratuista lajeista. Neljää mitalia on pidetty hyvänä saavutuksena. Vähän pienempi Norja otti 10 mitalia, joista neljä kultaista. Siinä esimerkkiä urheilukansasta.
Kultamitalivoittaja, Orimattilan ampuja Satu Mäkelä-Numminen on tuttu. Hän on soittanut viime vuosina Mallusjoen Torvisoittokunnan jäsenenä Laukkosken Työväentalolla useita kertoja. Onnea hänelle ja Mallusjoen mainiolle Torvisoittokunnalle.

Risto Kuisma