Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 15.10.2008

Pornalainen - pornaislainen

Syntyperäiset Pornaisten asukkaat ovat pornalaisia ja muualta tulleet uudet asukkaat pornaislaisia. Kun kunnan väkiluku on parina viime vuosikymmenenä kaksinkertaistunut, ovat erot uusien ja vanhojen kunnan jäsenten välillä myös näissä perinteisissä nimissä hälventyneet. Vaikka olen asunut Laukkoskella vasta 15 vuotta, tunnen itseni pornalaiseksi, vaikka perinteisillä jaolla olen pornaislainen.

Muutimme Tuijan kanssa Pornaisiin Helsingistä, jossa olimme asuneet parikymmentä vuotta. Meidät veti tänne maaseutu. Halusimme pois kaupungista. Meillä on ollut aina koiria ja se oli yksi syy muuttoon maalle. Etsimme myös vastapainoa sille kiireelle, joka meillä molemmilla oli työelämässä Helsingissä.

Olen kasvanut maalla, Kallislahden kylässä, Savonlinnan liepeillä. Laukkosken kylässä on paljon samaa kuin nuoruuden Kallislahdessa. Sekin seikka veti alitajuisesti minut Laukkoskelle.

Meille Pornainen oli asuinkunta. Työpaikat olivat edelleen Helsingissä. Kun työajat olivat meillä molemmilla epäsäännöllisiä, oli tavallista, että sahasimme päivittäin kahdella autolla Helsingin väliä. Olimme silloin molemmat ammattiyhdistysliikkeen palveluksessa; minä AKT:n puheenjohtaja ja Tuija Kiinteistötyöntekijöiden Liiton lehden toimittaja.

Työmatkat veivät aikaa, mutta samalla työn ja kodin väliin tuli sopiva ajallinen etäisyys. Olemme molemmat ahkeria autoilijoita, joten se ei ollut ongelma. Työmatkakustannukset olivat tietysti suuret, mutta siinä verottaja tuli vastaan. Myöhemmin vuonna 1999 myös poikani perheineen muutti Espoosta naapuritaloon, kun se tuli myyntiin. Jo sitä ennen he olivat pitäneet torni kammariamme "kesämökkinään" ja ihastuneet Laukkoskeen ja Pornaisiin.

Me Tuijan kanssa olimme heti alun alkaen aktiivisia tutustujia uuteen asuinpaikkaan ja sen ihmisiin. Olimme molemmat mukana Laukkosken hyvin vireässä kylätoimikunnassa. Silloin rakennettiin kylätoimikunnan toimesta mm Waltarin silta. Liityimme Laukkosken Taimeen, Työväenyhdistykseen ja tulimme molemmat jo vuoden 1996 kunnallisvaaleissa Pornaisten kunnanvaltuuston jäseniksi. Kun osallistuimme, niin samalla tutustuimme uuden paikkakunnan ihmisiin, tapoihin ja kulttuuriin.

Jo vuonna 1995 tulin pornaislaisten ja muiden uusimaalaisten edustajaksi eduskuntaan. Olen ollut koko ajan myös mukana kunnan päätöksenteossa ja paikallisten järjestöjen toiminnassa. Nyt olen edelleen ehdolla kunnanvaltuustoon vaaleissa, joiden ennakkoäänestys alkoi tänään.

Enää emme matkusta päivittäin Helsinkiin. Tuija on ollut jo viime keväästä asti eläkkeellä. Itse käyn lakimiehen työni ja luottamustoimien takia keksimäärin pari, kolme kertaa viikossa pääkaupungissa.

Olemme viihtyneet Pornaisissa. Emme ole muuttoa katuneet. Maaseudussa on monia hyviä puolia, mutta luonnollisesti myös monet puutteet. Jos kaipaa jäähallia, uimahallia, oopperaa ja muita kulttuuripalveluja kotipaikkakunnalta, ei kannata muuttaa maalle. Tosin nuokin ja monet muut palvelut on saatavissa, jos matkustaa Pornaisista tunnin verran pääkaupunkiseudulle. Kaikkea hyvää ei voi saada heti ja kerralla. Tämä koskee myös asumista.

Pornainen on viihtyisää maaseutua. Viljelty kulttuurimaisema viehättää silmää. Mustijoen laakso on erityisen hieno seutu. Meillä Pornaisissa on vielä säilynyt melko paljon yhteisöllisyyttä ja talkoohenkeä. Tätä yhteisöllisyyttä pitää vaalia, niinkuin kaikkea hyvää, jotta se ei katoa. Siinä on haastetta meille nykyasukkaille, niin pornalaisille kuin pornaislaisille.

Risto Kuisma