Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 28.9.2008

Mitään ei ole tehty

Vajaa vuosi sitten, Jokelan koulusurmien jälkeen, sisäministeri Holmlund sanoi, että Jokelassa oli kysymys yksittäistapauksesta. Tuo lause selittää, miksi hän tai hallitus tai edes poliisi ei tehnyt mitään uusien koulusurmien ehkäisemiseksi.

Virhearvioiden seurauksena Kauhajoella kuoli kymmenen syytöntä ihmistä. Onko meillä varaa päättäjiin, jotka tekevät tällaisia kohtalokkaita virhearvioita ? Poliittista vastuuta voi hyvin kysyä koko hallitukselta. Erityisesti pääministeri Vanhanen ja varapääministeri Katainen ovat Holmlundin ohella vastuussa tekemättömyydestä.
Holmlund ja Katainen ovat selvästi asemyönteisiä. Siinä on ilmeisesti syy siihen, ettei aseiden hallussapitoon ole kuluneen vajaan vuoden aikana millään tavalla puututtu.

Poliisin toiminta ennen ja jälkeen Kauhajoen tapausta ei herätä luottamusta. Poliisilla vaikuttaa olevan, jälleen kerran, tärkeintä oman toiminnan puolustelu ja virheiden peittely. Poliisin virheisiin ei meillä puututa muutoinkaan kuin poikkeustapauksissa. Poliisijohto on näyttäytynyt mediassa nyt "kuin H Moilanen" aina ylipoliisipäällikköä myöten. Suojelupoliisi valvoo ihmisille vaarattomia eläintensuojelijoita, grafiittien tekijöitä ja mielenosoittajia, mutta Supon virallinen tiedottaja ilmoittaa, ettei koulusurmien ehkäisy heille kuulu.

Käsiaseet on kiellettävä kokonaan, kuten esimerkiksi Englannissa on tehty. Vielä nytkin ministerit toteavat, että ampumaurheilu on hieno urheilulaji. Olen eri mieltä. Samoin sanotaan, että metsästys on hyvä ja hieno harrastus. Olen eri mieltä. Ei eläinten tappamisessa huvin vuoksi ole mitään hienoa. Ihminenkin on vain yksi eläinlaji. Ihminen on ehkä omasta mielestään hieno, mutta tosiasiassa eläimistä julmin. Mikään muu eläinlaji ei tapa huvikseen toisia eläviä olentoja niin yleisesti kuin ihminen. Metsästysaseita suomalaisilla on yli miljoona; aivan liikaa. Niillä tapetaan vuosittain lukuisia ihmisiä.

Suomi on Euroopan väkivaltaisin maa ja meillä on aseita suhteellisesti kolmanneksi eniten maailmassa. Näihin asioihin pitäisi puuttua. Hallituksen toiminta on puheita, sanoja, työryhmiä, komiteoita, mutta ei tekoja.

Mikä saa nuoren miehen tai naisen tarttumaan pyssyyn ? Kasvatus on epäonnistunut. Epäonnistujia ovat olleet vanhemmat, koulu ja muut kasvattajat. Kaikki perheet eivät selvästi pysty hoitamaan kasvatustehtäväänsä. Yhtenä syynä on varmasti molempien vanhempien työssäkäynti ja sen seurauksena aikuisista tyhjä koti. Avioerot ja muodikkaat uusperheet ovat myös perheiden rikkinäisyyden taustalla. Lapsille ei aseteta rajoja kotona eikä koulussa. Rakkaudessakin saattaa olla puutteita.

Olen sanonut monesti, että vaikein tehtävä, mikä minulla on ollut, on lasten kasvatus. Luulen, että niin on monella muullakin vanhemmalla. Vaikka suuri enemmistö vanhemmista on selvinnyt kasvatustehtävästä hyvin, niin yhä enemmän on niitä, jotka ovat sen laiminlyöneet. Valtava enemmistö lapsista ja perheistä voi kuitenkin hyvin. Sekin tosiasia on muistettava.

Pahoinvoivia lapsia on kuitenkin yhä enemmän. Perheiden pahoinvoinnin taustalla ovat lisääntyvässä määrin alkoholi ja muut huumeet. Taustalla on myös sivistyksen puutetta. Väkivaltavideot, televisio, pelit, internet eivät pysty korvaamaan kunnon kirjoja ja laatulehtiä. Ainakin minua kasvattivat, vanhempien ja opettajien lisäksi, hyvät kirjat ja laadukkaat sanoma- ja aikakausilehdet. Nuoruudessani myös kuri oli itsestäänselvyys. Kuria lapsille eivät pitäneet vain vanhemmat ja opettajat, vaan myös naapurit ja muu lasten lähipiiri. Avoliittoja ja uusperheitä ei silloin edes tunnettu. Joitakin "susipareja" oli.

Nyt on lastenpsykiatreja, psykologeja, koulukuraattoreja, erityisopettajia, koulunkäyntiavustajia, koulukuljetuksia, opinto-ohjaajia ynnä muita lasten tukitoimia, joista minun lapsuudessa ei tiedetty mitään. Onko lasten ja yhteiskunnan tilanne parempia ? Ovatko ongelmat vähentyneet ? Yhteiskunnan tukea on monin verroin enemmän kuin 1950- ja 1960-luvulla.

Mitä puuttuu ?

Risto Kuisma