Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 4.11.2008

Ahneus ja talouskriisi

Ahneus on nykyisen talouskriisin perussyy. Pankit eivät näytä oppineen mitään. Runsaskätiset palkitsemisjärjestelmät ovat ajaneet ahneet ihmiset mielettömiin riskeihin. Kun riskit nyt toteutuvat, seurauksista kärsii riskinottajien ohella koko maailmanlaajuinen järjestelmä ja sitä kautta syyttömät ihmiset.

Kaikki virheiden tekijät eivät edes joudu vastuuseen. Valtiot ovat menneet pankkien takuumiehiksi. Valtavat tappiot sosialisoidaan, vaikka valtavat voitot ovat olleet yksityisiä. Oikeampaa olisi ollut antaa mennä pankkien konkurssiin, niin kenties tulevaisuudessa olisi ahneudella jotkut rajat. Kummaa kapitalismia tai markkinataloutta, jossa voitot ovat yksityisiä, mutta tappiot yhteisiä.

Pankkien vastuuton käytös on tuonut taas kuplatalousilmiöitä. Asuntojen hinnoissa on Suomessakin ollut jo monta vuotta selvä hintakupla. Pankit ja muut asiantuntijat ovat sen kiistäneet, vaikka itse näin hintakuplan jo vuosia sitten. Sama ilmiö oli näkyvissä jo ennen edellistä taantumaa 1980-luvun lopulla. Pankit ovat myöntäneet vuosikymmeniä kestäviä useiden satojen tuhansien lainoja tavallisille keskituloisille ihmisille. Lainat ovat olleet täysin ylimitoitettuja verrattuna tuloihin. Lainansaajilla ei ole ollut yleensä mitään omarahoitusta. Kaikki velaksi on tuhon tie.

Itse en mitenkään voisi hankkia lainarahalla kallista asuntoa tai mitään muutakaan. Minun sukupolveni aloitti alivuokralaisasunnoista. Ensimmäinen omistusasunto oli kaksio ja omakotitaloon oli varaa vasta keski-iän kynnyksellä. Omakotitalokin on paljon vaatimattomampi kuin nykyiset 200 - 300 neliön ökytalot.

Pankkien myöntämät pitkät, ylisuuret lainat ovat vastuuttomia päätöksiä. Ne ovat nostaneet asuntojen hinnat pilviin ja vieneet ihmiset ikuiseen velkavankeuteen. Vaikka talouskriisi on vasta alussa, ovat ensimmäiset seuraukset ja uhrit jo näkyvissä.

Täytyy ihmetellä myös julkista tiedotusvälineitä. Ne ovat toitottaneet aina tähän syksyyn asti talouskasvua ja ennustaneet mm asuntojen jatkuvaa hinnannousua. Mediassa asiantuntijoina on haastateltu asianosaisia, joille yltiöoptimismi on ollut ahneen ajan jatkumisen edellytys. Varoituksen sanoja ei ole kuultu eikä nähty, vaikka tämmöinen "matti meikäläinenkin" on jo pitkään nähnyt vaaran merkit.

Varma laman merkki on myös puhe työvoimapulasta. Sitä puhetta on aina seurannut lama ja suurtyöttömyys.
Puheet ulkolaisen työvoiman tuonnista ovat hulluutta. Se ajatus on sukua orjakaupalle, jolla menneellä vuosisadalla hankittiin työvoimaa halpa-arvoisiin töihin, mitä ei viitsitty itse tehdä.

Moraalisesti on oikein tehdä itse omat työmme .Paras on hoitaa omat vanhukset ja lapset. Moraalitonta ahneutta on tuoda tänne muualta halpatyövoimaa tekemään sen, mikä on velvollisuutemme. Kestävää kehitystä on kantaa vastuu omasta yhteiskunnasta. Puheet onnellisesta monikulttuurisesta yhteiskunnasta ovat soopaa. Totuus onnesta on päinvastainen. Monet ruotsinkieliset poliitikot puhuvat monikulttuurisuudesta, vaikka he eivät ole sietäneet eivätkä siedä tasavertaisena edes suomenkielistä rahvasta.

Tänään julkistetut verotiedot ovat yksi ahneuden julkilausuma. Johtajien valtavat tulot ovat mieletöntä menoa, jossa ahneudella ei ole rajoja. Kun katsoo suuria tuloja ja tuntee monet niiden saajat, ei voi välttyä täysin kateudesta ja katkeruudesta. Itse en ole pitänyt elämän päämääränä pelkästään rahan haalimista. Tosin joskus tuntuu, että se olisi sittenkin ollut, se järkevä päämäärä, jonka olisi voinut kohtuullisin ponnistuksin saavuttaa esimerkiksi asianajajana.

Tämän talouskriisin osalta on pahin edessä. Toivottavasti tämä opettaa jotain. Toivokaamme, että 1990-luvun lamasta Suomessa on opittu jotain. Ehkä sen verran on oppia ikävistä kokemuksista, että kriisi kohtaa Suomea ja suomalaisia hieman hellemmin kuin muita ahneita. Jalat maahan ja terve järki kunniaan;
Raha ei tee ihmisiä onnellisiksi, vaikka sen puute tekee onnettomaksi. Elämä on turvallista, jos ei ole velkaa.
Velanoton myötä menee vapaus. Menot tulojen mukaan.

Ahneus saa pitemmän päälle aina palkkansa.

Risto Kuisma