Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 9.12.2008

Martti Ahtisaari

Tutustuin Martti Ahtisaareen henkilökohtaisesti joskus 1980-luvulla SAK:n hallituksen jäsenen ominaisuudessa. Hän osallistui ulkoministeriön virkamiehenä sekä asiantuntijana ja alustajana ammattiyhdistysliikkeen solidaarisuus- ja kehitysyhteistyö- seminaareihin.

Myöhemmin meitä yhdisti Namibia ja Etelä-Afrikka. AKT:n rotusorron vastainen boikotti sai 1980-luvun lopulla valtavaa huomiota ei vain Suomessa, vaan ympäri maailma. Olin Ahtisaaren kanssa yhtä aikaa myös Helsingin Osuuspankin hallintoneuvoston jäsen. Saimme myöhemmin molemmat, kun Ahtisaari oli jo presidentti, samassa varta vasten järjestetyssä juhlallisessa illallistilaisuudessa Kalastajatorpalla Osuuspankkijärjestön ansiomerkit.

Presidentinvaalikampanjan aikana "heitimme huulta" pankin hallintoneuvoston kokouksessa Ahtisaarelle; "Kai sinä sitten kutsut meidät Mäntyniemeen, kun Sinusta tulee Tasavallan Presidentti". Hän vastasi; " Ilman muuta". Presidenttikautta ei ehtinyt kuulua kuin muutama kuukausi, kun kutsu tuli koko hallintoneuvostolle. Vietimme täysilukuisena mukavan ja kiireettömän illan Mäntyniemessä. Ahtisaari esitteli talon kellarista ullakkoon asti.

Hieman myöhemmin, kun olin jättämässä ammattiyhdistysliikkeen, soi kotipuhelin iltauutisten aikaan: Täällä Martti, meidän pitäisi tavata, milloin Sinulle sopii ?. Minulla meni hieman aikaa tajuta, että puhelimen päässä oli Tasavallan Presidentti. Vastasin, että minulle sopii silloin kun presidentti haluaa. Hän totesi, että kanslia ottaa ajasta yhteyttä seuraavana päivänä. Niin kävikin. Kun kävin sitten Mäntyniemessä, oli Ahtisaarella aikaa runsaasti kahdenkeskiseen keskusteluun; Paljon enemmän mihin minä olin varautunut.

Presidentinvaalikampanjaan ja sitä edeltävään esivaaliin minut pyysi mukaan vanha ystäväni Erkki Tuomioja. Ahtisaari vieraili Suomessa hyvissä ajoin ennen ehdokkaaksi asettumista tilaisuudessa, jossa oli mahdollisuus tutustua häneen. Paikalle oli kutsuttu mahdollisia vaikutusvaltaisia tulevia tukijoita. Tilaisuuden jälkeen minusta tuli Ahtisaaren tukija.

Itse SDP:n esivaalissa ehdokkaana olivat Kalevi Sorsa ja Ahtisaari. Olin Tuomiojan ohella siinä vaiheessa Ahtisaaren nimekkäin julkinen tukija. Muut merkittävät demarit olivat Sorsan tukimiehiä tai olivat visusti hiljaa.
Esimerkiksi, kun Ahtisaaren esivaalikampanja järjesti merkittäville tukijoilleen illalliset Elannon "Suomalaisessa Ravintolassa", istuin minä kunniapaikalla Eeva Ahtisaaren vieressä. Mieleen on jäänyt hänen kysymyksensä minulle: Miksi Sinä tuet Marttia ?

Esivaalin aikana Ahtisaaren "toimisto" oli AKT:n keskustoimiston yhdessä huoneessa, jonka luovutimme esivaalikampanjan käyttöön. AKT-läiset olivat myös innolla mukana kampanjassa. Varsinaisen presidentinvaalikampanjan aikana hän piti minuun yhteyttä ja testasi ajatuksiaan puhelinkeskusteluissamme ja faxien vaihdossa. Jonkin verran avustin häntä myös tekstien tuottamisessa.

Olin luonnollisesti tyytyväinen, kun Martti Ahtisaaresta tuli Tasavallan Presidentti. Alkuvuosina meillä oli yhteyksiä, mutta ne harvenivat vähitellen ja myöhemmin loppuivat lähes kokonaan. Itse en ole mikään "suhdetoimintamies", joita hänen ympärilleen kertyi ajanmittaan yhä enemmän. Jonkin verran petyin Ahtisaaren otteisiin silloisten lamavuosien talous- ja sisäpolitiikassa ja erityisesti työttömyyden ratkaisemisessa. Pettymisen syyt olivat, jälkikäteen ajatellen, omat liian suuret odotukseni melko uutena ja innokkaana kansanedustajana. Vuosi presidentin vaalien jälkeen minut oli valittu äänivyöryllä eduskuntaan. Ammattiyhdistysurasta olin luopunut jo edellisenä kesänä.

Martti Ahtisaari on ansainnut Nobelin rauhanpalkinnon. Hän on synnynnäinen sovittelija ja diplomaatti.. Hänellä on kyky saada ihmisistä parhaat puolet esiin. Se on varmaan hänen menestyksensä suurin salaisuus.
Vilpittömät onnittelut. Martti Ahtisaari on huomenna Nobel-juhlien päätähti.

Risto Kuisma